Tapaus Eerika on räjäyttänyt kiireellisten sijoitusten määrän. Väkivallan kohteeksi kotonaan tai sijaishuollossa joutuneella lapsella tulisikin olla oikeus välittömään siirtoon turvalliseen paikkaan.
Kiireellisten sijoitusten ja lastensuojeluasiakkuuksien räjähdysmäistä lisääntymistä ei kuitenkaan voi selittää oletuksella lisääntyneestä lapsiin kohdistuvasta väkivallasta.
Huomaamatta on myös jäänyt, ettei Eerika hyötynyt lastensuojelun asiakkuudesta eikä lastensuojelu kyennyt häntä auttamaan.
Onko toimimaton lastensuojeluorganisaatio, joka asiantuntijoiden mukaan tulisi uudistaa välittömästi( Kananoja) tai tuhota kokonaan( Rimpelä) keskittynyt itsereflektion ja rakenne- ja työkäytäntöuudistusten sijaan kasvojenpesuun ja hätiköityyn asiakashankintaan, jonka motiivina on oman selustan varmistelu ja kasvojen kohotus?
Vaarana on, että sen sijaan, että lastensuojelu keskittyisi havaintopohjaiseen väkivaltatapausten seulontaan ja hoitoon ja aitojen avun ja tuen menetelmien kehittämiseen lapsille, se siirtyykin takaisin huoli- ja mutupohjaiseen kontrolliin ja kermankuorintaan eli " varmuuden vuoksi" tehtäviin apuapyytämään erehtyneiden turhiin sijoituksiin, joiden ainoa tarkoitus on mahdollisilta puuttumattomuus- ja virkavirhesyytteiltä suojautuminen- etukäteen.
Turhat sijoitukset aiheuttavat kuitenkin perheille uusia ongelmia, mittaamattomia inhimillisiä kärsimyksiä ja vievät kansalaisilta uskon viranomaisiin ja oikeusvaltioon.
Turha " varmuuden vuoksi" tehty sijoitus varmistaa vain viranomaisen viran , mielenrauhan ja mielivallan kulttuurin jatkumisen sekä lastensuojelulaitoksen liiketoiminnan lihottamisen.
Lapselle ja hänen läheisilleen turha sijoitus on kärsimystä , traumoja ja syrjäytymistä aiheuttava katastrofi, joka varmistaa vain (pahimmillaan elinikäisen) luottamuspulan viranomaistoimintaan.
Tämä tuskin on lapsen tai viranomaisenkaan etu.
...jatkuu
Kiireellisten sijoitusten ja lastensuojeluasiakkuuksien räjähdysmäistä lisääntymistä ei kuitenkaan voi selittää oletuksella lisääntyneestä lapsiin kohdistuvasta väkivallasta.
Huomaamatta on myös jäänyt, ettei Eerika hyötynyt lastensuojelun asiakkuudesta eikä lastensuojelu kyennyt häntä auttamaan.
Onko toimimaton lastensuojeluorganisaatio, joka asiantuntijoiden mukaan tulisi uudistaa välittömästi( Kananoja) tai tuhota kokonaan( Rimpelä) keskittynyt itsereflektion ja rakenne- ja työkäytäntöuudistusten sijaan kasvojenpesuun ja hätiköityyn asiakashankintaan, jonka motiivina on oman selustan varmistelu ja kasvojen kohotus?
Vaarana on, että sen sijaan, että lastensuojelu keskittyisi havaintopohjaiseen väkivaltatapausten seulontaan ja hoitoon ja aitojen avun ja tuen menetelmien kehittämiseen lapsille, se siirtyykin takaisin huoli- ja mutupohjaiseen kontrolliin ja kermankuorintaan eli " varmuuden vuoksi" tehtäviin apuapyytämään erehtyneiden turhiin sijoituksiin, joiden ainoa tarkoitus on mahdollisilta puuttumattomuus- ja virkavirhesyytteiltä suojautuminen- etukäteen.
Turhat sijoitukset aiheuttavat kuitenkin perheille uusia ongelmia, mittaamattomia inhimillisiä kärsimyksiä ja vievät kansalaisilta uskon viranomaisiin ja oikeusvaltioon.
Turha " varmuuden vuoksi" tehty sijoitus varmistaa vain viranomaisen viran , mielenrauhan ja mielivallan kulttuurin jatkumisen sekä lastensuojelulaitoksen liiketoiminnan lihottamisen.
Lapselle ja hänen läheisilleen turha sijoitus on kärsimystä , traumoja ja syrjäytymistä aiheuttava katastrofi, joka varmistaa vain (pahimmillaan elinikäisen) luottamuspulan viranomaistoimintaan.
Tämä tuskin on lapsen tai viranomaisenkaan etu.
...jatkuu
Vastaukset 13
Vanhimmat
Suomessa tehdään vuosittain alati kasvava määrä turhia sijoituksia.
