Miten täällä netti-psykologit listaa ''narsistejen'' ominaisuuksia, ihan kuin nämä olisi jotain ohjelmoituja robootteja. Eikös kuitenkin ihmiset ole yksilöitä kaikki, ja noita teidän listaamia huonoja ominaisuuksia löytyy valtaväestöltä.
En ihmettele että tätä sanotaan Suoli24 palstaksi.
En ihmettele että tätä sanotaan Suoli24 palstaksi.
Vastaukset 64
Vanhimmat
Tunnetkos ketään narsistia? Vai oletkos itse narsisti?
Siinä kohtaa ei paljon naurata, kun joutuu narsistin vainoamisen tai tekojen kohteeksi. On totta, että suurin osa meistä on "itseoppineita ihmisiä", mutta juuri tuollaisia viestejä kuin aloittaja minunkin narskuni voi laittaa. Hän pilkkasi ja ala-arvosti ihmisiä, jotka osasivat häntä paremmin jonkin taikka tiesivät jostain asiasta enemmän. Puhumattakaan, jos hänen tietojaan meni arvostelemaan.
"On totta, että suurin osa meistä on "itseoppineita ihmisiä", mutta juuri tuollaisia viestejä kuin aloittaja minunkin narskuni voi laittaa. "
Niin voihan tuollaisten mitätöimis yrityksen taustalla olla pelkoakin siitä, että narsistin itsensä luomat illuusiot itsestään ja elämästään romahtavat kun ihmiset tietävät jotain narsistien todellisesta elämästäkin...
Voisin kuvitella palstalle pelmahtavan narsistin hätääntyvän, mikäli tunnistaa omaa käytöstään ja huomaa kuinka paljon siitä tiedetään. Silloin täytyy nopeasti alkaa projisoimaan ja syyttelemään muita - mikä helpottaa narsun oloa kovasti.
naurata,kun perhe ,uhrin suku, on eristetty täysin valheiden kavalilla juonilla yhdestä perheen jäsenestä(lapsesta,sisaruksesta). Vieläpä samanlaisin tavoin kuin näiltä sivustoilta voi lukea. Todella kuin "robotti " olisi asialla,tunteettomasti. Kumpa uhrin silmät avautuisivat näkemmään totuus.Kumpa hän miettisi millaisia olemme ennen olleet.Olemmeko koskaan tehneet hänelle tätä mitä nyt väitetään meidän tekevän. Kumpa hän kyseenalaistaisi mitä kuulee toisen kertovan ja alkaisi tutkimaan puheiden taustoja.Onko oikeasti näin tapahtunut. Yhtä ihmistä ei kannattaisi uskoa! En voi ymmärtää miten helposti tehdään rankka ratkaisu,välit poikki,eikä kuunnella toista osapuolta lainkaan. Ei anneta mitään mahdollisuutta puolustautua valheita vastaan. Miksi uhri uskoo niin tädellisesti,ettei tule mieleen onko tässä totuuden hiventäkään. Tarinat ovat meidän mielestä niin läpikuultavia. Ero on se,me tiedämme totuuden,tottahan tiedämme omat tekomme ja vastaamme myös niistä jos on moittimista. Rakkaat uhrit, teidän paha olonne johtuu siitä kun uskotte valheet ja menette itse mukaan siihen.Rohkeutta tuntea omat tunteet, älkää antako itsenne provosoitua mistään toisen tekemästä.Miettikää mikä on oikein omasta mielestä. Voimaa ja rohkeutta nähdä valheiden läpi!
Narsistit nimenomaan erottavat uhrin läheisistään siksi, ettei uhri saa muuta vertailevaa näkökenttää uhriudelleen. Uhri sokaistuu pelottavalla tavalla narsistille, eikä sen jälkeen ole olemassa kuin ainoastaan narsistin totuus. Uhri kadottaa oman persoonansa, jolloin uhrista tulee narsistin kaksoiskappale, joka esittäytyy ulospäin narsistisempana kuin narsisti itse.
