apua?

Minäpä tiedän, mutten kerro sen enempää, kuin että nimi alkaa jiillä.

Entäpä jos Jeesus ei olisikaan kuollut ristillä, niinkuin kristityt väittävät?

Miten kävisi niin kuuluisan sovitustyön?

Miten kävisi ihmisten, jotka viimeisenä päivänä ymmärtäisivät, että heidän tosiaankin täytyy vastata itse omista teoistaan.

Täällä kiljutaan kurkut väärinä, että Jeesus kuoli minun syntieni tähden. Mitä ihmeen järkeä siinä on, että me täällä ryvetään onnellisena kuin sika pahnoissaan. Onhan meillä yksi yhteinen syntisäkki, jonka niskoille voimme huoletta kaiken heittää? Eikö meidän viimeinkin tulisi ottaa itseämme niskasta kiinni, ja kantaa omat syntimme ihan itse!

OTE BARNABAAN EVANKELIUMISTA

215.

Kun Juudas ja sotilaat lähestyivät paikkaa, jossa Jeesus oli, tämä kuuli monien ihmisten lähestymisen ja vetäytyi peloissaan taloon. Ja ne yksitoista nukkuivat.

Silloin Jumala, joka näki palvelijansa ahdingon, käski Gabrielia, Mikaelia, Rafaelia ja Urielia ottamaan Jeesuksen pois maailmasta.

Pyhät enkelit saapuivat ja veivät Jeesuksen ulos ikkunasta, joka antaa etelään. He kantoivat häntä ja veivät hänet kolmanteen taivaaseen enkelien
seuraan, jotka siunaavat Jumalaa ikuisesti.

216.

Juudas astui kiivaasti ennen kaikkia muita kammioon, josta Jeesus oli otettu ylös. Ja opetuslapset nukkuivat. Silloin ihmeellinen Jumala toimi ihmeellisesti, niin että Juudas muuttui ääneltään ja puheeltaan niin Jeesuksen kaltaiseksi, että luulimme häntä Jeesukseksi. Ja hän, meidät herätettyään, etsi ja kysyi, missä mestari oli. Silloin me ihmettelimme ja vastasimme: "Sinä, herra, olet mestarimme; oletko nyt unohtanut meidät?"

Ja hän sanoi hymyillen: "Olettepa te nyt hupsuja, kun ette tunne minua Juudas Iskariotiksi!"

Ja hänen tätä sanoessaan sotilaat astuivat sisään ja tarttuivat häneen, sillä hän oli joka suhteessa Jeesuksen kaltainen.

Juudaksen sanat kuultuamme ja sotilaiden paljouden nähtyämme me pakenimme kuin järkemme menettäneinä.

Ja Johannes, joka oli verhoutunut pellavakankaaseen, heräsi ja pakeni; ja
sotilaan tarttuessa hänen pellavakankaaseensa hän jätti sen ja pakeni alastomana. Sillä Jumala kuuli Jeesuksen rukouksen ja säästi ne yksitoista
pahalta.

217.

Sotilaat vangitsivat Juudaksen ja sitoivat hänet ivaa säästämättä, sillä hän - niin kuin totta olikin - kielsi olevansa Jeesus, ja sotilaat sanoivat häntä pilkaten: "Herra, älä pelkää, sillä olemme tulleet tekemään sinusta Israelin
kuninkaan, ja sidoimme sinut vain, koska tiedämme sinun kieltäytyvän kuninkuudesta."

Juudas vastasi: "Oletteko te menettäneet järkenne? Olette tulleet vangitsemaan Jeesus Nasaretilaista asein ja lyhdyin varustautuneina kuin ryöväriä vastaan; ja nyt olette sitoneet minut, joka johdatin teitä, tehdäksenne minusta kuninkaan!"

Silloin sotilaat menettivät kärsivällisyytensä ja alkoivat halventaa häntä lyönnein ja potkuin, ja vimmoissaan he veivät hänet Jerusalemiin.