Turhia sijoituksia tehdään koska:
- Lastensuojelun ja sijaishuollon toimintaa tai laillisuutta ei Suomessa tutki, valvo eikä seuraa mikään taho. http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset/49-parhaat-asiantuntijat
http://www.mariaguzenina.net/blogi/2011/02/01/62
- Lastensuojelun työprosessit ja -käytännöt aiheuttavat asiakkaille uusia ongelmia ja syrjäytymistä
http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset/13-hartiavoimin
- Huostaanotoista on tullut kannattavaa bisnestä, jota ei valvo kukaan
http://www.taloussanomat.fi/ihmiset/2012/06/16/lapsibisnesta-ei-valvo-kukaan/201231577/137
- Psykiatrista hoitoa ja kuntotusta tarjoavat laitokset vaativat huostaanoton hoitonsa ehdoksi, vaikka kodin olosuhteissa ei olisi mitään vikaa
http://kiusatunvastaisku.blogspot.fi/2012/04/pakkohuostaanottoja-ja.html
http://www.johannesremy.com/blogi/2008/09/03/7/?page2
- Kunnilla ei ole tarjota lapsille eikä vanhemmille asianmukaisia peruspalveluja esim. koulunkäyntiavustajaa tai terapeuttia
- Koska lastensuojeluasiakkuutta käytetään laittomasti ehtona ja korvikkeena peruspalveluille esim. lapsen terapian saamiselle
http://yle.fi/uutiset/laman_lapset_jaivat_ilman_apua/6508074
- Koska toimivia avohuollon tukia ei ole tarjolla eikä kehitetä vaan rakenteet ja rahoitus suosivat viimesijaisia puuttumisen keinoja
-Koska lastensuojelussa ei ole panostettu avun tai tuen muotojen kehittämiseen vaan huostaanotoista on tullut ensisijainen ja ainoa lastensuojelun tarjoama "tuki". http://rikotutperheet.oikosulku.net/
http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194743120496/artikkeli/puheenaihe kunnat luovat huostaanotosta lapsibisnesta.html
- Koska valtio palkitsee kuntia valtionavullaan (ls-kerroin) pelkistä huostaanotoista eikä esim. ennaltaehkäisystä. Kunta , joka ei tee huostaanottoja ei saa rahaa valtiolta.
http://henriautero.puheenvuoro.uusisuomi.fi/109417-lastensuojelukerroin-on-bisnestä, http://yle.fi/uutiset/mantyla_lastensuojelukerroin_uusiksi/6508257
- Koska sosiaalityöntekijälle on helpompaa varmistella selustansa mahdollisia puuttumattomuusmoitteita vastaan vaikka turhalla huostalla kuin selvittää pätevät auttamisen keinot
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/hukassa-huostassa
- Koska asiakkailla ei ole oikeutta puolueettomaan tutkintaan tai fair trial- oikeudenkäyntiin vaan huosta-asiat käsitellään sosiaalityöntekijöiden lumeoikeudessa(=HO) ilman ammattituomareita ja fair trial- periaatteita esim. näyttövelvoitetta sosiaalityöntekijän puolelta
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Lapsen ja perheen oikeusturva ei toteudu huostaanotoissa/HS20080209SI1MP02enj
http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset/21-taistelu-tiedosta
- Koska valtava osa sosiaalityöntekijöistä on epäpäteviä eikä tunne lastensuojelu- tai perustuslain velvoitteita
http://www.hs.fi/kotimaa/a1305604325434
- Koska lastensuojelussa vallitsee laeista ja ihmisoikeuksista piittamaton työkulttuuri, jota eivät ole muuttaneet edes lukuisat Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta saadut tuomiot
http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset/23-tarkkasilmainen
- Koska perheen jälleenyhdistämiseen tarvittava vanhempien tukisuunnitelma jätetään käytännössä lainvastaisesti AINA tekemättä
http://yle.fi/uutiset/lasten_huostaanotoissa_vanhemmat_jaavat_yksin/6005913
- Koska sosiaalityöntekijöillä ei ole vastuu- ja korvausvelvoitteita virheistään terveydenhuollon henkilöstön tapaan
http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset/22-varastettu-lapsuus-kaltoinkohtelututkimus
- Koska asiakkailla ei ole mitään toimivia oikeustoimikeinoja purkaa laittomia tai vääriä päätöksiä
http://www.mv.helsinki.fi/home/jproos/vaaryyskirja.htm
Asiakaslähtöinen, toimiva ja oikea-aikainen apu pahoinpidellyllekään lapselle ei välttämättä löydy lastensuojelusta. Olisiko jo aika investoida asiakaslähtöiseen ja toimivaan apuun?
Tragikoominen lastensuojelun avohuolto
Lastensuojelun kohteeksi joutuneet perheet pelkäävät.
Lastensuojelu ei rakenna turvallisuuden tunnetta, koska se ei ole kehitä lapsen ja hänen perheensä koti- ja elinympäristöä paremmaksi. Ei, vaikka sosiaalityöntekijät voisivat pienillä parannuksilla saavuttaa tuntuvia muutoksia.
Kuntien lastensuojelu ei halua tarjota avohuollon tukitoimia. Puhumattakaan siitä, että kuntien virkamiehet ja poliitikot ryhtyisivät näitä tukitoimia itse progressiivisesti ideoimaan, kehittämään ja jatkojalostamaan.
Minä ihmettelen sitä. Kyse on kuitenkin aina kunkin huostaanotettavan lapsen ainutlaatuisesta lapsuudesta. Ajasta, jota hän ei saa takaisin.
Aikuiset osaavat olla pöyristyttävän härskejä, kun pitäisi lukea lapsen tarpeita. Niitä samoja, tuttuja tarpeita, jotka ovat kaikilla ihmisillä lapsuudessa. Suomessa elää yhä vanhempiensa vammauttamia sukupolvia. Lapsia, joita vanhemmat ja muut aikuiset eivät koskaan tunnistaneet. Aikuinen, jonka tarpeet on lapsena ohitettu, prosessoi tiedostamattaan koko elämänsä pienenä (ja avuttomana) kokemaansa.
Lastensuojelulaki puhuu jo ensimmäisillä riveillään painokkaasti siitä, kuinka lastensuojelua tehdään nimenomaan avohuollon tukitoimia tarjoamalla, eikä siis ryöväämällä lapset kiireelllisen huostaanoton ja poliisivoimien avulla lastenkotiin. Onkin mielenkiintoista, mitä nämä paljon hehkutetut avohuollon tukitoimet ovat. Jämsän sosiaalityöntekijät hakivat kiireellisessä huostaanotossa poikani lastenkoti Mattilaan Jyväskylään. Poika oli virkamiesten panttina ja lastensuojelun vinoutumien uhrina laitoksessa peräti viisi viikkoa. Tänä aikana sosiaalityöntekijät järjestivät minulle pari surkeaa palaveria, jossa he eivät osanneet oikeastaan edes kysyä mitään. Tiedonhankinta siis ontuu jopa kysely- ja haastattelutekniikkaa myöten.
