Katsoin äsken nopeasti läpi tämän palstan keskusteluja ja täysin omaan tilanteeseen sopivaa viestiketjua ei löytynyt. Ideana olisi perustaa uusi ketju yli parikymppisille esikoislasta yrittäville, niin keskusteluun osallistujien elämäntilanne olisi suurinpiirtein samanlainen kun kaikki on vielä uutta ja ihmeellistä. :)
Toisaalta olisi myös mukava alusta asti oppia tuntemaan keskustelijat, joka on hankalampaa noissa pitkään jatkuneissa ketjuissa. Itse olen tosiaan 26v esikoisesta haaveileva nainen. Kertoilen sitten enemmän, jos porukkaan liittyy muitakin.
Toisaalta olisi myös mukava alusta asti oppia tuntemaan keskustelijat, joka on hankalampaa noissa pitkään jatkuneissa ketjuissa. Itse olen tosiaan 26v esikoisesta haaveileva nainen. Kertoilen sitten enemmän, jos porukkaan liittyy muitakin.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Kiva idea tämä:) Täällä 23-vuotias esikoista yrittävä nainen!
Täällä myös ensimmäistä yrittävä 25 vuotias :) mies myös saman ikäinen. Oletteko käyttäneet aiemmin pillereitä?
Itse lopetin pillerit kuukausi sitten ja tuli tyhjennysvuoto mutta jänskätään tuleeko menkat sitten syyskuussa. Tulee varmaan tehtyä monta testiä jos niitä ei kuulu :)
On ollut alavatsassa painetta mutta tämä taitaa johtua pillereiden lopettamisesta eikä raskaudesta? =/ :)
Miten sinulla parisuhde, koulutus, työ ja elämä yleensäkin kestää lapsen? Miksi et tekisi lapsia vasta myöhemmin, kun olet elänyt elämää ja parisuhdetta niin paljon että tiedät enemmän? Olisi riskittömämpää.
vain lueskelin... Mutta siis hei jos sitä alkaa oikeasti elää niin että kaikki valmista koulu,t vakityöt ym.ym.alkaa olee aika vanha lapsia saamaan.Miksi ihmeessä pitäisi elää ja katsoa kaksin jotain 10v.
Ja kun ei nykypäivänä paljon vaki työtä ole.
Enkä nyt tarkoita että heti nuorena mutta kyllä 26v on jo riittävän vanha.
Nuorempana jaksaa ne yövalvomiset paremmin.
Monella se iskee nopeastikin sitten kun se oikea löytyy mutta tietysti hyvä vähän katsella jos ikää ei hirveästi ole niin on vielä kyllä aikaa miettiä lapsia.
Yhdessä asuminen myös on hyvä ja työpaikka.
Mutta niinku tossa yhdellä niin pääasia että edes toisella olis töitä.
Jokainen päättää itse. Ei se ole tae että kun ollaan yhdessä 10v ja tehdään lapsi että se kestää ikuisesti ero voi tulla silti.
Täällä kanssa esikoinen haaveissa. itse 3 kympin "paremmalla puolella",avomies ylittänyt jo 3 kympin rajapyykin.
Mikä teillä muilla on elämäntilanne ja miten olette edenneet siihen pisteeseen, että yritätte nyt lasta? Meillä minä tosiaan olen 26v ja mies kolmekymppinen, olemme naimisissa. Aina on ollut tiedossa, että perhe halutaan mutta nyt aika vaan tuntui oikealta. Itse olen aina tiennyt, että en halua lapsia kovin nuorena (alle 25v), mutta en myöskään halua siirtää asiaa kovin pitkälle ja tämä vaille alle kolmekymppisenä tuntui hyvältä iältä.
Meillä on molemmilla korkeakoulutukinnot, asumme vuokralla ja minun työtilanteeni on tällä hetkellä vähän auki. En kuitenkaan koe, että kaiken pitäisi elämässä olla valmista ennen lasta, enkä halua odottaa hedelmällisimpiä vuosiani ja aina vaan siirtää asiaa. Mielestäni elämä ei koskaan tule täysin valmiiksi kuitenkaan. Suhteemme miehen kanssa on hyvin tasapainoinen ja useita vuosia kestänyt, enkä koe että asian siirtäminen on mikään tae suhteen kestävyydestä muutenkaan. Tämä siis tuolle avioerolapset kommentoijalle.
Meillä myös aina tiedetty että perhe halutaan perustaa, mutta se on tullut vuosien saatossa sitten enemmän ja enemmän mielenpäälle ja tuntuu ettei koskaan ole sopivaa hetkeä jos sitä haetaan. Siksi teimme itsellemme päätöksen, että kun molemmilla on vakipaikat niin voidaan pillerit unohtaa ja katsotaan tuleeko vai ei. Eli yritämme säästyä ilman isommilta paineilta, mutta täytyy kyllä myöntää ettei tämä ihan helppoa ole ollut kun on niin vauvelit mielessä :)
Vakipaikat ei kyllä anna teille parempia edellytyksiä onnistua vanhemmuudessa ja perheenä. Vakipaikkoja ei ole, on vain voimassa "toistaiseksi". Jaa, vai on aina tiedetty että halutaan lapsia? Tiedettiinkö se jo ennen ensitapaamistanne, ja "perheidylliä" silmällä pitäenkö kumppania etsittiin?
Täällä kolmikymppinen äijänkäppyrä, avovaimo on jonkun verran nuorempi. Ensimmäistä on yritetty tammikuusta alkaen. Ei sinänsä kiire ole, tuo lapsen alulle laittaminenkin on teknisesti ihan mukava suoritus, useine toistoineen :p
Vauvakuume on toisinaan kyllä aika musertava, eikä lähipiiriin syntyvät vauvelit sitä ainakaan vähennä.
