Löysin tällaisen kertomuksen:
Mies kulkee tietä pitkin horjuen, huojuen. Häntä vastaan tulee mies, joka sanoo: "Tule seuroihin! Siellä saat kuulla elämän totuuden." Hän kertoi elämän totuudesta, mutta hän itse ei ollut elämän Totuus ja ei olisi voinut tarjota miehelle kuin tietä itse Totuuden luokse. Kertoa TIESTÄ on eri asia kuin ITSE TIE.
Mies ei halunnut mennä. Hän jatkaa kulkuaan. Mutta sitten elämänsä tiellä hän kohtasi elämänsä eräässä vaiheessa eräässä hengellisessä kokouksessa itse ELÄMÄN HERRAN, JEESUKSEN KRISTUKSEN, joka sanoi selvästi miehelle: " MINÄ OLEN TIE, TOTUUS JA ELÄMÄ. Kuin Paavali kohtasi mies Kristuksen ja ihmetteli. "Totisesti Kristus elää tänäänkin.Hän on läsnä täällä sanassaan Pyhän Henkensä kautta. Hän vakuuttaa omassa pettämättömässään sanassaan, jos pysyt Minussa, ei missään muussa, VAIN MINUSSA ,niin MINÄKIN PYSYN SINUSSA. Niin kauan kun pidän Kristuksesta kiinni, niin kauan HÄN pitää minusta kiinni. Saan tarrautua Häneen, Hänen sovitustyönsä tähden turvautuen Hänen ansioonsa, itse lahjattomana, ansiottomana, syntisenä, pelkkänä ihmisenä, epäonnistuneena, mutta saan lahjaksi lukea HÄNEN SOVITUSTYÖNSÄ itselleni puolustukseksi Jumalan käsittämättömän rakkauden tähden ja tätä RAKKAUTTA JEESUKSESSA KRISTUKSESSA haluaa tämän kertomuksen mies nyt julistaa kaikille kaikkialla maailmassa.
Mies kulkee tietä pitkin horjuen, huojuen. Häntä vastaan tulee mies, joka sanoo: "Tule seuroihin! Siellä saat kuulla elämän totuuden." Hän kertoi elämän totuudesta, mutta hän itse ei ollut elämän Totuus ja ei olisi voinut tarjota miehelle kuin tietä itse Totuuden luokse. Kertoa TIESTÄ on eri asia kuin ITSE TIE.
Mies ei halunnut mennä. Hän jatkaa kulkuaan. Mutta sitten elämänsä tiellä hän kohtasi elämänsä eräässä vaiheessa eräässä hengellisessä kokouksessa itse ELÄMÄN HERRAN, JEESUKSEN KRISTUKSEN, joka sanoi selvästi miehelle: " MINÄ OLEN TIE, TOTUUS JA ELÄMÄ. Kuin Paavali kohtasi mies Kristuksen ja ihmetteli. "Totisesti Kristus elää tänäänkin.Hän on läsnä täällä sanassaan Pyhän Henkensä kautta. Hän vakuuttaa omassa pettämättömässään sanassaan, jos pysyt Minussa, ei missään muussa, VAIN MINUSSA ,niin MINÄKIN PYSYN SINUSSA. Niin kauan kun pidän Kristuksesta kiinni, niin kauan HÄN pitää minusta kiinni. Saan tarrautua Häneen, Hänen sovitustyönsä tähden turvautuen Hänen ansioonsa, itse lahjattomana, ansiottomana, syntisenä, pelkkänä ihmisenä, epäonnistuneena, mutta saan lahjaksi lukea HÄNEN SOVITUSTYÖNSÄ itselleni puolustukseksi Jumalan käsittämättömän rakkauden tähden ja tätä RAKKAUTTA JEESUKSESSA KRISTUKSESSA haluaa tämän kertomuksen mies nyt julistaa kaikille kaikkialla maailmassa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
"ja tätä rakkautta Jeesuksessa haluaa tämän kertomuksen mies nyt julistaa kaikille kaikkialla maailmassa."
Tarinan logiikka kuitenkin ontuu. Tarinan päähenkilöstä tuli nyt samanlainen tiellä kulkeva ja tien totuuden luokse viitoittava lähimmäinen kuin se, jonka hän aikanaan itse oli kohdannut. Jos nyt häntä vastaantulevat menettelevät samoin kuin tarinan päähenkilö, heidänkään ei tarvitse mennä viitoitettua tietä vaan jatkaa OMAA kulkuaan.