Kauhean, mielipuolisen ja farssimaisen prosessin lopputulos on, että saamme avohuollon tukitoimena 20 ilmaista liikuntakertaa.
Vau.
Että tällainen lopputulos huostaanotosta, joka järkytti ja sokeerasi meitä, ja ympärillämme olevaa ihmispiiriä.
Jonkinlainen, joskin äärettömän - luvattoman! - hämärä ja epämääräinen, lopputulos oli myös se, että sosiaalityöntekijät .. joutuivat toteamaan kiireellisen huostaanottopäätöksensä turhaksi. Poikani viisi viikkoa kestäneen laitossijoituksen aikana ei löytynyt huostaanotolle perusteita.
Lastensuojelulaki nimittäin vaatii, että kun kunta ottanut lapsen lastensuojelun kohteeksi, lastensuojelun pitää jossain vaiheessa myös selkeästi päättyä. Mutta miten jokin voi päättyä, kun sen alku ja kulkukin on ollut niin epäselvä?
Perusteiden puute lapseni huostaanotolle ei varmasti johtunut siitä, että lastenkodissa ei olisi poikaani "tutkittu" ja "havainnoitu". Lastensuojelukoneisto suorastaan ahmii "tietoja" lapsiuhreistaan. Lastensuojelun etu on, että vanhemmat paljastuvat kelvottomiksi.
Lastenkoti on mitä mainioin paikka hankkia "tietoja" suoraan lapselta itseltään. Tätä mahdollisuutta lastenkodeissa (ja niitä vastaavissa perhekodeissa) käytetäänkin. Sosiaalityöntekijät kirjaavat lastenkodeissa tehtyjä "havaintoja" hakemuksiinsa, joissa he anovat jatkoaikaa huostaanotolle hallinto-oikeudesta.
Lapseni on suoriutunut tällaisesta lastensuojelun "tutkimusprosessista" . Hän on suorittanut tietyssä mielessä "hyvän lapsen" diplomin. Hänet on sertifioitu.
Aivan samoin minut on huostaanottoprosessissa todistettu hienoksi vanhemmaksi.. (Naurettavaa.)
Sosiaalityöntekijät eivät näytä tietävän juuri mitään avohuollon tukitoimista eli mitä ne ovat ja miten niitä lastensuojelussa käytetään. Eräs huostaanotetun lapsen vanhempi ideoi ja kirjoittaa parhaillaan itse itselleen avohuollon tukitoimia. Hänen oma sosiaalityöntekijänsä kun ei ole siihen pystynyt pitkään jatkuneen huostaanoton aikana. Vanhempi tekee siis itse sen sosiaali- ja lastensuojelutyön, josta hänen sosiaalityöntekijälleen maksetaan palkkaa!
Vanhemman asianajaja kehotti vanhempaa rakentamaan luettelomaisen suunnitelman avohuollosta, koska sillä teknisesti sillä on ratkaiseva merkitys lapsen kotiuttamisessa. Tämäkään ei ole motivoinut ja herättänyt sosiaalityöntekijää ideoimaan perheelle suunnitelmaa tukitoimista!
Onhan lapsi nyt laitoksessa, joten kaikki on sosiaalityöntekijän mielestä hyvin.
Sosiaalityöntekijä ei ole nähtävästi koskaan lukenut Suomen lastensuojelulakia. Laki vaatii, että lastensuojelun on päämäärätietoisesti pyrittävä palauttamaan lapsi takaisin omaan kotiinsa.
Kiireellisiä huostaanottoja luonnehtii kaksi hämmentävää piirrettä: Ne ovat turhia ja lasta ei yritetäkään palauttaa takaisin oman perheensä pariin.
Lastensuojelu ei tahtoisi millään luopua saaliistaan.
lainaus yhteiskuntakriittinen feministi- blogi
P*skapuhetta ja mustamaalaamista Suomen valtiota kohtaan tässä Suomi24-palstalla, törkeää koko ajan! Minäpä kysyisin, että mitenkäs sitten niin mainioita ovat ne vanhemmat nyky- Suomessa, joiden lapset edes joutuvat huostaanottouhan alle tai joiden lapset otetaan huostaan? Sosiaalityö Suomessa ei toimi minkään perättömien ilmoitusten perusteella, vaan jos joku lapsi nyky- Suomessa otetaan huostaan, niin siinä on syynä ihan varmaan vaan se, että sillä lapsella ei ole tavallisia lapselle sopivia oloja omassa kodissaan, nyky- Suomessa. Jos lasten vanhemmat käy töissä ja lapsi saa joka päivä kotonaan ruoat ts. lapselle ruoka laitetaan ja jos lapsi voi harrastaa fiksuja harrastuksia ikäistensä kanssa ja kulkea puhtaissa vaatteissa, vanhempiensa suhtatumatta negatiivisesti esimerkiksi kouluun tai valtioon tai virkamiehiin, niin olen aivan varma, että ei ketään sellaista lasta riistetä vanhemmiltaan huostaanotolla.
Toisin oli kai joskus huutolaisaikoina, jolloin monet köyhien perheiden lapset ihmiset todella joutuivat jo lapsina palvelijoiksi rikkaille ( itkettää ajatellakin niiiden monien lasten kohtaloita, vaikka monet niistä selvisivät menestyjiksikin ja takaisin yhteiskuntaan, niistä huutolaislapsista), mutta ei nykyisin sosiaalihuolto riistä ketään.
