Koiran komentaminen

Ei ollenkaan hölmö kysymys.

Yleispätevää sääntöä ei ole koska koiria on niin eri luonteisia, mutta oman koirani (rotikka) luontainen dominanssi on sitä luokkaa, että sitä kohtaan on oltava hyvin päättäväinen, luja ja jämäkkä. Mutta ystävällinen ja luotettava samaan aikaan. Näin suhde pysyy kunnossa.

Itse kumarrun lähelle koiraa, osoitan sitä sormella ylhäältäpäin, katson sitä tiukasti silmiin ja sanon todella selkeällä ääntämisellä ja vihaisella äänellä, esim. HYI tai EI. Silloin koira uskoo heti ja laittaa korvat taaksepäin (nöyryyden ja alistuvuuden merkki), ja lopettaa ei-toivotun tekemisen. Ja sen jälkeen käy esim. nuolaisemassa minua, joka tarkoittaa sitä että "onhan kaikki ok, olen kiltti", tai jotain sinnepäin.

Tärkeintä on se, että koiralle menee perille se, että olet tosissasi. Esim. omalle koiralle on hyvin voimakkaasti assosioitu EI-sana, ja se todella tehoaa.

Rauhallinen on tosiaan oltava aina. Jos koirasi huomaa että olet levoton tai hermostunut, silloin johtajanominaisuutesi ei todellakaan vahvistu, vaan heikkenee. Koira nimittäin huomaa hyvin herkästi mahdollisen epävarmuutesi. Ja koirat ovat opportunisteja, ne käyttävät sitä hyväkseen, jos tällaista huomaavat.

miten missäkin tilanteessa homma parhaiten hoituu. Jos kyse on koiran hiljentämisestä sisätiloissa, niin ensimmäinen vaihe on hys, sitten HYS jonka jälkeen perkeleellinen karjaisu PÄÄ_KII. Ja ellei vieläkään tehoa niin väännän stereot täysille hevimetallia ja johan koissun puheripuli vaimenee.

Jos taas esim. koiran hermoilusta vaikka vieraiden saapuessa ja pitää viedä koira toiseen huoneeseen rauhoittumaan. On vaiheet pelkkä sormiele suuntaan johon mennä, sitten sanallinen ilmaisu MENE ja mimiikka naamalla pitää olla vakuuttava. Ja lopuksi pari askelta oikeaan suuntaan hätistäen. Ja ellei vieläkään mene, niin sitten vaan niska-perseotteella roudaten. Ja ovi kiinni.

Kun lenkillä tulee vastaan joku tuntematon koirakko tai tunnettu rähinähenki, niin valmistautuminen on tärkeää. Koiralle kerrotaan vain rauhallisella hyvin hiljaisella äänellä kuka on tulossa ja kerrotaan että ei hötkyillä vaan mennään ihkahiljaisuuden vallitessa ohi. Varmistetaan että koira tietää puolen jota tulee kulkea, oikea tai vasen, riippuen vastaantulijoista. Jos oma pysyy rauhallisena mutta vastapuoli alkaa räksyttää, niin silloin rauhoitetaan puhumalla vastapuolelle. Se rauhoittaa myös omaa koiraa vielä lisää antaen ymmärtää että itsellä on kaikki asiat hanskassa. Oma koira siis evp-remmiräyhä.

Jos koira on aikeissa ottaa tai jopa syödä maasta jotain, silloin käsky on vain välinpitämätön tuhahdus "anna olla". Oma koira siis ei tosin ole koskaan syönyt maasta mitään kuollutta, ainakaan nähteni. Myyriä kyllä kaivaa mielellään.

Kun koira alkaa nuuskia ja nuolla nartunpissejä ja aikoen tehdä aiheesta tieteellisen tutkimuksen, niin silloin käsky on: "Jätä vähän kavereillekin äläkä ahnehdi. Heitä oma varausmerkki ja tule..." Ei siis mitään ikäviä yksitavuisia murahduksia vaan ohjeistusta. Koira kyllä ymmärtää jos sen sallii sille.

