kuolintapauksessa mieluumin kuin jakamattomana kuolinpesänä pitää, niin mitä syitä siihen on, kun jotkut ei ositusta kuitenkaan tee?
2) Mitä etuja ja hyviä puolia osituksen tekemisessä tahi tekemättömyydessä on?
3) Onks niin ett arvokkaassa kuolinpesäsässä kannatta ositus paremminkin tehdä kuin pienessä ja varattaomassa, vai?
kiitos vastaajalle!
Artttu
2) Mitä etuja ja hyviä puolia osituksen tekemisessä tahi tekemättömyydessä on?
3) Onks niin ett arvokkaassa kuolinpesäsässä kannatta ositus paremminkin tehdä kuin pienessä ja varattaomassa, vai?
kiitos vastaajalle!
Artttu
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ositus ja kuolinpesä jakaminen ovat eri asioita.
Osituksessa vainajan ja lesken omaisuus eritellään, joten ositus (tai omaisuuden erittely, jos oli kaiken kattava avioehto molemmin puolin) tehdään ensin, jotta tiedettäisiin mikä on lesken, mikä vainajan edunsaajien. Ymmärtääkseni perinnönjako ei ole edes mahdollista, ellei tiedetä mitä vainaja perittäväksi jätti.
Varsinkin pitkään aviossa ollut leski voi kuvitella, että hän voi hallinnoida ja käyttää kuolinpesän varoja miten tahtoo, ja vaikkei väärin käyttäisikään, on hankalaa jos lesken ja kuolinpesän varat (ja muut asiat) sekoittuvat, joten on parasta, että ositus tehdään piakkoin, kuolinpesän voi jakaa myöhemminkin.
juu, en nyt kyllä tiedä, että mitä käsittää ositus, mitä lopulta jakaminen.
Luulin tähän asti ymmärtäväni.
Ositus on sitä, kun sekä vainajan, että lesken varat on kirjattu perukirjaan, lähdetään tekemään ennen perinnönjakoa ositus, eli määritellään mikä on leskelle tuleva osa. Loput on sitten sitä perintöä mitä jaetaan.
esim. isäni omisti lähes kaiken kiinteän, ja rahaakin. äiti pikkuisen rahaa. avioehtoa ei ollut, joten yhteenlaskettu kummankin omaisuus puolitetaan, toisen puolen saa leski, äitimme. Toisen puolen jaamme perintönä me lapset. Niin kauan kuin pesä on osittamatta, ja jakamatta, pesä on yhteishallinnossa, eli jokainen osakas yhdessä päättää pesän asioista.
Leskellä on leskenoikeus, eli oikeus asuntoon, ja tarpeellisen koti-irtaimiston käyttöön kuolemaansa asti, ja vainajan omaisuuden tuottoon, siitä huolimatta että ositus tehdään. Selkisikö nyt yhtään? En ole laki-ihminen, tämä asia on tuttua noin perhepiiristä... Nim. iskää ikävä vieläkin.
>>Niin kauan kuin pesä on osittamatta, ja jakamatta, pesä on yhteishallinnossa, eli jokainen osakas yhdessä päättää pesän asioista.
Niin, ja suru sekoittaa asioita lisää. Leski joissain tap. ei hyväksy puolison kuolemaa, ja jatkaa elämäänsä kuten olisi aviossa. Tässä perillisten osa käy hankalaksi, jos vainaja on eläessään huolehtinut isommasta osasta yht. elämisen kuluja, ja esim. kiinteistön pitänyt kunnossa.
Leski ei välttämättä voi hoitaa asioita, ja kun toteaa hallintansa edellyttävän myös tiettyjen asioiden eteen jonkin maksamista(käyttökulut), onkin ihmeissään, ja syyttelee perillisiä- mikään ei pakota hallintaoikeutta pitämään, jos esim. ei voi asua isossa asunnossa yksin jossain sivukylillä.
**2) Mitä etuja ja hyviä puolia osituksen tekemisessä tahi tekemättömyydessä on?**
Osituksessa selviää, mitä vainajan omaisuudesta kuuluu leskelle ja mitä kuolinpesälle. Se tieto voi olla asioiden vastaisen hoidon kannalta hyvinkin tärkeä.
**3) Onks niin ett arvokkaassa kuolinpesäsässä kannatta ositus paremminkin tehdä kuin pienessä ja varattaomassa, vai?**
Saattaa olla, koska äveriäässä osittamattomassa/jakamattomassa pesässä voi syntyä erimielisyyksiä useammista asioista. Pikkupesäkin kannattaa silti osittaa/jakaa kohtalaisen pian, jotta yhteishallinnon hankaluukslta vältyttäisiin.