Voin kertoa, että itsekin tiedän fiksun perheen, joka toimi sijaisperheenä lasten tilapäisessä osa-aikasijoituksessa sijaisperheenä vapaaehtois-pohjalta ja yksikin jo yli 5-vuotias lapsi joka kuulemani mukaan sinne tuli, oli kuulemani mukaan niin arka, ettei uskaltanut edes puhua ja nimeään sanoa. Olisko vai parempi, että jos ja kun joidenkin lapsia pynkävien vanhemmat kuitenkin on piittaamattomia k*sipäitä ja narkkareita ja mitä lie, että jos yhteiskunta ei edes yrittäisi auttaa? Sairasta, että tässä Suomi24-palstalla haukutaan valtiota ja virkamiehiä ja sosiaalityötä.
Vaikuttaa länkytykseltä kaikki lukemani jutut tässä Suomi24-palstoilla, missä jotkut ongelmaperheiden vanhemmat valittaa, että muka valtio syypää, jos lapsi viedään. Haloo! Ja erityisen törkeää on, että netin häiriköt yrittää yhdistellä tällaista Suomi24:a ja akateemista keskustelua - ei sitten niin mitään yhteistä tällä Suomi24:lla ja akateemisella ilmaisulla. Tämä Suomi24 = nimetön vertais-ja ajanvietepalsta, akateemiset saitit = profiloitumisen paikkoja.
Mulla keittää lukea, että tässä nimettömässä Suomi24:ssa siteerataan jopa professoritason ihmisiä väärin: no ainakaan akateemista koulutusta omaavat eivät toivon mukaan niin törkeästi nettijulkisuudessa kukaan tai ketkään käyttäydy.
Haisee mustamaalaamiselta, sori vaan, nää nimettömät Suomi24-palstat mulle nimetömälle lukijallekin... Ja netin blogit eivät liity näihin Suomi24-palstoihin ja tämän sisältöön.
Huostaanottoon turvaudutaan herkästi
Keskisuomalaisen 12.9. pääkirjoitus kertoo karua kieltään lasten huostaanotoista. Yhteiskunnan tueksi on voitu osoittaa huostaanottoa sellaisissakin tapauksissa, joissa olisi voinut riittää avohuollon tukitoimet. Tässä yksi syy, miksi vanhemmat pelkäävät hakea apua.
Lastensuojeluviranomaiset eivät usein noudata voimassa olevaa lakia; esim. avohuollon tukitoimia ei käytetä, asiakassuunnitelmapalavereita ei aina pidetä ja niitä koskevia asiakirjoja ei toimiteta ajoissa tai jätetään kokonaan toimittamatta. Lisäksi läheisneuvonpitoja ja verkostopalavereja ei suosita. Asiapapereita muokataan huostaanottoa tukevaksi eli kerätään vain kielteisiä havaintoja. Jos vanhemmat ymmärtävät pyytää oikaisua niin sitä harvoin tehdään ja väärä tieto jää asiapapereihin.
Vanhempien on itse pidettävä huoli, että asiat sujuvat lain mukaisesti. Ihmetystä herättää se, että sosiaalitoimi saa ja voi kirjata asioita tarkoituksella väärin ja heidän sanojaan uskotaan mutta vanhempien sanoja ei usko kukaan. Näin ollen vanhempien ja lasten oikeusturva on olematon sosiaalikoneistoa vastaan.
Tällä tavoin toimimalla lastensuojeluviranomaiset tekevät vuosittain useita tarpeettomia huostaanottoja, jopa oikeusmurhia ja aiheuttavat suunnatonta inhimillistä kärsimystä perheille. Taloudellisesti syntyvät kulut ovat n. 250-420 euroa/ lapsi/ vuorokausi eli n. 100 000 e vuodessa lasta kohti, lisäksi muut syntyvät kulut.
Pääkirjoituksessa oltiin huolissaan nuorten huonosta tulevaisuudesta huostaanoton jälkeen. Syynä on se, että nämä nuoret eivät välttämättä saa jälkihuoltoa ja jäävät oman onnensa nojaan. Heillä on oikeus jälkihuoltoon jos he itse sitä ymmärtävät hakea. Lisäksi lastensuojelu on saattanut rajoittaa vanhempien tapaamisia huostaanoton aikana ja jopa erottaa lapset vanhemmistaan joten heillä ei välttämättä ole sidettä kehenkään täysi-ikäisiksi tullessaan. Tässä voi olla yksi syy huonoihin huostaanottojen lopputuloksiin.
Pääkirjoituksessa todettiin myös, että lasten ja nuorten varhaisen tuen puute tulee yhteiskunnalle erittäin kalliiksi. Yksistään huostaanotoista syntyvillä kuluilla saataisiin palkattua työntekijöitä esim. lapsiperheisiin kotiavuksi. Jos huostaanottojen lopputuloksena on työelämästä syrjäytyneitä vanhempia ja elämästä syrjäytyneitä nuoria niin olisiko nyt vihdoin aika avoimeen yhteiskunnalliseen keskusteluun ja siihen, että vanhempien omakohtaisia kokemuksia näistä ihmiskohtaloista kuultaisiin? Linnunpesä on suojeltu luonnonsuojelulailla. Lapsen pesän saa repiä rikki ilman, että kukaan kuuntelee.
IRJA KONTTO puheenjohtaja LIISA PIEKÄINEN sihteeri, rahastonhoitaja Sukupuu ry
Lastensuojelun avohuollon tukitoimi on illuusio
"Avohuollon tuen laatua kuvaa hyvin eräs kokenut lastensuojelun virkamies, joka lastensuojeluseminaarissa totesi, ettei hän ole koskaan ymmärtänyt, mitä avohuollon tukitoimet tarkoittavat."
http://www.knuutilaki.net/node/42
Sen paremmin sosiaalityöntekijät kuin asiakkaat eivät tiedä eivätkä tunne avohuollon tukia. Siksi, koska niitä ei ole.
