Nyt tuntuu jo aika hyvältä... Melkein neljä vuotta olen ulosottoon maksanut vapaaehtoisesti 600 euroa kuussa velkojani. Äsken vouti soitti ja kertoi saldon viimeiselle erälle, oli vähän päälle satasen. Ensi viikolla maksan ja sitten on juttu minun osaltani selvä.
Minun pitää sanoa, että ainakin Oulussa on ulosotto ihan inhimillinen ja elvyttävä kokemus! Kaikki viranomaiset, jotka tätä asiaa ovat vuosien varrella hoitaneet, ovat olleet todella mukavia ja ymmärtäväisiä. Varsinkin se ensimmäinen, jonka tapasin monta kertaa kasvokkain, kun laskettiin ja mietittiin, että miten saisin homman klaarattua niin, että en menettäisi kesämökkiäni. Onnistui se sitten, sain ystävältä lainaan alkupääoman ja loput olen sitten sinnitellyt vyötä kiristäen ja kaikesta mukavasta luopuen.
Nyt tuntuu hyvältä....
Hyvää syksyä kaikille ulosoton kanssa painiville, kyllä se päivä vielä risukasaan paistaa ja asiat selviävät! Jos minä (työtön kotiäiti) selvisin, niin kyllä kuka vain voi selvitä.
Minun pitää sanoa, että ainakin Oulussa on ulosotto ihan inhimillinen ja elvyttävä kokemus! Kaikki viranomaiset, jotka tätä asiaa ovat vuosien varrella hoitaneet, ovat olleet todella mukavia ja ymmärtäväisiä. Varsinkin se ensimmäinen, jonka tapasin monta kertaa kasvokkain, kun laskettiin ja mietittiin, että miten saisin homman klaarattua niin, että en menettäisi kesämökkiäni. Onnistui se sitten, sain ystävältä lainaan alkupääoman ja loput olen sitten sinnitellyt vyötä kiristäen ja kaikesta mukavasta luopuen.
Nyt tuntuu hyvältä....
Hyvää syksyä kaikille ulosoton kanssa painiville, kyllä se päivä vielä risukasaan paistaa ja asiat selviävät! Jos minä (työtön kotiäiti) selvisin, niin kyllä kuka vain voi selvitä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
hieno homma ensi kesään mennessä itellä sama tilanne,
Hienoa. Itsekkin juuri maksoin viimeisen erän perintäfirmalle, ulosottomiehestä pääsin jo viime vuonna eroon. Ei muuten koskaan soittanut mulle, tai meilannut, aina piti itse olla yhteydessä.
Hienoa, että muillakin on onnistunut! Ei muuta kuin tsemppiä jatkossakin!
Olin kyllä yllättynyt, kun mulle soitettiin, mutta mukava puheluhan se oli. Ja sain hyvät ohjeet luottotietorekisterin suhteen, että jos sinne jää vielä näkymään asioita, niin uo:lta sitten voivat ilmoittaa asiakastietoon kaikki maksetut asiat. Ja tosi symppis oli tämäkin tyyppi. Kun mua vähän liikutti ja itketti se koko asia, niin hän muistutteli että elämäähän tämä vain on ja että kaikestahan sitä selviää. Mulla oli silloin aluksi myös tosi asiallinen ja ihana tyyppi selvittelemässä tämän prosessin kulkua.
Nyt jää 600 euroa enemmän kuussa elämistä varten. Huhhuh, oudolta tuntuu... Olen nyt oppinut läksyni, ikinä en enää yritä yksin selvitä vaikeuksista ottamalla luottoa ja olemalla liian ylpeä pyytämään apua. Jos talous vielä joskus menee kuralle, niin olen paljon realistisempi maksukykyni ja tulevaisuuteni suhteen. Onneksi parisuhde on kestänyt kaiken tämän ja meillä on hyvä, raitis elämä muuten. Ja nyt on jo uusia työkuvioita edessä ja elämä hymyilee monelta suunnalta. :)
Ihmettelen miten työtön kotiäiti voi maksaa 600 euroa kuussa ulosottoon? Elätti miehesi sinut?