Johannes ja Pietari seurasivat kaukaa sotilaita; ja he vakuuttivat sille, joka kirjoittaa, nähneensä kaiken tutkinnan, jonka Juudakseen kohdistivat ylipappi ja fariseusten neuvosto, joka oli kokoontunut tuomitakseen Jeesuksen kuolemaan. Siellä Juudas puhui monenlaisia mielettömyyksiä niin, että kaikki olivat katketa naurusta uskoessaan hänen todella olevan Jeesus,
ja ajatellessaan tämän kuolemanpelossaan teeskentelevän hulluutta. Silloin lainopettajat sitoivat hänen silmänsä ja pilkaten häntä sanoivat: "Jeesus, nasarealaisten profeetta (sillä niin he kutsuivat Jeesukseen uskovia), kerro meille, kuka se oli, joka löi sinua?" Ja he löivät häntä ja sylkivät hänen kasvoilleen.

Aamulla kokoontui lainopettajien ja kansan vanhimpien suuri neuvosto; ja ylipappi ja fariseukset hakivat väärää todistusta Juudasta vastaan, luullen häntä Jeesukseksi: eivätkä he saaneet haluamaansa. Ja miksi sanon (vain)
ylipappien luulleen Juudasta Jeesukseksi? Ei, vaan kaikki opetuslapsetkin, mukaanlukien sen, joka kirjoittaa, luulivat niin; ja vielä enemmän,
Jeesuksen poloinen neitsytäitikin sukulaisineen ja ystävineen luuli niin, kaikkien surun ollessa käsittämätön. Niin totta kuin Jumala elää, se, joka kirjoittaa, unohti kaiken, mitä Jeesus oli sanonut: että hänet tultaisiin ottamaan ylös maailmasta, ja että hän tulisi kärsimään kolmannessa persoonassa, ja ettei hän kuolisi kuin vasta lähellä maailmanloppua. Sen tähden hän meni Jeesuksen äidin ja Johanneksen kanssa ristin luo.

Ylipappi antoi tuoda Juudaksen sidottuna eteensä ja kysyi tältä tämän opetuslapsista ja opetuksista. Suunniltaan oleva Juudas ei vastannut mitään asiallista. Silloin ylipappi
vannotti häntä Israelin elävän Jumalan kautta kertomaan totuuden.

Juudas vastasi: "Olen kertonut teille olevani Juudas Iskariot, joka lupasi antaa käsiinne Jeesus Nasaretilaisen; enkä tiedä, mikä juoni on sekoittanut päänne väittäessänne minua kaikin keinoin Jeesukseksi."

Ylipappi vastasi: "Sinä turmeltunut viekoittelija, olet huiputtanut koko Israelia, alkaen Galileasta aina tänne Jerusalemiin saakka, opillasi ja väärillä ihmeilläsi: ja aiotko nyt paeta sinulle kuuluvaa ja ansaitsemaasi
rangaistusta mielipuolisuutta teeskentelemällä? Niin totta kuin Jumala elää, et tule sitä välttämään!" Ja näin sanottuaan hän määräsi palvelijansa lyömään ja potkimaan Juudasta, jotta taju palaisi tämän päähän. Pilkka, jota
hän sitten ylipapin palvelijoitten käsissä kärsi, on uskomatonta; sillä he keksivät innokkaasti uusia keinoja hauskuuttaa neuvostoa. Niin he pukivat hänet taikuriksi ja antoivat hänelle käsin ja jaloin sellaisen käsittelyn,
että kanaanilaisetkin olisivat liikuttuneet myötätuntoon, jos olisivat olleet näkemässä.

Mutta ylipapit, fariseukset ja kansan vanhimmat olivat niin myrkyttäneet sydämensä Jeesusta kohtaan, että nauttivat nähdessään häntä niin
kohdeltavan, koska luulivat todella Juudasta Jeesukseksi.