Miten tarinan hengellinen tilaisuus on saatu koolle, jos jokainen on kulkenut omia polkujaan?
Mikseivät seurat alkujaan kelvanneet? Sillä nythän tarinan päähenkilön tulisi olla samassa uskossa, toivossa, rakkaudessa ja hengessä seuroihin kehottavan veljen kanssa, joka kuitenkin totuuden ja totuuden tien tunsi. Onko hän?
Mitä merkitsevät tarinan sanat "eräässä vaiheessa", "eräässä hengellisesti kokouksessa"?
Onko tarinan opetus se, että ei tule ylenkatsoa uskonveljeään, jolla olisi kuitenkin tieto oikeasta tiestä ja joka tarjoutui opastamaan perille?
Vai onko tällä tarinalla jokin muu tähtäin?
Minä käsitin, että tarinan tarkoitus oli se, että uskovainen ihminen ei voi itse tarjota pelastavaa uskoa, vaan hän ainoastaan voi johdattaa Hänen luokse, jossa on syntien anteeksiantamus ja pelastus.
Kyllä näin totta kai. Mutta miksi avaaja sitten ikään kuin asettaa VASTAKKAIN tien ja tiestä kertominen (vai pitäisikö nämä nyt kirjoittaa isolla alkukirjaimella Tien ja Tiestä kertomisen)? Avaaja kirjoittajaa näin:
"mutta hän itse ei ollut elämän Totuus ja ei olisi voinut tarjota miehelle kuin tietä itse Totuuden luokse. Kertoa TIESTÄ on eri asia kuin ITSE TIE."
Huomiota herättävät sanat "mutta hän ei itse ollut" ja "ei olisi voinut tarjota miehelle KUIN tietä itse Totuuden luokse". Sana "kuin" merkitsee minulle samaa kuin "vain".
Kummallista, sillä oikealle tiellehän on päästävä ja sitä suostuttava kulkemaan jokaisen ihmisen, jotta pääsee perille! Nyt kulkija saa avokätisen ja sydämellisen tarjouksen matkaoppaalta. Mikä tässä tarjouksessa on väheksyttävää?
Joka tapauksessa vaikutelmani tästä avauksesta on, että siinä on luotu turha ja jollakin tapaa tarkoitushakuinen vastakkainasetelma. Ehkäpä olisi hyvä, että avaaja täsmentäisi sanomaansa.
""Kyllä näin totta kai. Mutta miksi avaaja sitten ikään kuin asettaa VASTAKKAIN tien ja tiestä kertominen (vai pitäisikö nämä nyt kirjoittaa isolla alkukirjaimella Tien ja Tiestä kertomisen)? """
En tiedä, mutta itse käsitin, että Tie (isolla kirjaimella) on Jeesus Kristus ja seuroihin käskenyt vastaantullut mies tunnusti, että hän itse voi vain näyttää tietä varsinaisen Tien (Jeesuksen Kristuksen luo). Ja kertoa tästä Tiestä (Jeesuksesta Kristuksesta) on eri asia kuin itse Tie (Jeesus Kristus).
Tässä on tarkoituksena varmasti selittää, että taivasten valtakunnan avaimet on edelleen Jeesuksella Kristuksella uskon kautta, koska Pietarille, jolle avaimet annettiin, niin Jeesus Kristus sanoi, että tälle uskolle (vahvalle uskolle=kalliolle=pietarille) perustan minä uskoni.
Siis Taivaan valtakunnan avaimet on VAHVASSA USKOSSA JEESUKSEEN KRISTUKSEEN. Tämä usko Jeesukseen Kristukseen on kaiken lähtökohta. Jeesus aikanaan aina toisti ja sanoi: "Sinun uskosi on sinut parantanut/pelastanut."
Tämä sama usko Jeesukseen Kristukseen parantaa ja pelastaa ihmisiä tänä päivänäkin
Edelleenkin on selvää, että Tie ja Totuus on Herra Jeesus Kristus itse. Usko Häneen parantaa ja pelastaa ihmisen.