No nyt olen ollut viimeisen vuoden ajan työtön, nettotulot n. 850 euroa kuukaudessa. Ja mies oli aiemmin töissä, maksoi vuokran ja peruslaskut. Silloin kun ulosotto alkoi, olin äitiyspäivärahalla ja sitten siinä välissä kodinhoidontuella. Äitiysloman jälkeen tein iltatöitä vähäsen ja sinä aikana oli tulot myös tuon 800-900 euroa netto. Ja siihen tulee pikkusen asumistukea ja lapsilisät eli n. 170 kuukaudessa niistä.
Pahinta on ollut viimeinen vuosi, kun mieskin jäi ilman työtä. Ruokajonot on tuttuja paikkoja, mitään ylimääräistä ei ole muutenkaan ostettu vuosiin.
Meillä miehellä on vielä velkoja maksamatta, mutta koska ollaan avoliitossa, niin minun omaisuuteni ei vaikuta niihin. Eli strategia tässä on ollut se, että ensin pelastetaan se minun perintömökkini perinnöksi lapsille ja vakuudeksi tulevaisuuteen. Ja nyt kun elämä vähän tasoittuu, niin aletaan pikkuhiljaa sitten maksamaan niitä miehen velkoja, samalla tavalla muutaman satasen kuussa. Toivottavasti saataisiin neuvoteltua perintäkuluja vähäsen alemmas, mutta tavoitteena on maksaa kaikki pois.
Mutta silti sanoisin, että ihan tavallisen hyvää elämää on eletty. Meillä ei tietenkään koskaan matkustella, syödä ulkona tai käydä leffassa, mutta muuten ihan ok elämä. Kirjastosta saa kirjoja ja leffoja, kirpparilta lapsille leluja ja vaatteita ihan mielin määrin, mitäpä tässä valittamaan. Nyt opiskelen sen työttömyysturvan avulla ja vuoden päästä valmistun, työpaikkaa on jo vähän lupailtu. Miehellä ei vielä töitä, mutta kyllä hän aina jotain keksii. Ollaan onnellisia ja nyt elämä paranee paljon. :)
kiva kun selvisit. Mutta yksi pisti ihmettelemään, millä maksoit perheen kuluja, työtön kotiäiti kun olet? Kun 600 egeä per kkk maksaa uo, niin miten??? Oma elämisesikin on ottanut rahaa.
Hyvätasoinen ansiopäiväraha? Itse pystyn maksaan vaan veronpalautukset pienestä palkasta. Tuottotunti-liksa. Siirtymät jne mikämuutahansa ilmaistyötä. Palkka 400-700 kk.
Ööö, tuossa ylhäällähän noin suurinpiirtein kerroin tuloni. Meille on viimeisen neljän vuoden aikana jäänyt miehen kanssa n. 600 euroa keskimäärin (vähän vaihdellut työtilanteen mukaan) kuluihin ulosoton, vuokran, sähkön ja puhelinten/netin jälkeen. Kyllä sillä saa ruokaa, pesuaineita ja vaatteitakin joskus.
Autoa meillä ei ole, mies kulkee pyörällä ja minä lastenrattaiden kanssa ilmaiseksi bussilla tai sitten pyöräilen myös. Umpiraittiita ollaan molemmat, päätettiin aikoinaan, että jos rahat ei meinaa riittää ruokaakaan, niin ei ne riitä sitten kaljaan eikä rupakkaankaan. Ja sen kesämökin kulut on maksanut isovanhemmat, tosin kiinteistöveron ja vesimaksun olen aina maksanut itse. Mutta sähkölaskuihinhan ei rahat tietenkään riittäis, eikä mihinkään korjauksiin.
Kyllä ne rahat ihan oikeasti riittää, jos ei ikinä, ei siis todellakaan ikinä yritäkään ostaa mitään ylimääräistä tai luksusta. Onhan se ikävää, mutta kyllä mekin maksetaan ihan omista nuoruuden virheistämme, joten emme mussuta.