Olen kärsinyt jo pitkän aikaa pahasta masennuksesta..olen menossa siitä kohta lääkäriin. En olisi suostunut millään myöntämään itselleni että olen oikeasti masentunut vaan ajattelin kaiken korjaantuvan ajan kanssa itsekseen. Tein todella typerästi kun kuvittelin että lemmikkieläin voisi parantaa mielialaani...niinpä menin ja ostin itselleni koiranpennun kesällä. jo ennen ostoa tunsin epämääräistä pelon ja epätoivon tunnetta enkä olisi koko koiraa enää halunnutkaan mutta ajattelin tunteen olevan ohimenevää ja liittyen vain jännitykseen. Koiran ostaminen sai minut keskittymään yhteen ajatukseen, pois työmurheista ja siitä etten päässyt yliopistoon. Se tuntui tuovan elämääni jotain uutta; sellaista jota olin kaivannut. Olinhan sitä paitsi aina pitänyt eläimistä. Siksi luulen että innostuin pelkästään ajatuksesta mutta en ajatellut asiaa loppuun asti. Kun koiranpentu sitten tuli luoksemme avuttomana ressuna, tunsin vain suurta ahdistusta. Koiranpentu oli alusta asti sellainen "itsenäinen selviytyjä" ei mikään hellittävä otus ja hirmuisen omapäinen. Myöhemmin siitä kasvoi valtava energiapakkaus jota saa jatkuvasti olla vahtimassa ettei se liiaksi innostu pahan tekoon. Mutta ei sinänsä pennussa mitään vikaa ole. Minä vain kerta kaikkiaan jaksa sitä. Siksi laitoin sen myyntiin...sitä ollaan tulossa nyt katsomaan mutta koen valtavan huonoa omatuntoa sen myymisestä. Myymisen syy ei ainoastaan ollut oma jaksamattomuuteni vaan myös se että pelkään koiran kasvatuksen kärsivän kun en jaksa sitä kouluttaa tai hermostun liian äkkiä sen metkuihin.
Tahtoisin kuulla mielipiteitä siitä teenkö oikein myydessäni koiran? Kokeekohan koira omistajanvaihdon liian traumaattisena? Miksi ihmeessä menin koiran ottamaan kun en jaksakaan kantaa siitä vastuuta? Onko kellään samantapaisia kokemuksia vai olenko ainoa säälittävä tapaus? Inhoan itseäni mutta en voi sille mitään.
Tahtoisin kuulla mielipiteitä siitä teenkö oikein myydessäni koiran? Kokeekohan koira omistajanvaihdon liian traumaattisena? Miksi ihmeessä menin koiran ottamaan kun en jaksakaan kantaa siitä vastuuta? Onko kellään samantapaisia kokemuksia vai olenko ainoa säälittävä tapaus? Inhoan itseäni mutta en voi sille mitään.
Vastaukset 2
Vanhimmat
juuri oikea ratkaisu oli tuo koiran myyminen. molempian kannalta, sekä sinun ja koirasi.
sinun kannattaakin nyt hoitaa ensiksi itsesi kuntoon ja terveeksi ja sitten harkita vaikkapa täysikasvuisen, koulutetun koiran hankkimista.
koira tuskin saa tästä mitään traumoja ja tuskin on myymisestä haittaa, jos se vaan pääsee hyvään kotiin.
Koirasta voi olla apuakin. Jos et koe koiraa taakaksi vaan kaveriksi joka ei petä, jätä, ja pahimmassa tapauksessa syyllistä tästä masennuksesta. Mitä ystäväsi voivat tehdä aivan huomaamattaan. Mielestäni positiiviset kokemukset voivat auttaa sinua pääsemään eroon tai kestämään masennuksen paremmin. Asia vain pitäisi ehkä nähdä hiukan toisin kuin nyt ne näet. Positiivisemmin. Oli ratkaisusi mikä tahansa toivon että se on oikea. Teille molemmille. Toki koiran omistajan vastuu on melkoinen . Samoin kaikkien kotieläinten omistajien. Kuitenkin jos jaksat panostaa ulkoiluttamiseen ja koiran kanssa touhuamiseen opit ehkä uutta ja saat todella ajatukset pois niistä sinua painavista asioista. Sekä paljon positiivisia kokemuksia uskollisen uuden ystäväsi kanssa, johon voit luottaa. Toivottavasti löydät elämääsi sisältöä joka saa sinut kokemaan onnistumisen elämyksiä. Sellaisia asioita jotka saavat sinut hymyilemään, nauramaan ja iloitsemaan jokaisesta elämäsi päivästä.Se on toki mahdollista niin koiran kanssa kuin ilman sitä.