Siksi uhrin tilanne vaikuttaa läheisistä raastavan pelottavalta.
toteutuu samalla kaavalla. Liero ensin kertoo jonkun tarinan (uuden tai vanhan)kumppanilleen mistä tietää tämän suuttuvan.Sitten hän seuraavassa lauseessa kysyy mennäänkö heille käymään. Voi sitten vain arvata mennäänkö vai EI. Jälkeenpäin hän nauttien sanoo ettei kump.halua tulla.Hän itse kyllä haluaisi pitää yhteyttä. Surullista kuinka kauan?
Kaikki narsistipirut pelailevat samalla tavalla narsistipeliään. Se peli ratkeaa yleensä itsestään muutamassa vuodessa. Pakkoliitos narsistin kanssa purkautuu ja narsisti kertoo taas uutta tarinaa kun pääsi hullusta sekopäästä eroon.
Sama kaava toistuu ½-2vuoden välein. Narsistin on saatava heti uusi uhri entisen tilalle, narsistista ei ole yksineläjäksi.
uhrin silmät joskus avautuu onkohan hänen vaikeaa luoda uutta yhteyttä läheisiin?
Odotamme häntä niin. Tietysti se riippuu minkälainen suhde on lapsuudessa kehittynyt. Jospa edes sisariinsa, joihin on ollut aina lämpimät välit.
Täällä ainakin minulla arvostus on kasvanut muita ihmisiä kohtaan : ).
Siinä kohtaa, kun minulle kerrottiin, että parisuhde on vain kahta ihmistä varten ja entiset ystävät kertovat ainoastaan minun riippuvuusongelmastani, huomasin jotain olevan pahasti pielessä. Meillä molemmilla oli lapsia edellisistä liitoista sekä myös vanhemmat vielä elossa. Minulla oli ja on hyvät suhteet kaikkiin heihin. Hän ei ollut missään tekemissä omiensa kanssa. Se oli vain ilmoitusluonteinen asia, että kaikki entinen pitää unohtaa ja keskittyä vain meihin kahteen. Minä en hylännyt ystäviäni, lapsiani tai vanhempiani, vaan tapasin heitä kuten ennenkin. Tästä oli seurauksena se, että hän alkoi lähettää heille postia, jossa kertoi minun olevan huono äiti jne. Se oli hänen pettämisen lisäksi viimeinen pisara meidän suhteeseemme.
välit meihin katkaistu kokonaan ja toisen perheeseen ei. Läheisemme on saatu vihaiseksi meille ja hän kieltäytyy näkemästä ja ne ovat valheita miten tämä on tehty. Ovelia kylläkin. Me olemme päässeet siitä jyvälle emmekä usko mitä meille puhutaan. On siis kaksoisviestintää. Meille puhutaan eritavalla ja läheisellemme taas toisin päin. Tuskaa tämä on uhrille jos on meillekin. Yksi senkun nauttii.
Arvasin että joku vetää ton ''Oletko itse narsisti'' kortin esiin :D Mutta väkisinkin saan semmosen kuvan teidän viesteistä että kaikki ei ole ihan niin mustavalkoista mitä väitätte, joskus on hyvä katsoa peiliin ja miettiä että onko itsessä ollut jotain vikaa että miksi se oma sukulainen ei ole enään yhteydessä, ehkäpä tämä ''narsisti'' on saanut tämän ''uhrin'' tajuamaan että miten paskamaisesti TE olette häntä kohdelleet. Ja nytten te syytätte tätä ''narsistia'' kun enään ei joku ole teidän pompoteltavana.
Mutta tämä on vain spekulointia, enhän minä voi tietää teijän perhetaustoja.
Ja niinkun sanoin kannattaa sitä omaa käyttäytymistä myös vähän miettiä, että onko siinä jotain korjattavaa, että voiko olla syy myös itsessäkin.
Ja suurinosa noista teijän tarinoiden ''narsisteista'' ei ole narsisteja vaan ihan suomenkielellä kusipäitä. Wikipediasta voitte esimerkiksi lukea mitä se narsismi oikeasti on.
Aloittaja1;lle
Kai useimmatä kirjoittajat ovat sitä Wikipediaa ja muita sivustoja lukeneet.
Narsistin kanssa et voi käyttäytyä mitenkään. Teetpä niin tai näin teet aina väärinpäin.Niillä ei päde samat säännöt kuin tavallisilla ihmisillä.