Jos koira ei oma-aloitteisesti aio pysähtyä suojatien eteen, silloin käsky on todella terästi sanottu SEIS! Yleensä pysähtyy mutta ei aina ja silloin tuo käsky ja tarvittaessa takaisinveto.

Summarummaarum: Kuinka käsket on aika tilannesidonnaista. Oma neuvoni on että nuorelle koiralle pidä ehdottomasti ja VÄLITÖNTÄ noudattamista vaativina käskyinä vain niitä jotka pelastavat koirasi hengen. Muissa kannattaa olla armollisempi sekä koiralle että itselleen. Kaikkea et voi tietää, eikä koirakaan tiedä, mutta yhteiselo kasvattaa ja lähentää. Joten taiteile äänelläsi ja ilmeilläsi, sieltä löytyy ne oikeat toimintamallit sitten joita koira vanhempana tottelee lähes automaatin tavoin.

Kyllä se rauhallisuus siitä kasvaa kun aluksi näyttelee ja saa niitä hyviä kokemuksia jotka sitten ruokkivat taas uusiin oivalluksiin koiran suhteen jotka onnistuessaan edelleen ruokkivat jne.

Kumpikin neuvoja on mielestäni oikeassa. Itselläni pari rekkua, joista toinen kohta kuus v. ja toinen puolitoista vuotias. Vanhempi narttu ja nuorempi uros. Kyllä tietty vanhempi jo koulittu suht. hyvin ja nuorempi opettelee vielä. Lenkillä siis jos olen molempien kanssa käytämme esim. parin km iltalenkillä puolet matkasta yleensä seis, mars komentoja jotka myös palkitsen jos menee hyvin. Riippuu mitä kautta lenkille lähden, mutta jos lähden niin että ohitan naapurin tontin jossa spk talossa niin silloin jutustelen aina etukäteen koirilleni että nyt hienosti ohi mennään ja ei riekuta jne. Tämä jutellen ei käskyttäen. Jo pitkän aikaa olemme ohittaneet naapurin niin, että heidän koiransa istuu tai makoilee pihalla eikä sano enää mitään ohittaessamme ja samoin myös meidän nuori junnumme pitää kitansa kiinni eikä ala hötkyilemään. Juttelen usein reissulla koirilleni ja vanhempi jopa vastailee kun oikein innostuu. Eli katsoo silmiin ja innoissaan haukahtelee minulle aivan selkeesti eikä siis ole mitään normaalia haukku ääntä. Näin se myös joskus ottaa kavereita vastaan. Nuorelle herralle voin joutua useamman kerran päivässä ilmoittamaan, että MINUN tavara, tehdäänkö vaihto. Tuo tänne. Jos tuo, annan herkun tilalle. Toki kantelee kaikkea mitä löytää kun turhautuu. Tänää menin seitsemän km lenkin molempien kanssa ja kaikki ohitukset jne. meni hienosti, siis ekan kerran kaikki. Vähän mulkoili taakse päin, koska siellä oli pari rekkua tulossa, mutta kiristin tahtia koska en halunut jäädä moikkailemaan.

Äänensävyni kyllä voi olla tosiaankin hyvin erilainen, matala ja hyvin nuhteleva kun torun jonkun rikkomisesta. Komentoääni kun sanon seis tai mars tai komennan metsäpolulla vanhemman eteen. Mutta jotenkin muistan niin, että kun katsekontaktin saa toimimaan niin kaikki menee paremmin. Ainakin itsellä tää vanhempi ottaa heti katsekontaktin kun sanon KATSO ja odottaa sitä lisäpyyntöä. Nuori osaa jo katsoa, mutta ei ymmärrä että jatkoa yleensä seuraa vaan venttaa namipalaa, mutta eiköhän tuokin saada kuntoon. Koirat ovat kaikki niin erilaisia oppimaan ja kuuntelemaan, mutta itse olen sitä mieltä, että kaikki oppii kunhan on kärsivällisyyttä. Ja myös tuo vastaehdollistaminen on toiminut tosi hyvin meillä.