Myöhemmin he johdattivat hänet sidottuna kuvernöörin luokse, joka salaa rakasti Jeesusta. Silloin kuvernööri, luullen Juudasta Jeesukseksi, pyysi tätä huoneeseensa ja puhui tämän kanssa, kysyen tältä, miksi ylipapit ja kansa olivat antaneet hänet hänen käsiinsä.

Juudas vastasi: "Jos kerron sinulle totuuden, et usko minua; sillä kaiketi sinua petetään niin kuin (yli)pappeja ja fariseuksiakin on petetty."

Kuvernööri vastasi (luullen, että hän halusi puhua Laista): "Etkö tiedä, etten ole juutalainen; vaan (yli)papit ja kansasi vanhimmat ovat antaneet sinut käsiini; kerro siis totuus meille, että voisin tehdä sen, mikä on
oikeudenmukaista. Sillä minulla on valta laskea sinut vapaaksi tai antaa sinut surmattavaksi."

Juudas vastasi: "Herra, usko minua, jos annat minut tapettavaksi, teet suuren vääryyden, sillä surmaat viattoman ihmisen; sillä minä olen Juudas
Iskariot enkä Jeesus, joka on taikuri ja on muuntanut minut taikakeinoillaan."

Tämän kuullessaan kuvernööri hämmästyi suuresti, niin, että aikoi vapauttaa hänet. Siksi kuvernööri meni ulos ja sanoi hymyillen: "Ainakin yhdessä suhteessa tämä mies ei ansaitse kuolemaa, vaan pikemminkin sääliä. Tämä mies
väittää", sanoi kuvernööri, "ettei ole Jeesus, vaan eräs Juudas, joka johdatti sotilaat Jeesusta vangitsemaan, ja hän sanoo Jeesus Galilealaisen
muuntaneen hänet taikakeinoillaan. Sen tähden, jos tämä on totta, olisi suuri vääryys tappaa hänet, sillä hän olisi syytön. Mutta jos hän on Jeesus ja kiistää olevansa tämä, varmaankin hän on menettänyt ymmärryksensä, ja olisi jumalatonta surmata mielipuoli."

Silloin ylipapit ja kansan vanhimmat ainopettajien ja fariseusten keralla kohottivat äänensä ja huusivat, sanoen: "Hän on Jeesus Nasaretilainen, sillä me tunnemme hänet; jollei hän olisi tuo pahantekijä, emme olisi antaneet
häntä käsiisi. Eikä hän hullu ole, vaan paha, sillä tällä keinolla hän yrittää päästä käsistämme, ja se kapinahenki, jonka hän vapauduttuaan nostattaisi, tulisi olemaan edellistä pahempi."

Pilatus (sillä se oli kuvernöörin nimi) sanoi jutusta päästäkseen: "Hän on galilealainen ja Herodes on Galilean kuningas: siksi tämän jutun
ratkaiseminen ei kuulu minulle, joten viekää hänet Herodeksen luo." Tämän johdosta Juudas vietiin Herodekselle, joka jo pitkään oli toivonut Jeesuksen tulevan taloonsa. Mutta Jeesus ei ollut koskaan suostunut astumaan hänen taloonsa, koska Herodes oli pakana ja palvoi vääriä ja valehtelevia jumalia, epäpuhtaiden pakanoiden tapaan eläen. Kun Juudas nyt oli viety
sinne, Herodes kysyi häneltä monista asioista, joihin Juudas ei antanut vastausta siksi, että kiisti olevansa Jeesus.

Silloin Herodes pilkkasi häntä koko hoviväkensä kanssa ja antoi pukea hänet valkoisiin, kuten hullut oli tapana pukea, ja lähetti hänet takaisin Pilatukselle sanoen tälle: "Älä horju oikeudenmukaisuudessasi Israelin kansaa kohtaan!"