Avohuollon tukitoimia ei ole olemassa koska lastensuojelijat eivät edes miellä tehtäväkseen perheiden tukemista eikä heillä näin ollen ole kykyä eikä halua keksiä tuen muotoja.
Talentian ja Lastensuojelun keskusliiton tekemän selvityksen mukaan lähes puolet sosiaalityöntekijöistä ilmoitti, että ennaltaehkäisevään lastensuojeluun ei ole lainkaan aikaa. Lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden aika kuluu lastensuojeluilmoitusten perkaamiseen ja negatiivisen näytön etsimiseen perheistä huostaanoton aikaansaamiseksi tai jo tehtyjen hätiköityjen sijoitusten oikeuttamiseksi.
Lastensuojelulaki kuitenkin velvoittaa antamaan asiakkaille avohuollon tukitoimia ennen huostaanottoon ryhtymistä. Sosiaalityöntekijät kiertävät lakia siten, että lastensuojelun avohuollon tueksi merkitään muiden hallinnonalojen palvelut; päivähoito, erityisopetus tai asiakkaan itse käyttämät normaalipalvelut esim. työvoimatoimiston palvelut.
Tosiasiassa lastensuojelu ei tarjoa asiakkailleen, sen paremmin vanhemmille kuin lapsillekaan mitään tukea, ainoastaan ( hatarin perustein tehtyjä) hallinnollisia vapaudenriistoja ( huostaanotot) ja niihin tähtääviä seulonnan ja kontrollin muotoja ( perhetyö).
Usein avohuollon tukimuodoksi nimetään perhetyö. Se on kaikesta konkreettisesta kodinhoidollisesta ja muusta käyttökelpoisesta avusta riisuttu lastensuojelun valvonnan muoto, jossa perhetyöntekijöiksi kutsutut viranomaiset tulevat pareittain koteihin kirjaamaan usein asenteellisia ja pahansuopia havaintojaan, joita ei yleensä näytetä asiakkaille ja joita käytetään todisteina huostaanotto- oikeudenkäynneissä. Perheet eivät miellä perhetyötä tuen vaan valvonnan ja tarkoitushakuisen leimaamisen muodoksi. Useat perhetyötä vastaanottaneet varoittavat toisia perheitä siitä. Oikeusoppineiden mukaan perhetyötä voi pitää perheiden oikeusturvariskinä.
Avohuollon tukitoimi on siis täysin kuvitteellinen luomus. Lastensuojelun avohuollon tukitoimi on vain illuusiota, kangastus ja optinen harha. Tämän(kin) illuusion ylläpitoon sosiaalitoimistoissa tuhlataan runsaasti työaikaa, suoritteita ja paperia.
Ilmeisesti lastensuojelun Keisarin uudet vaatteet -sadusta kopioituna strategiana on , että jos käsite avohuollon tukitoimi toistetaan kaikissa mahdollisissa yhteyksissä tarpeeksi monta kertaa, ihmiset alkavat uskoa, että sellainen todella on olemassa. Lastensuojelussa ilmeisesti uskotaan myös, että mikäli käsitettä toistellaan monikossa avohuollon tukitoimet, kansalaiset alkavat kuvitella , että tukitoimia olisi enemmänkin.
Ja uskokaa tai älkää, tämä strategia toimii! Jopa lainsäätäjä elää uskossa, että lastensuojelussa on olemassa ja käytössä "avohuollon tukitoimia".
Kuulin Oulusta ikäviä uutisia. Lasten iltapäiväkerhon ohjaaja oli kertonut tietolähteelleni, että lasten iltapäiväkerhon ohjaajia on ohjeistettu Oulussa tekemään lastensuojeluilmoitus, mikäli lapsella on reikä sukassa. Siis kyllä, luitte oikein.
Kerhon ohjaaja on tästä tuohtunut lastensuojelulle, mutta kukaan ei uskalla puhua. Kalevan toimittaja on soitettu hätiin. Toimittaja, joka on ennenkin kirjoittanut lastensuojelun epäselvyyksistä, on aikonut pyytää lastensuojelusta selvitystä asiaan, mutta toimittaja epäilee että hänelle ei toimiteta alkuperäistä ohjeistusta, mikä on siis annettu ohjaajille, vaan toinen, siistitty versio siitä.
Ohjeistus on lisäksi salainen, eli koulutustilaisuudesta ei saa kuulemma kertoa ulkopuolelle, sillä "jonossa on kyllä tulijoita" (uhataan työpaikan menetyksellä). Näin on siis koulutustilaisuudessa kerrottu iltapäiväkerhon ohjaajille.
Joku kommentoi tätä facebookissa näin:
"Anu, sama varmaan pätee täällä, koska viime syksynä lastenhoitaja oli ilmoittanut äidille, että on ottanut yhteyttä sossuun koska on huolissaan äidin jaksamisesta, koska lapsi jää itkien tarhaan ja hiukset ovat olleet harjaamatta - todellisuudessa ei, sillä lapsi repi letit pois, koska ei halunnut tarhaan -. Ja huolissaan oli lastenhoitaja, jolla itsellään oli vanhat rastat, eli harjaamattomat hiukset. Äiti otti yhteyttä yksityiseen päiväkotiin, ja siellä oli ihmetelty, että sillä viikolla oli useampi vanhempi, joilla lapsi on kunnallisessa päiväkodissa, ollut yhteydessä heihin ja kyselleet vapaita paikkoja. Juuri vähän aikaisemmin oli ollut kunnallisen puolen lastentarhojen henkilökunnalle koulutustilaisuus. Äiti vaihtoi yksityiseen ja oli sanonut kunnallisenpuolen henkilökunnalle, että jos joskus lapsella tippuu lapanen matkanvarrella, niin te varmaan teette siitä lastensuoleluilmoituksen. Että hän ei tähän ala!"