Meillä tilanne semmoinen että 6 vuotta seurusteltu. Yhdessä ollaan asuttu nelisen vuotta ja lasta ollaan yritetty nyt se pari vuotta :/ Töissä käydään molemmat tällä hetkellä.. Itse oon yrittänyt tikuttaa ovista ja KERRAN oon saanu positiivisen ovistestin:D Olen miettinyt lääkäriin menoa nyt kun kuitenkin tuota yritystä on jo aika kauan takanapäin. Minulla on todella epäsäännölliset kuukautiset, joten uskon sen olevan suuri vaikuttava tekijä. Itse epäilen pco:ta ja pelottaa ihan hirveästi mennä tutkimuksiin jos sieltä löytyykin sitten jotain vakavaa.. Päätin että jos ei vuoden loppuun mennessä ole tärpännyt niin sitten aletaan tutkimaan. Siihen asti vielä rennoin mielin ja yritetään olla stressaamatta :)
Odotatte nyt kiltisti ne 9 v., että 32/12-sääntö toteutuu !
Hyvä neuvo!
Olette turhan nuoria ja liian vähän aikaa yhdessä olleet. Mutta hei: jos teitä ei olisi, ei olisi avioeroja.
Kyllä 6vuotta yhdessä on ihan hyvä aika tutustua ja kun jo asuttu 4vuotta yhdessäkin.
Minkä ihmeen takia täällä on näitä jotka kommentoi ihan muuta! tässä oli tarkoitus olla vauvakuumeilijat ja heidän keskenään viestitellä tunteistaan menkää te neuvojat muualle.
No arvaa miksi me kommentoidaan? No siksi, kun meillä on vähän enemmän ikää ja ollaan nähty miten siinä touhussanne käy. Ihan teidän ja ennen kaikkea lasten parhaaksi tässä valistetaan!
Nyt esimerkiksi tuli se kotihoidontukimuutos, ja se on viesti "älkää lisääntykö, ihmisiä on liikaa", niin miksi pitää nuorena alkaa tekemään elämäntörkeitä päätöksiä, kun ne ehtii vanhempansakin?
Joo enköhän minä tuon "ukkoni" jo ihan tarpeeksi tunne jos 6 vuotta lähes päivittäin toisen naamaa kattellu :D Mua ei muutenkaan kiinnosta pätkääkään nuo tommoset "säännöt" jotka kukalie on keksinyt. Tiedän kuitenkin itse, että olemme valmiita perustamaan perheen tämän ihmisen kanssa ja elämään loppuelämäni hänen kanssaan. Aamen!
Kuudessa vuodessa et kuule tunne puoliksikaan ukkoas. Kyllä se ottaa vähintään 10 vuotta. Eihän se joo kaltaisiasi kiinnosta, mutta kannattaisi kiinnostaa.
Kyllä jo parissa vuodessa tuntee.
Ai niinkö haluat uskoa?
Ensimmäinen lapsi on hyvä hankkia alle kolmekymmppisenä koska naisen hedelmällisyys laskee jatkuvasti ja pitkäkään suhde ei takaa suhteen kestävyyttä.
Mutta tämä palsta (suomi24) on näköjään aivan väärä alusta tällaiselle keskustelulle. Kaksplus ja vauva.fi ovat parempia palstoja, koska siellä naiset ovat samassa tilanteessa keskenään ja ymmärtävät ja tukevat toisiaan.
Täällä tämä keskustelu täyttyy vaan taustahuutelijoiden typeristä ja lapsellisista kommenteista, jotka eivät liity alkuperäiseen aiheeseen mitenkään.
Mikä on "32/12-sääntö"?
Ärsyttää tämä "lapset vasta 3-kymppisenä" -trollaaja. Koko ajan jauhaamassa samaa asiaa. No toisaalta olen samaa mieltä, ettei 18v Lissun ja Jonnen kannata heti ensitapaamisella alkaa lasta yrittään, mutta tämä on ihan eri asia. Suurin osa ensisynnyttäjistä on just parikymppisiä, 30-vuotiaana syntyy yleensä toinen tai kolmas lapsi.
No veit sanat suustani.
Ja sinä joka siellä edelleen jauhat etten tunne "ukkoani" kuuden vuoden jälkeen niin missä peltipurkissa oikeen elät jos et opi kuudessa vuodessa tuntemaan ihmistä? Tai sitten oot vaan jotenkin hidasälyinen kun siihen menee kymmenen vuotta. Jos sulla on itsellä joku epäonnistunut ihmissuhde takana niin se ei välttämättä tarkoita että muillakin on..
Tunnen yhden 23v pariskunnan, joka on ollut yhdessä yläasteelta saakka, eli 10v. Ovatko he nyt valmiina tekemään lapsia, kun tuo maaginen 10v on täyttynyt? Tunnen myös pariskunnan joka erosi oltuaan melkein 10v yhdessä, pitäisikö tämän 26v naisen nyt odottaa seuraavat 10v että tutustuisi kunnolla uuteen miesystäväänsä? :D
nykyinen versio on 12/32-sääntö ! Eli ensimmäisen pariskunnan pitää odottaa vielä 9 v, (32 v. ikä täyttyy) ja toinen on kypsä saamaan lapsia 38 v. iässä.
Työntäkää nuo säännöt sanonko minne. Jokainen tekee lapsia milloin itse haluaa! Ei pitäis paljoa muiden p*rsettä kutittaa, vai?