Voihan se noissa sukulaiskuvioissa niinkin olla, että uhri tuleekin leimattua narsistiksi. En yhtään epäile ettei näin olisi monessakin tapauksessa. Siinä komppaan kirjoitustasi.
Tuttua juttua omasta kokemuksesta. Selaisessa perheessä tarvitaan yksi musta lammas, jota voi häikäilemättömästi mustamaalata ja häpäistä ilman syytä ja perusteita.Eikä siihen tarvita kuin yksi "narsisti", joka manipuloi muita.
Ja kukaan ei kyseenalaista tai ota selvää perusteista, ja uhria syytetään narsistiksi, kun hän yrittää puolustaa itseään, eikä alistu väärinkohtelulle.
Minun tapauksessani tämä manipuloiva ihminen sattui olemaan äitini,joka käyttäytyi narsistisesti.Ei kuitenkaan usko,että oli täysi narsisti.Hänessä oli kuitenkin syvällisyyttä ja arvostelykykä ja päätöksentekokykyä,ja tiettyä elämän ymmärtämiskykyä. Hänen narsisminsa oli ehkä opittua käyttäytymistä, joka kumpusi sen ajan yhteiskunnan normeista.
Komppaan myös toisilla sivustoilla keskusteltua aihetta, jossa käsiteltiin narsistin naisvihaa.Tunnistan sen omasta äidistäni selvästi. Hän vihasi kaikkia naispuolisia ihmisiä, myös omia tyttäriään. Piti niitä ikäänkuin kilpailijoina itselleen.
Ja voi se niinkinpäin olla täällä kirjoittavien toista puolisoa narsistiksi syyttelevien kohdalla, että tämä syytetty onkin oman lapsuudenperheensä narsistien uhri ja siksi välit on pitänyt katkaista siihen lapsuudenperheeseen. Toinen puoliso tai itse uhri ei vaan ymmärrä tätä eikä tunnista ongelmaa ja sen aiheuttajaa, eikä pysty asiaa keskenään selvittämään. Rajoittava osapuoli leimataan narsistiksi, vaikka hän epätoivoisesti etsii tukea, ymmärrystä ja turvaa itselleen siitä puolisostaan, joka taas ei ymmärrä mista on kyse, eikä osaa antaa tätä turvaa puolisolleen, vaan tavallaan hylkää hänet. Toinen ei ymmärrä toisen syvimpiä tuntoja.
Ja vielä voi olla näissä parisuhekuvioissa niinkin että se puoliso, joka yrittää elää sen perheen elämää ja pitää sitä kuviota ykkösenä elämässä leimataan toisen puolison taholta narsistiksi, kun ajankäytöstä ja asioiden arvotuksesta ei ole keskusteltu ja päästy yhteisymmärryksen.Eikä ole välttämättä osattu keskustella edes siitä mitä kukin osapuoli parisuhteelta ja perhe-elämältä odottaa.
Näissa narsistikuvioissa voi mennä niinkin että, silloin, kun puolisot sattuvat olemaan eri vaiheessa symbioosia suhteessaan, toinen koetaan toisen taholta rajoittavana, kun se haluaakin tiiviimpää suhdetta, jota toinen ei enää haluakaan. Ja taas asiasta ei ole osattu keskustella.Toinen haluaa privaattielämää toinen sosiaalista elämää, ja tasapainoa ei löydy.Sitten syytellään toista narsistiksi molemmin puolin.
Narsisitin kait tunnistaa siitä, että hän ei kykene asioista keskustelemaan mikäli oikein olen ymmärtänyt, koska hän on henkisesti lapsen tasolla. Tunnistan oman äitini kohdalla sen asian, että aina kun hänen kanssaan halusi keskustella jostain asiasta josta oli eri mieltä, eli riidellä, hän ikäänkuin taantui sekunnissa lapsen tasolle. Kait se jonkinlainen persoonallisuushäiriö oli hänellä.On jäänyt mieleen, että vaikka itse olin lapsi silloin, tunnistin sen taantumiskäyttäytymisen hänessä.