Sosiaali ja terveysministeriö antoi 1. heinäkuuta uudet lastensuojelun laatusuositukset. Ne alkavat näin ministeriön esittelypostissa sähköpostissani:
"Lastensuojelun laatusuositukset: Lapsia ja perheitä kuultava paremmin
"Toiminnan täytyy kunnioittaa ihmisarvoa, sen tulee lähteä lapsen edusta ja sen on oltava vuorovaikutteista", sanoo neuvotteleva virkamies Marjo Lavikainen.
"Lasten ja koko perheen kuunteleminen on tärkeää lastensuojelun kehittämisessä. Viranomaiset eivät suinkaan omista kaikkea viisautta ja siksi ihmiset täytyy ottaa aidosti mukaan oman asiansa kehittämiseen","
http://www.stm.fi/ylakulma/artikkeli/-/view/1860166#fi
Mutta kovin "vuorovaikutteiselta" ei vaikuta salaisten ohjeiden antaminen niille ihmisille, jotka hoitavat lapsia päivittäin vanhempien ollessa töissä, eikä "ihmisten aidosti mukaan ottamiselta oman asiansa kehittämiseen" vaikuta lastensuojeluilmoitusten teko vanhemman selän takana. Tämä kuvaa täydellisesti sitä ristiriitaa, mitä lastensuojelu jatkuvasti antaa itsestään ja toiminnastaan mediaan ja muuhun ulkomaailmaan puhtoisena lapsen edun toteuttajana, mutta miten se tietoisesti toimii kuitenkin julkisen imagonsa takana salaisena poliisina, joka repii perheet rikki. Ellei lastensuojelu sitten todellakin näe "lapsen edun toteutumisena" entistä useamman ongelmattoman perheen lapsen joutumista lastensuojelun piiriin ja jonottamaan huostaanottoa ja sijaisperhe- tai laitospaikkaa. Laitoshoidosta, esimerkiksi, maksetaan yksityiselle hoitolaitokselle noin 700 euroa päivässä yhdestä lapsesta. On vaikea kuvitella, miten avohoito ja perheen tukeminen tällä samalla rahalla toteutuu usemmissa tapauksissa silloin kun lapsi on vielä kotona. Kuitenkin sen lain mukaan pitäisi. Huostaanotto on yhä laissa määritelty viimesijaiseksi muodoksi, ja sitä ennen pitää perhettä tukea kaikin mahdollisin keinoin.
Sain huhtikuussa postia lukijalta:
"Eilisessä A-studiossa puhuttiin huostaanotoista ja lasten laitossijoittamisesta ja korvaani särähti kohta, jossa miespuolinen asiantuntija (meni ohi mikä oli virallisesti miehiään) kertoi syitä huostaanotoille - yksi syistä oli vanhempien vähävaraisuus/köyhyys/tms, en ihan tarkasti muista mitä sanaa käytti. Olen järkyttynyt. Otetaanko Suomessa lapsia huostaan vanhempien koyhyyden takia? Onko sinulla asiasta tarkempaa tietoa? Jaa se meille muillekin jos on, jooko. "
Koetin etsiä tuota a-studion linkkiä nyt jälkikäteen, mutta se on poistettu.
Kuitenkaan kaukana ei voi olla huoli, että lapsia todellakin viedään Suomessa silkan köyhyydenkin vuoksi. Tästä kertovat lastensuojelun salaiset koulutustilaisuudet iltapäiväkerhon ohjaajille ja päiväkotitädeille, joissa ohjeistetaan tekemään lastensuojeluilmoitus risaisten vaatteiden takia. Laki ei kuitenkaan velvoita näin toimimaan. Laissa perheillä on oikeus taloudelliseen tukeen ENNEN huostaanottoa. Köyhyys ei voi olla huostaanoton syy.
lainaus A. Palosaari
Väärä palsta tollaselle viestille: tän keskustelupalstan nimi on "Laki" ja tää on Suomi24-keskustelupalsta, joten mistä(?) joku nettihäirikkö on tuon tekstin tänne postannut, retorinen kyssäri... Tein kyllä jo eilen tuosta toisestakin tällä Suomi24-Laki-palstalla olleesta väärällä palstalla olevasta Perhetyötä kritisoivasta sooopa-aloituksesta poistopyynnön tässä Suomi24-foorumin ylläpidolle, mutta eivät valitettavasti ole vielä poistattaneet.
Jos kyse on siitä, että mun netissä vainotun perässä roikutaan aina sillä palstalla missä tässä Suomi24:ssa satun olemaan, väärien palstojen häriköintialoituksilla, niin lopettakaa kyseinen häiriitynyt nettikiusaamiskäytös.
Mitä sen kuolleen Eerika-tytön asiaan julkisuudesta lukemani perusteella tulee, niin on aivan turhaa, että nettiä häiriköivät häiriköt arvostelevat lastensuojelutyötä, kun on vaan kyse siitä,että kaikkien ei pitäisi voida saada lapsia, mitä esimerkiksi sen 8-vuotiaana kidutettuna kuolleen Eerika-tytön asiaan tulee.
Mä ainakin olen ihan siksi, että kun julkisuudessa niin paljon on ollut uutisia huostaanotetuista lapsista, alkanut arvostella perhevapaita ja Suomen valtion kotihoidontukien auliutta ja avokätisyyttä, kun se vaan on niin, että ei ihan kaikki hanki lapsia vakaasta harkinnasta ja pitääkseen niistä huolta, vaan saaadakseen ne tuet, mitä pikkulapsien pynkäämisestä saa valtiolta tukia. Tätä en ikinä tietenkään sanoisi missään akateemisilla foorumeilla - en ihan ainakaan näillä sanoin, enkä koskaan käy keskustelemassa akateemisilla foorumeilla ( en jaksaisi sellaista, kun mulla ei ole agendaa elämässäni tällä hetkellä sellaiseen nettitoimintaan), mutta kun näkyy, että täällä Suomi24:ssa nettikiusataan myös levittelemällä peräöntä tietoa, ihan siksi olen yrittänyt ilmoitella tän Suomi24:n ylläpidolle nettihäiriköintiviestinnästä ja kiusaamisesta netissä.