Ja tämän Herodes kirjoitti, koska ylipapit, lainopettajat ja fariseukset olivat antaneet hänelle suuren summan rahaa. Kuvernöörin kuultua eräältä Herodeksen palvelijalta, että näin oli asia, hän itsekin rahaa ansaitakseen teeskenteli aikovansa laskea Juudaksen vapaaksi. Siksi hän antoi orjiensa ruoskia häntä, ja lainopettajat maksoivat näille, jotta nämä ruoskiessaan
surmaisivat hänet. Mutta Jumala, joka oli asian päättänyt, säästi Juudaksen ristille, jotta tämä saisi kärsiä kauhean kuoleman, johon oli toisen myynyt. Hän ei sallinut Juudaksen kuolla ruoskintaan, vaikka sotilaat piiskasivat
tätä niin hirvittävästi, että tämän vartalo vuosi solkenaan verta. Sitten he pilkatakseen pukivat tämän vanhaan purppuravaatteeseen anoen: "Uudelle kuninkaallemme kuuluu, että puemme ja kruunaamme hänet": niin he keräsivät ohdakkeita ja tekivät kruunun, kuin ne kultaiset, jalokivikoristeiset, joita kuninkaat pitävät päässään. Ja tämän orjantappurakruunun he panivat Juudaksen päähän, ruo`on hänen käteensä valtikaksi, ja istuttivat hänet korkealle paikalle. Ja sotilaat tulivat hänen eteensä pilkatakseen häntä kumarruksillaan ja tervehtien häntä juutalaisten kuninkaana. Ja he ojensivat käsiään vastaanottaakseen lahjoja, joita uusilla kuninkailla oli tapana jakaa; ja kun eivät saaneet mitään, he löivät Juudasta sanoen: "Miksi sinut on kruunattu, hölmö kuningas, jollet aio maksaa sotilaillesi ja
palvelijoillesi?"

Kun ylipapit, lainopettajat ja fariseukset näkivät, ettei Juudas kuollut ruoskintaan, he pelkäsivät Pilatuksen päästävän tämän vapaaksi ja antoivat siksi rahalahjoituksen kuvernöörille, joka sen saatuaan luovutti Juudaksen
syyllisenä ja kuolemaan-tuomittuna lainopettajille ja fariseuksille. Nämä tuomitsivat sen jälkeen kaksi ryöväriä kuolemaan ristillä Juudaksen kanssa.

Niin he johdattivat hänet Golgatan kukkulalle, missä pahantekijöitä hirtettiin, ja siellä he naulitsivat hänet ristille alastomana, jotta häpeä olisi vielä suurempi.

Juudas ei totisesti tehnyt muuta kuin huusi: "Jumala, miksi olet minut hyljännyt; onhan pahantekijä paennut ja minä kuolen epäoikeudenmukaisesti?"

Totisesti minä sanon, että Juudaksen ääni, kasvot ja koko olemus olivat niin Jeesuksen kaltaiset, että hänen opetuslapsensa ja uskovat täysin pitivät häntä Jeesuksena; sen tähden jotkut luopuivat Jeesuksen opista uskoen tämän
olleen väärä profeetta ja tehneen ihmeensä noituudella: sillä Jeesus oli sanonut, ettei tulisi kuolemaan ennen kuin lähellä maailmanloppua, ja että tällä kertaa hänet otettaisiin pois maailmasta.

Mutta ne, jotka vakaasti pysyivät Jeesuksen opissa, olivat niin surun vallassa nähdessään hänen, joka muistutti Jeesusta täydellisesti, kuolevan, etteivät muistaneet, mitä Jeesus oli sanonut. Ja niin he menivät Jeesuksen
äidin kanssa Golgatan vuorelle, eivätkä pelkästään todistaneet Juudaksen kuolemaa, taukoamatta itkien, vaan myöskin hankkivat kuvernööriltä Nikodemuksen ja Joosef Arimatialaisen avulla luvan Juudaksen ruumiin
hautaamiseen. Niin he ottivat hänet ristiltä sellaisella itkulla, jollaista ei kukaan voisi kuvitella, ja hautasivat hänet Joosefin uuteen
hautakammioon, käärittyään hänet ensin runsaitten, kallisarvoisten voiteitten kera.