Jonkin sortin narsisti varmaan oli. Kaikki jälkeläisensä ainakin olivat ennalta arvotettu tiettyihin kategorioihin hänen maailmasaan.Oli suosikit ja inhokit, Suosikit istui pöydässä, arvottomat ovenpielessä.
Mielestäni et vaikuta kirjoituksesi perusteella ainakaan narsistilta.
Asiaa puhut noista sukulaiskuvioista. Aika monesta suvusta löytyy se musta lammas, joka on kaikkien negatiivisten tunteiden kaatopaikka, ja jonka ihmisarvoa vähätellään.
Ei siihen tervejärkisen hyvän itsetunnon omaavan kannata alistua, vaan pistää kampoihin tai lähteä, ja katkaista välit, sen verran itsekunnioitusta pitää olla.
Ja sukulaisten kesken tämä yhden ihmisen aloittama narsistinen vaino saattaa levitä kuin kulovalkea ja saatuttaa koko suvun. Syntyy ikäänkuin joukkonarsismia joissain tapauksissa, joissa kohteeksi joutuu viaton ihminen. Ja usein juuri käy niin että tätä uhria, joka pakenee aletaan syytellä narsismista,. Narsistien pakka menee usein sekaisin kun ei ole selvää uhria, ja pitää miettiä kuka jäljellejäävistä on se, joka täyttää tyhjiön.
Olen nähnyt, että sen jälkeen, kun uhri on katkaissut välit kiusaajiinsa koko sukuyhteisö on ikäänkuin hajonnut. Kukaan ei pidä enää yhteyttä toisiinsa.
Olen pohtinut asiaa siltä kantilta, että nämä henkilöt jotenkin tunnistavat toisensa ja kukin pelkää joutuvansa uhriksi ja ei sitä halua ja näin katkaisee välit totaalisesti. Narskut tunnistaa toisen narskun, ja tietää kannattaako sitä lähteä mottaamaan vai pitääkö perääntyä, jottei tule motatuksi.
Uhri ikäänkuin omalla olemassolollaan yhdisti nämä narsistit, ja oli tavallaan hyötykäytössä. Hänelle oli ennaltamääräty paikka ja rooli tässä yhteisössä, jonka narskut olivat hänelle antaneet. Narskujen maailma romahti, kun uhri ei suostunut osaansa. Narsistit kokivat siinä varmaan sen narsistisen romahduksen!
Näissä asioissa kanattaa olla tarkkana missä joukoissa seisoo, ja kuunnella ja ottaa selvää molempien osapuolien näkemyksistä ja teoista.
Että peiliin katsomisen paikkaa löytyy itsekullakin, siinä olet oikeassa. Ja meillä kaikilla!
On sitten tietenkin sellaisia tapauksia, joissa vika on yksinomaan tässä ongelmia aiheuttavassa häiriökäyttäytyjässä ja hänen edesottamuksissa, ja silloinhan suvun paheksunta on paikallaan. Ja nämäkin voivat manipuloida muita sukulaisia ja aiheuttaa riitaa ja toraa ja nauttiakin siitä. Lopputuloshan on sama, pakka hajoaa.
Nämä asiat ovat varmaan ikuisuuskysymyksiä, eivät ratkea koskaan, kun ihmiset ovat niin erilaisia henkilökemioiltaan.
Sellainen välikysymys vaan että jos asioista on eri mieltä, miksi siitä pitää riidellä? Eikö kaksi ihmistä voi vaan hyväksyä että heillä on eri näkemys asiasta ja kunnioittaa toistensa mielipiteitä? Antaa toisilleen tilaa olla se kuka on, vaatimatta sille peruteluita tai selontekoa?
Itselläni suhde narsistiin näyttäytyy yleensä nimenomaan niin että jos olen eri mieltä jostain asiasta kun hän, siitä tulee välittömästi riita. Asiaa on puitava niin kauan että itse kyllästyn ja annan hänen kuvitella että hän on saanut puhuttua minut puolelleen, muuttamaan mielipiteeni.