Laki- palsta käsittelee lainsäädäntöä, joten kirjoitukset lastensuojelulaista kuulunevat ja mahtuvat aihepiiriin.
Yritin paneutua postaukseesi, mutten löytänyt punaista lankaa tai ylipäätään mitään pointtia tai viittausta tämän palstan aihepiiriin eli lainsäädäntöön.
Kritiikki ja häiriköinti , rakenneanalyysi ja yksilöpatologia ovat kaksi eri asiaa. Häiriköinnin kriteeri on henkilökohtaisuuksiin meno, jota itse harrastat.
Suomessa on sananvapaus, vielä. Laki- palstalla käsittääkseni voi ja tulee kommentoida lakeja, lainsäädäntöä , niiden syntyprosesseja, tarkoituksia, toteutumista ja vaikutuksia. Kukaan kävijä ei voi määrätä, mistä laista kenenkin on sopivaa tai kiellettyä puhua.
Pidetään siis kiinni sananvapaudesta ja pysytään asiassa.
No pidäpä sitten kiinni siitä, että minua ei osallisteta esimerkiksi sosiofoorumin keskusteluun, kun en ole kyseisen tai minkään akateemisen nettifoorumin kävijäkuntaan kuuluva, enkä itse koskaan postaisi tänne Suomi24:n akateemistasoisia aloituksia tai koskaan mustamaalaisi netissä. Ja yritäpä pitää kiinni myös siitä, että tässä Suomi24:ssa eivät rikolliset saisi kirjoitella tappouhkauksia ja laitonta viestintää, kun näyt Suomi24-palstalla olevan kirjoittelemassa. Ja professoritason ihmiset ta kukaan mitään akateemista koulutusta omaava eivät kirjoita nettiin tekstejä, että nykyinen lastensuojeluorganiaatio "pitäisi tuhota", joten kuka k*sipää laittelee tänne Suomi24:n mun sivullisen ihmisen luettavaksi tekstejä, joissa viitataan akateemisiin nimiin ajatuksia mustamaalaavasti? Ketä täällä mustamaalataan tässä Suomi24:ssa muita, paitsi minua viatonta sivullista keskustelijaa, jota tässä Suomi24:ssa koko ajan on solvattu.
Kyllä sinä sen punaisen langan minun viestistäni löysit, mutta kun olet nettiherjaaja, et lue viestejäni tässä Suomi24:ssa siten kuin ne tulee lukea. En ole aloituksen postaaja.
Tässä tarkka lainaus Rimpelän lausunnosta:
Rimpelän mukaan lasten syrjäytymisen ehkäisemisessä tarvitaan nyt uudenlaista toimintamallia. Vanhat organisaatiomallit pitäisi hänen mukaansa tuhota.
- Erittäin tärkeätä olisi, että me emme enää keskittyisi kehittämään erilaisia organisaatioita. Oleellista on se, että neuvolat, koulut, nuorisotyö, lastensuojelu ja koulut muodostaisivat yhden auttavan kokonaisuuden, ettei meillä olisi erillisiä organisaatioita. Tärkeintä on se, että lapsi saa tarvitsemaansa tukea, ei se, mikä organisaatio on kyseessä.
Rimpelän mukaan vastuu lasten syrjäytymiskierteen katkaisemisessa on kunnilla.
- Minusta ratkaisevassa asemassa ovat tällä hetkellä kuntien johtajat ja kuntien työntekijät. 1980-luvulla me aloimme keskittyä näihin organisaatioihin ja häiriöiden löytämiseen ja unohdettiin perheiden ja lasten tukeminen. Eli meidän palvelujärjestelmämme on kehittynyt aivan väärään suuntaan. Vaikka tähän palvelujärjestelmään laitettaisiin kuinka paljon rahaa, se ei auta.
http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/asiantuntija-lasten-annetaan-syrjaytya-suomessa/2013/07/1782143
Ja näissä Matti Rimpelä puhuu lasten huostaanottojen bisnesluonteesta:
http://www.kansanuutiset.fi/uutiset/kotimaa/2216173/lasten-huostaanotoista-tulossa-megaluokan-bisnes
http://www.youtube.com/watch?v=MX3pKT5Nb74
Väliraportti: Lastensuojelu pistettävä uusiksi
Lastensuojelussa on niin paljon puutteita, että järjestelmä pitäisi laittaa perusteelliseen remonttiin.
Tähän tulokseen päätyi lastensuojelun tilaa selvittänyt sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä, joka luovutti keskiviikkona väliraporttinsa peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardsonille (sd.).
Ryhmän johtopäätökset ovat jäätäviä nykyiselle järjestelmälle. Lastensuojelun laadun hallinta on sen mukaan kunnissa satunnaista ja kuntien väliset erot suuria. Sosiaalityöntekijöihin kohdistuva paine on muodostumassa kohtuuttomaksi, eikä monissa kunnissa ole ollenkaan päteviä sosiaalityöntekijöitä. Pelkästään Itä-Suomessa tällaisia kuntia on yhdeksän.
Perusongelma on, että ihminen hukkuu helposti järjestelmään. Ryhmän mukaan lastensuojelun asiakkaiden pitäisi kokea, että he tulevat kuulluiksi.
