Jakkupukuhirviöt

Mielikuvani demareista ja Suomesta, jonka demarit ovat muokanneet itsensä näköisiksi, koostuu kahdesta hirviöstä.

Molemmat ovat naisia.
Molemmilla on jakkupuku päällä.
Molemmat istuvat työpöydän takana.

Ensimmäinen jakkupukuisista hirviöistä on nimeltään Viran Puolesta Pätevä. Hän istuu pöytänsä takana, hänellä on ylempi korkeakoulutus, hän on minuun nähden esimiesasemassa ja hänellä ei ole pienintäkään havaintoa siitä työstä, mitä hän johtaa. Mutta hän on asemansa ja koulutuksensa myötä asiantuntija virkansa puolesta. Kun minä selitän hänelle työhön liittyvän asian rautalangasta, hän katsoo minua täysin hukassa olevan ihmisen ilmeellä ja toteaa, että niin… niin… ja sitten hän tekee, niin kuin ylemmästä portaasta käsketään, sillä eihän hän muutakaan voi. Koska hän ei osaa. Mutta virkakoneiston jäsenenä hän voi välittää käskyn. Hän ei kyseenalaista järjestelmää. Hän tekee, niin kuin joku samanlainen häntä ylempänä vaatii tekemään. Tai oikeastaan ei hän tee, vaan vaatii muita tekemään. Hänestä tulisi hyvä keskitysleirin komendantti. Hän on osa järjestelmää, joka tehtiin palvelemaan, mutta josta tuli itsetarkoitus.

Hänen alaisuudessaan me työntekijät sitten survomme nelikulmaista palikkaa pyöreään reikään, ja luemme virallista oppimateriaalia siitä, kuinka olisi periaatteessa niin hyvä, jos nelikulmainen palikka mahtuisi pyöreään reikään. Yhdestä jakkupukuhirviön toimistosta on turhaa juosta selittämään toiseen toimistoon, sillä siellä istuu aivan samanlainen jakkupukuhirviö.

Toinen jakkupukuinen hirviö on nimeltään Virallinen Hoitotäti. Hän lyö vauvaikäiselle kansalaiselle kypärän päähän, kun kansalainen istuu syöttötuolissa, ottaa nulikan umpioituun turvaan tissiensä väliin ja suojelee häntä siltä, ettei sormeen tule haava, polveen rupi, ettei kädet tule likaiseksi, ettei hän kuule koskaan kirosanaa, näe leikkipyssyä eikä naisten alusvaatemainosta, ei haista rasvankäryä, häntä ei komenneta, kielletä eikä kuriteta ja että hän yleensäkin elää elämänsä siten, miten Virallinen Hoitotäti näkee sen viisaana elää. Aikanaan hän laskee kansalaisen tissiensä välistä maailmalle ylisuojeltuna, ylianalysoituna, onnettomana ja avuttomana kermaperseenä, mutta on ylpeä siitä, että kansalainen kasvoi aikuiseksi, niin kuin Virallinen Hoitotäti halusi hänen kasvavan.

Molemmat hirviöt hymyilevät vienoa virkahenkilöhymyä ja suuttuvat silmittömästi, jos heitä sanoo hirviöiksi. Sillä omasta mielestään he elävät täydellisyydessä, josta ei voi olla suuntaa muualle kuin alaspäin. Kummankin jakkupukuhirviön kasvot ovat yhdistelmä Ritva Viljasta ja Päivi Lipposta, ja niitten kasvot pelottavat minua paljon enemmän kuin kauhuelokuvien hirviöt. Vampyyrit ja ihmissudet ovat kuvitelmaa, mutta jakkupukuhirviöt ovat todellisuutta. Yrjoperskeles-blogi