Narsisti vaatii minua aina perustelemaan näkemykseni. En voi olla jotain mieltä jostakin asiasta, perustelematta sitä hänelle. Hän ei näe että ihmiset toimivat eri tavoin ja että heillä on siihen kaikki oikeudet ja ehkä järkisyytkin, eikä heidän tarvitse perustella tekemisiään, näkemyksiään, valintojaan, olemistaan ja elämänvalintojaan hänelle. Aikuisia ihmisiä kun molemmat ollaan.
osuutta on mietitty ristiin ja rastiin. Mitä on tullut tehtyä ja mitä ei vaikka olisi pitänyt, ja tietäähän sen ,että monen lapsuuden asian haluaisi toisin tehdä.Silloin vain teki sillä ymmärryksellä mikä oli,parhaansa kuitenkin yritti. Mutta se ettei anneta mahdollisuutta edes keskustella eikä anteeksi pyytää tuntuu niin kohtuuttomallle. Uudet kesityt jutut mitkä ovat ilmiselvästi huijaamista uskotaan kyllä. Aikuisella ihmisellä on kuitenkin oikeus elää omaa elämää,niin meidänkin tapauksessa. Kaipaamme,rakastamme,rukoilemme ja odotamme päivää kun saamme hänen kanssaan jälleen nauraa ja iloita.
Kuten muillakin sairauksilla, myös narsismilla on tunnistettavat ominaispiirteensä. Narsismi vaan on sen lajin hulluutta, jossa potilas itse on vaivastaan autuaan tietämätön.
Taikka kuten narskut usein sanovat "Teen niin kuin itse haluan ja vähät välitän, mitä muut siitä ajattelevat". Yhdyn myös edelliseen, mutta osa narskun tekemisestä on pelkkää kiusantekoa tietoisesti.
"Yhdyn myös edelliseen, mutta osa narskun tekemisestä on pelkkää kiusantekoa tietoisesti."
Niin en tiedä voiko sitä nimittää kiusaamiseksi...enemminkin ajattelisin, että se pakonomaista narsistiile tyypillistä käytöstä...
Mutta tuosta tietoisesti...että se on myös tietoista toimintaa (ku mä oon mikä oon)...olen kanssasi samaa mieltä...hän itsekin ikäänkuin ilmaisi sen...lähettämällä mm. Chisin biisin...Sabotage...
Että joo, tietoinen sabotaasi se oli...
mutta ne syyt miksi minä tulin alunperin ns. valituksi...löytyvät itsestäni...
Eikös se ole hyvä että suoli toimii.
Täällä on varmasti ihmisiä jotka eivät ymmärrä narsismista ja leimaavat toisia sellaisiksi liiankin helposti. On myös selkeästi ihmisiä jotka ovat narsistiin törmänneet, usein aika vakavinkin seurauksin.
Tämä on kuitenkin "vain" keskustelupalsta eli jokainen järkevä ihminen osaa suhtautua sisältöön sen mukaisesti eikä tunge kuonoaan täyteen herneitä amatööripsykologien mielipiteistä.
Itse olen niitä jotka ovat törmänneet narsistiin. Onko hänellä diagnoosi? No ei ole, eikä sellaista tarvitsekaan, kyllä narsistin sitten osaa tunnistaa kun hänen elämäänsä ja tapaa toimia on riittävästi päässyt/joutunut seuraamaan. Narsisti erottuu muista elämääni kuuluvista ja kuuluneista ihmisistä niin merkittävällä tavalla että en mitenkään usko olevani väärässä. Sekin vaihtoehto on kyllä pohdittuna, mutta jos verrataan jo varsin pitkän elämäni muihin ihmissuhteisiin, on narsisti omaa luokkaansa.
Vaikka olen 100% varma että kysessä on narsisti, en pysty vakuuttamaan ketään asiasta yhdelläkään keskustelu palstalla, enkä sellaista tietysti yritäkään. Jos kirjoitan tänne, se on vain yksi tapa käsitellä asiaa. Jos joku ei usko, tai jotakuta ei miellytä, niin se on enemmän hänen ongelmansa kuin minun.
Narsismi on saanu "muoti sana" -statuksen viime aikoina, mutta se ei tee asiasta yhtään se vähemmän vakavaa. Narsisteja on, ja tulee olemaan, ja he aiheuttavat paljon pahaa. Lehtiin pääsevät tapaukset ovat vain jäävuoren huippu, kuten niin monessa asiassa yleensäkin. Monessa perheessä voidaan todella pahoin vaikka ulospäin kaikki näyttäisi hyvältä.