218.

Sitten kaikki palasivat koteihinsa. Hän, joka kirjoittaa, meni Johanneksen ja tämän veljen Jaakobin kanssa Nasaretiin Jeesuksen äidin seurassa.

Opetuslapsista ne, jotka eivät pelänneet Jumalaa, menivät yöllä ryöstämään Juudaksen ruumiin ja piilottivat sen, levittäen uutista, että Jeesus oli noussut kuolleista, mistä seurasi suuri hämmennys. Ylipappi määräsi kirouksen uhalla, ettei Jeesus Nasaretilaisesta saanut puhua. Ja niin nousi ankara vaino, ja monia kivitettiin ja lyötiin, monet karkotettiin maasta, koska he eivät pystyneet vaikenemaan siitä asiasta.

Nasaretiin saapui uutinen Jeesuksen, heidän maanmiehensä, ylösnousemuksesta ristinkuoleman jälkeen. Silloin se, joka kirjoittaa, rukoili Jeesuksen äitiä lopettamaan itkunsa, koska hänen poikansa oli noussut. Tämän kuullessaan Neitsyt Maria sanoi itkien: "Menkäämme Jerusalemiin poikaani etsimään. Hänet nähtyäni voin kuolla tyytyväisin mielin."

219.

Neitsyt palasi Jerusalemiin sen kanssa, joka kirjoittaa, sekä Jaakobin ja Johanneksen, samana päivänä kuin määräys lähti ylipapilta.

Silloin Neitsyt, joka pelkäsi Jumalaa, käski seuralaisiaan unohtamaan poikansa, vaikka tiesikin ylipapin määräyksen epäoikeudenmukaiseksi. Kuinka kaikki silloin surivatkaan!
- Jumala, joka tutkii ihmisten sydämet, tietää, että Jeesuksen äiti ja me olimme musertua sen murheen ja toivon väliin, jota tunsimme Juudaksen, Jeesukseksi luulemamme, kuoleman tähden, ja halussamme nähdä hänen nousseen
kuolleista.

Silloin enkelit, jotka suojelivat Mariaa, nousivat kolmanteen taivaaseen, missä Jeesus oli enkelten seurassa, ja kertoivat hänelle kaiken.

Sen tähden Jeesus rukoili Jumalalta voimaa nähdä äitinsä ja oppilaansa. Niin armollinen Jumala määräsi neljä lempienkeliään, jotka ovat Gabriel, Mikael, Rafael ja Uriel, kantamaan Jeesuksen äitinsä taloon ja vartioimaan häntä
kolme päivää jatkuvasti, sallien vain niiden nähdä hänet, jotka uskoivat hänen oppiinsa.

Jeesus saapui kirkkauden ympäröimänä huoneeseen, jossa Neitsyt Maria oli kahden sisarensa, Martan ja Maria Magdalenan, Lasaruksen, sen joka
kirjoittaa, Johanneksen, Jaakobin ja Pietarin kanssa. Nämä kaatuivat kuin kuolleina pelossaan. Ja Jeesus nosti äitinsä ja toiset maasta sanoen: "Älkää pelätkö, sillä olen Jeesus; älkääkä itkekö, sillä olen elossa enkä kuollut."
He kaikki olivat pitkään poissa tolaltaan Jeesuksen nähdessään, sillä uskoivat täysin hänen kuolleen. Silloin Neitsyt sanoi itkien: "Kerro
minulle, poikani, minkä tähden Jumala, joka antoi sinulle vallan herättää kuolleitakin, salli sinun kuolla sukulaistesi ja ystäviesi ja oppisi
häpeäksi? Sillä kaikki sinua rakastavat ovat olleet kuin kuolleita."