Ja tuo elekieli toimii myös. Enemmän olen sitä nyt treenannut tämän nuoren kanssa ja tuntuupi että se tehoaa paremmin. Käsimerkein luokse tulo, istuminen ja maahan, mutta aina olen palkinnut hyvästä suorituksesta. Joku tykkää, että koiran pitää totella ilman namia, toki, mutta kun sen on saanut opetettua ensin nuorena, niin kyllä se vanhempana totteleekin ilman namia. Tänäänkin sanoin vanhemmalle iltalenkillä JÄTÄ, jotta ei ota mitään maasta. Siis sanoin, nuoremalle saata joutua karjasemaan, koska kaikki purkat yms. ovat kiehovia. Mutta ei se ota jos olen ajoissa huomioinut asian. Nää kaikki jutut liittyvät myös koiran lukutaitoon jonka oppii ajan kanssa. Elekieli jne. Lämpimästi suosittelen ihan alan kirjallisuutta. Sitähän riittää laidasta laitaan. Itse olen lukenut ihan laidasta laitaan niin kotimaisten kouluttajien, kuin ulkolaistenkin opuksia ja kaikista olen saanut hyviä neuvoja. Nyt pitää mennä koirien kaa maate, kello on jo paljon. Se on se energia, niinkuin MIllan sanoo tai rauhallisuus, niinkun Stilwell sanoo tai lue Kaimion kirja koirien käyttäytymisestä tai kenenkä vaan, se avartaa.

Mulla on dominoiva, vahvatahtoinen koira. Koiralle pitää olla määrätietoinen, rauhallinen ja itsevarma. Missään nimessä dominoivalle koiralle ei voi korottaa ääntä, sen jälkeen alkaa kunnioitus rapisemaan. Omalle koiralle "komentaminen" ja "kieltäminen" on eri asia. Kiellettäessä annetaan tavallaan käsky joka kertoo että kyseinen toiminta ei ole sallittua. Kielto-käskyn voi sanoa ihan samaan tapaan kuin vaikka käskisi istumaan. Koira ymmärtää sen ja lopettaa toiminnan, eikä siinä tarvi kenenkään hermostua.

Mutta jos koira tekee joskus jotain mikä on siltä kielletty ja sitä on siitä aiemmin kielletty, tulee eteen "komentaminen". Onneksi komentamaan ei joudu edes joka kuukausi! Silloin kun komennan koiraani, sanon tiukasti "EI" ja katson silmiin kunnes kääntää katseen pois. Jos kyseessä on paha rikkomus tai kieltosanan jälkeen irvistellään, laitan etusormen koiran kuonolle ja tuijotan tiukasti silmiin. Itse ei saa kiihtyä, vaan pysyä edelleen aidosti rauhallisena, mutta tiukkana ja päättäväisenä. Vahva koira tietää milloin ihminen järkkyy henkisesti ja se on sille selvä heikkouden merkki. Tilanne päättyy aina siihen että koira kääntyy pois päin. Muuten ei puhuta kuin sanotaan se yksi "EI".

Ilmeet ja komennot liittyvät toisiinsa. Ilmeillä voi kertoa koiralle hyvin paljon. Komentojen täytyy olla mahdollisimman lyhyitä, ei mitään selityksiä. Koulutus vaiheessa aina täsmällisiä ja loogisia samassa tilanteessa. Komennot eivät ole mitään pyyntöjä tyyliin "voisitko edes yrittää". Koiran kuulossa harvemmin on niin paljon vikaa että huutaa tarvitsisi ellei välimatka sitä vaadi. Huutaminen saa molemmat hermostumaan mikä ei todellakaan helpota tilannetta. Komentoihin liitetyt eleet on kiva pieni lisä kun perusasiat on hallinnassa. Myöhemmin voi käskyttää "sormen heilautuksella".
Tämä on niin monisäikeinen juttu ettei sitä voi oppia kun kokemuksen kautta. Kaikki on kiinni kuinka hyvin kemiat toimii. Itsellä ollut sakemanneja useampia. Jotkut toimii ajatuksen voimalla. Toisia taas ei saa liikkeelle kun atomipommilla. Tottelevat kyllä kirjaimillisesti mutta ei voi vetää mitään päätelmää että kaikki toimisivat samalla tavalla. Eihän me ihmisetkään olla toistemme kopioita.