Mutta yhä luen avaajan kirjoitusta hieman toisin kuin sinä.
sanot: " ja seuroihin käskenyt vastaantullut mies tunnusti, että hän itse voi vain näyttää tietä"
Ei uskovainen erityisesti mitään "tunnustanut". Tunnustaa-sana kuulostaa hyvin oudolta tähän yhteyteen. Hän ei asettunut kohtaamansa ihmisen yläpuolelle vaan esitti Jumalan lapsena ja palvelijana kehotuksen "Tule seuroihin!" Tästä seuraa myös käsitys, että uskovainen itsekin käy seuroissa ja avokätisesti tarjoutuu matkaoppaaksi. Tarinan päähenkilö sitten itse muokkaa tästä uskovaisesta matkaoppaasta oman käsityksensä, jonka mukaan tämä
"itse ei ollut elämän Totuus ja ei olisi voinut tarjota miehelle kuin tietä itse Totuuden luokse"
Eihän uskovainen itsestään väittänytkään, että hän olisi "Totuus". Tarinan päähenkilölle itselleen ei vain jostakin syystä kelvannut lähteä mukaan. Tämä käy ilmi avaajan sanoista
"Mies ei halunnut mennä. Hän jatkaa kulkuaan"
Ehkä hänen elämäntilanteensa ei ollut vielä otollinen. Missä sitten on ristiriitaa? Jos tiennäyttäjän kehotus ja seura eivät kelpaa, mitään pakkoa ei tietenkään ole. Mutta tarinan päähenkilö kertoo sittemmin löytäneensä totuuden. Hän myös antaa ymmärtää, että tuo uskovainen tiennäyttäjä samoin oli löytänyt totuuden, eli saman totuuden, eikö?
Miksi siis asettaa vastakkain Tie ja sen osoittaminen? Kun maailmassa luku- ja kirjoitustaito, kirjapainotaidosta ja sähköisistä viestimistä puhumattakaan ei ennen ollut suurten kansanosien pääomaa, kaikenlainen tieto, evankeliuminkin sanoma eteni suullisesti. Kun tässä avaajan tarinassa kaksi ihmistä kohtaa toisensa, miksi tämän totuuden jo löytäneen uskovaisen tieto olisi vähentämässä sitä mahdollisuutta, että tiellä vastaantulija voisi päästä kiinni samasta totuudesta. Ongelma ei liene tiennäyttäjällä, vaan tällä toisella kulkijalla, tarinan päähenkilöllä. Kertomuksen uskovainen vaikuttaa iloiselta ja reippaalta, jonka kehotus ei suinkaan ole itsensä tarjoaminen toisen yläpuolelle asettuen, vaan rinnalla kulkeminen ja Jeesuksen tarjoaminen kertomalla Jeesuksesta. Mutta tällä vastaantulijalla, jolle tarjous ei kelvannut, kirjoittaa uskovaisesta "hänellä ei ollut näyttää kuin tie".
Sananlaskut 9. luku
1 Viisaus on talonsa rakentanut, veistänyt seitsemän pylvästänsä.
2 Hän on teuraansa teurastanut, viininsä sekoittanut ja myöskin pöytänsä kattanut.
3 Hän on palvelijattarensa lähettänyt kutsua kuuluttamaan kaupungin kumpujen rinteiltä:
4 "Joka yksinkertainen on, poiketkoon tänne". Sille, joka on mieltä vailla, hän sanoo:
5 "Tulkaa, syökää minun leipääni ja juokaa viiniä, minun sekoittamaani.
6 Hyljätkää yksinkertaisuus, niin saatte elää, ja astukaa ymmärryksen tielle."
Jumalan lapsi, sanan palvelija, evankeliumin viestinviejä toimittaa nöyränä palvelijan tehtävää. Kanssaihmisiltään hän ei vaadi, ei heitä pakota. Koska hän itse on saanut osakseen Jumalan armon ja rauhan, sitä hän on auliisti toivomassa myös lähimmäisilleen. Niin myös tässä sananlaskujen kohdassa. Avauksen tarinasta nousee monta kysymystä. Olen niitä tässä ketjussa jo esittänytkin.
Totta kai minulla on ounasteluni, mihin tarkoitukseen tämä avaus on tehty. Haluaisin kuitenkin ennemmin olla väärässä ja kuulla avaajan oman kannan.