220.

Jeesus vastasi äitiään syleillen: "Usko minua, äiti, sillä sanon sinulle totisesti, etten ole lainkaan ollut kuolleena, sillä Jumala on säästänyt minut maailmanlopun lähelle." Ja näin sanottuaan hän pyysi neljää enkeliä näyttäytymään ja todistamaan, kuinka asiat olivat tapahtuneet.

Silloin enkelit ilmestyivät neljän hohtavan auringon kaltaisina, niin, että kaikki jälleen kaatuivat aivan kuin kuolleina.

Silloin Jeesus antoi enkeleille neljä pellavakangasta, jotta he voisivat peittää itsensä, niin että hänen äitinsä seuralaisineen voisi nähdä ja kuulla heidän puhuvan. Ja nostettuaan kaikki ylös Jeesus rauhoitti heitä
sanoen: "Nämä ovat Jumalan toimitsijoita: Gabriel, joka ilmoittaa Jumalan salaisuudet; Mikael, joka taistelee Jumalan vihollisia vastaan; Rafael, joka vastaanottaa kuolleitten sielut; ja Uriel, joka kutsuu kaikki viimeisenä
päivänä Jumalan tuomiolle."

Sitten ne neljä enkeliä kertoivat Neitsyelle, miten Jumala oli lähettänyt noutamaan Jeesusta ja muuntanut Juudaksen, niin että tämä saisi kärsiä
toiselle valmistamansa ja myymänsä rangaistuksen.

Silloin se, joka kirjoittaa, sanoi: "Oi mestari, onko minun lupa kysellä sinulta nyt, niin kuin minun sallittiin kysyä sinun asuessa keskuudessamme?"

Jeesus vastasi: "Kysy, mitä tahdot, Barnabas, niin vastaan sinulle." Silloin sanoi se, joka kirjoittaa: "Oi mestari, koska Jumala on armollinen, miksi Hän on piinannut meitä niin, saadessaan meidät uskomaan sinun kuolleen? Ja äitisi on itkenyt vuoksesi niin, että on käynyt lähellä kuolemaa; ja sinun, joka olet Jumalan pyhä, Hän on antanut kärsiä häväistyksen joutua surmatuksi Golgatan vuorella ryövärien seurassa?"

Jeesus vastasi: "Usko minua, Barnabas, että Jumala rankaisee ankarasti kaikki synnit, olivat ne sitten kuinka pieniä hyvänsä, sillä synnit ovat loukkaus Jumalaa kohtaan. Sen tähden, että äitini ja uskolliset opetuslapseni rakastivat minua jonkin verran maallisella rakkaudella, oikeudenmukainen Jumala halusi rangaista tämän rakkauden nykyisellä murheella, ettei siitä
rangaistaisi helvetin liekeissä. Ja vaikka olen ollut maailmassa viaton - koska ihmiset ovat kutsuneet minua "Jumalaksi" ja "Jumalan pojaksi", Jumala on tahtonut heidän pilkkaavan minua Juudaksen kuoleman muodossa ja on saanut
kaikki uskomaan minun kuolleen ristillä, jotteivät demonit pilkkaisi minua
tuomion päivänä. Ja tämä pilkka tulee jatkumaan Muhammedin tuloon saakka, Jumalan lähettilään, joka saavuttuaan paljastaa tämän huiputuksen niille, jotka Jumalan lakiin uskovat." Näin puhuttuaan Jeesus sanoi: "Olet oikeudenmukainen, oi Herra Jumalamme, sillä Sinulle yksin kuuluvat kunnia ja loisto vailla loppua."

221.