– Työntekijöiden vaihtuvuus on suurta. Ei synny pitkäaikaisia, luottamukseen perustuvia asiakassuhteita, sanoo ryhmän puheenjohtaja, ylisosiaalineuvos Aulikki Kananoja.
Valtaosa lastensuojelun rahoista menee ongelmien paikkaamiseen, ei ennaltaehkäisyyn. Paikoitellen hyviä käytäntöjä on, mutta ne eivät leviä koko valtakuntaan. Esimerkiksi Imatralla sijaishuollon tarvetta on onnistuttu vähentämään perhetyöllä.
Kananojan mukaan lastensuojelu vaatii tuekseen toimivan lain, mutta se ei yksin tee autuaaksi. Esimerkiksi viisi vuotta sitten voimaan tullut lastensuojelulaki asetti vaatimuksia, joiden täyttäminen olisi edellyttänyt kuntien parempaa tukemista.
Selvitysryhmän työn on tarkoitus valmistua maaliskuun loppuun mennessä.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012120516413819_uu.shtml
http://www.sss.fi/uutiset/423176.html
"Itse lastenlääkärinä suhtaudun erittäin varauksellisesti ls-ilmoitusten tehtailuun. Tiedän varsinkin psyk. sairaanhoitajien tekevän ilmoituksia milloin mistäkin, jos vaikkapa monta yötä valvonut synnyttäjä ei heti repeä riemusta, kun saa lapsen rinnalleen. Itse olen tehnyt vain pari ls-ilmoitusta, mutta en tiedä, miten niissä tapauksissa lopulta kävi. Kaiken kaikkiaan asenteeni lastensuojeluun on turhautuneen voimaton. En tiedä yhtäkään positiivista esimerkkiä lastensuojelun toimintatavoista. Tuttavalääkärini 14-vuotias tytär sijoitettiin kiireellisesti, kun poliisi löysi hänet koulujen alkamisviikonloppuna humalaisena kadulta. Mitään rikosta tyttö ei tehnyt. Poliisi vei hänet selviämisasemalle, josta soitettiin tytön vanhemmille. Perhe oli järkyttynyt tapauksesta, he olivat luottaneet tyttäreensä, jonka kanssa oli sovittu kotiintuloajaksi viimeistään klo 12. Illan aikana oli kuitenkin jo ehditty vetää pää täyteen kaverien nesteillä. Jokainen järkevä ihminen olisi nähnyt, että kyse oli ainutkertaisesta tapahtumasta ja että tytöstä välitetään. Sosiaalityöntekijät kuitenkin määräsivät tytön hetkeksi lastenkotiin ja sieltä kotiuduttuaan käymään vuoden ajan kontrollikäynneillä yhdessä vanhempiensa kanssa kerran kuussa sosiaalitoimistossa. Näillä käynneillä perhe sai täytellä kaikenlaisia kaavioita ja leikkiä väritykirjoilla. Kuulustelujen ja "kuntouttavan perhearvioinnin" tarkoitus jäi perheelle hämäräksi ja vuoden päästä ls-asiakkuus lopetettiinkin. Tulee vain mieleen, olisiko käynyt noinkaan hyvin, jos perhe ei olisi ollut ns. hyvä perhe?
Tämän päivän lastensuojelu on valitettavasti etääntynyt todellisuudesta ja äsken kuvatun esimerkin valossa sen ainainen lisäresurssien vaatiminenkin vaikuttaa vähintään kummalliselta. Minun mielestäni lastensuojelun asioita ovat lähinnä selkeät pahoinpitelyvammat lapsissa tai vanhempien päihteiden väärinkäyttö tai sitten nuoren rajattomuus, johon vanhemmat itse pyytävät apua. Muissa tapauksissa apu on saatava muuta kautta, mielenterveysongelmat hoidettakoon psykiatrian palveluissa ja mahdollinen kotipalvelun tarve hoituu kotipalveluna, ei kotiin tulevana sosiaalityöntekijänä, josta perheelle tuskin on mitään apua, päinvastoin tällaiset kyttäyskäynnit aiheuttavat luonnollisestikin ahdistusta ja epäluuloa.
Veronmaksajana olen myös huolissani lastensuojelun jatkuvasti lisääntyvistä kustannuksista. Tulokset eivät näytä olevan kovinkaan hyviä. Pelkästään itseään ruokkivaa järjestelmää lihottamalla ei tuloksia koskaan tulekaan. Lastensuojelutyöntekijät pitää selvemmin vastuuttaa työstään ja sen tuloksista, perheitä on kunnioitettava ja perheiden koossa pitäminen on oltava lastensuojelun sosiaalityön ehdoton lähtökohta. Huostaanotot maksavat valtavan paljon, eikä niistä useimmiten ole vastaavaa hyötyä. Lastensuojelun keskusliiton ja THL:n tuoreessa raportissa esiteltiin hienosti, miten monipuolista tukea sitä tarvitseville perheille kyettäisiin järjestämään, jos lastensuojelun sosiaalityön painopisteet olisivat toiset. Minun nähdäkseni kyse on jopa sosiaalityöntekijöiden, perhetyöntekijöiden ja psykiatrien mukavuudenhalusta. Heidän mielestään on mukavampaa hoitaa lasten- tai nuorisokotiin sijoitettuja siellä "omalla työpaikalla", kuin jalkautua perheisiin arjen avuksi. Kaikki perheet tarvitsevat joskus tukea.
Jos minä teen hoitovirheen, joudun siitä taatusi syytteesen ja tuomiolle. Mutta lastensuojelutyöntekijää on käytännössä mahdotonta saada vastuuseen räikeimmistäkään laiminlyönneistä tai virkavallan väärinkäytöksistä. He voivat aina vedota epämääräiseen "huoleen lapsesta", joka sillä ja sillä hetkellä vaati tiettyjä toimenpiteitä."