Ja Jeesus kääntyi sen puoleen, joka kirjoittaa, sanoen: "Katso, Barnabas, että kaikin keinoin kirjoitat minun evankeliumini kaikesta siitä, mitä on tapahtunut maailmassa olemiseni kautta. Ja kirjoita samaten siitä, mitä Juudakselle tapahtui, jottei uskollisia huiputettaisi, ja jotta kaikki saisivat uskoa totuuteen."

Se, joka kirjoittaa, vastasi: "Teen kaiken, jos Jumala suo, oi mestari; mutta en tiedä, mitä Juudakselle tapahtui, sillä en nähnyt kaikkea."

Jeesus vastasi: "Tässä ovat Johannes ja Pietari, jotka näkivät kaiken, ja he kertovat sinulle kaikesta tapahtuneesta."

Ja sitten Jeesus käski meitä kutsumaan uskolliset opetus-lapsensa, jotta nämä näkisivät hänet. Niin Jaakob ja Johannes kutsuivat koolle ne seitsemän
oppilasta sekä Nikodemuksen ja Joosefin, ja monia muita niistä seitsemästäkymmenestäkahdesta, ja he aterioivat Jeesuksen kanssa.

Kolmantena päivänä Jeesus sanoi: "Menkää Oliivivuorelle äitini kanssa, sillä sieltä nousen uudelleen taivaaseen, ja saatte nähdä, kuka minut nostaa ylös."

Niin sinne menivät kaikki lukuunottamatta kahtakymmentäviittä niistä seitsemästäkymmenestäkahdesta, sillä nämä pakenivat peloissaan Damaskokseen. Ja heidän kaikkien seistessä keskipäivällä rukouksessa Jeesus tuli suuren Jumalaa ylistävän enkelijoukon kanssa: ja hänen kasvojensa kirkkaus pelotti
heitä kovasti, niin että he kaatuivat maahan kasvoilleen. Mutta Jeesus nosti heidät rauhoitellen ja sanoen: "Älkää pelätkö, olen mestarinne."

Ja hän moitti monia, jotka uskoivat hänen kuolleen ja nousseen jälleen kuolleista, sanoen: "Pidättekö siis minua ja Jumalaa valehtelijoina? Sillä Jumala on luvannut minun elävän melkein maailmanloppuun asti, kuten olen
teille kertonut. Totisesti sanon teille, etten minä kuollut, vaan Juudas kavaltaja. Varokaa, sillä Saatana tulee tekemään kaikkensa pettääkseen teitä, mutta olkaa te todistajiani koko Israelin keskuudessa ja koko maailmassa kaikesta siitä, mitä olette kuulleet ja nähneet.

Ja näin puhuttuaan hän rukoili Jumalalta anteeksiantoa uskoville ja kääntymystä syntisille. Rukouksensa päätettyään hän syleili äitiään, sanoen: "Rauha olkoon kanssasi, äitini, lepää Jumalassa, joka on luonut sinut ja
minut." Ja näin puhuttuaan hän kääntyi opetuslastensa puoleen, sanoen: "Olkoon Jumalan suosio ja armo kanssanne."

Silloin heidän silmiensä edessä neljä enkeliä kantoi hänet ylös taivaaseen.

222.

Jeesuksen mentyä opetuslapset hajaantuivat eri puolille Israelia ja maailmaa, ja Saatanan vihaama totuus, kuten aina, joutui valheen
vainoamaksi. Sillä opetuslapsiksi tekeytyen eräät pahat miehet saarnasivat Jeesuksen kuolleen ylös nousematta. Toiset saarnasivat, että hän todella
kuoli, mutta nousi kuolleista. Toiset saarnasivat ja saarnaavat yhä, että Jeesus on Jumalan poika, ja Paavali on joutunut heidän eksyttämäkseen. Mutta me saarnaamme sitä, minkä olen kirjoittanut, niille, jotka Jumalaa pelkäävät, jotta he voisivat pelastua viimeisenä Jumalan tuomion päivänä.
Amen.