," kyllä narsistin sitten osaa tunnistaa kun hänen elämäänsä ja tapaa toimia on riittävästi päässyt/joutunut seuraamaan. Narsisti erottuu muista elämääni kuuluvista ja kuuluneista ihmisistä niin merkittävällä tavalla että en mitenkään usko olevani väärässä. Sekin vaihtoehto on kyllä pohdittuna, mutta jos verrataan jo varsin pitkän elämäni muihin ihmissuhteisiin, on narsisti omaa luokkaansa. "
Niin tuosta olen kanssasi samaa mieltä...
"Vaikka olen 100% varma että kysessä on narsisti, en pysty vakuuttamaan ketään asiasta yhdelläkään keskustelu palstalla, enkä sellaista tietysti yritäkään. Jos kirjoitan tänne, se on vain yksi tapa käsitellä asiaa. Jos joku ei usko, tai jotakuta ei miellytä, niin se on enemmän hänen ongelmansa kuin minun."
Tuohonkin sanomaasi voin yhtyä tämän keskustelupalstan osalta joka vain vahvistanut käsitystäni ...
mutta minä kaiketi vieläkin naiivina ihmisenä yritän uskotella itselleni , ettei se/Ännäni käytös minua/muita naisia kohtaan... enää reality elämässä jatkuisi jonkun toisen kohdalla...
Suurimmaksi ongelmakseni itse koen tällä hetkellä, että tiedän ännästäni ns. liikaa, enkä tiedä mitä noilla tiedoillani tekisin/tai pitäisikö minun ylipäätään tehdä niillä jotain...
"Suurimmaksi ongelmakseni itse koen tällä hetkellä, että tiedän ännästäni ns. liikaa, enkä tiedä mitä noilla tiedoillani tekisin/tai pitäisikö minun ylipäätään tehdä niillä jotain.."
Katkeruus on kaunista!
Ehkäpä sinun kannattaisi vihdoinkin katsoa elämässäsi eteenpäin ja lopettaa tuo ruikutus. Sinun ännäsi oli sinulle vain seksisuhde, etkös näin ole täällä joskus kirjoittanut?
"Katkeruus on kaunista!
Ehkäpä sinun kannattaisi vihdoinkin katsoa elämässäsi eteenpäin ja lopettaa tuo ruikutus. Sinun ännäsi oli sinulle vain seksisuhde, etkös näin ole täällä joskus kirjoittanut?"
Tsihh...juu oli pelkkä seksisuhde...
olen monesti sen täällä kertonut, että hyvin olet lukenut, mutta mikä tässä ny niin kummastuttaa, että pelkkä asian pohtiminenkin täällä kirvoitti sinua tuohon mielipiteeseen...
Ikäänkuin kokisit olevasi itse asianosainen...
Ettei nyt vain olisi rakkaus kyseessä ja siihen liittyvät katkerat tunteet? Se saa kenet tahansa olemaan narsisti, jos joutuu pettyneeksi.
Narsisti sinulle ei ole välttämättä narsisti toiselle. Ihmiset näkevät tilanteet eri tavoin. Kukin omaista lähtökohdistaan.
Yleensä kannattaa yrittää ainakin selvittää asioita.
Niin ännäni puolesta huolestuneita/puhujia tuntuu täällä keskustelupalstalla piisaavan...vaikka vasta pohdin tätä asiaa...kuten moni muukin on pohtinut...
Mutta joo...
mielipiteesi Ännästäni ja hänen nykyisestä elämästään on huomioitu vaikka en samaa mieltä olekkaan...
Mutta mikäs sinut sai huolestumaan...
"Narsisti sinulle ei ole välttämättä narsisti toiselle. Ihmiset näkevät tilanteet eri tavoin. Kukin omaista lähtökohdistaan."
Tämä on hyvin totta kyllä! Siksi aina voi katsoa myös itseään peiliin. Miksi tapahtui mitä tapahtui.
Aito narsisti on kyllä se narsisti ihan kaikille.
"neuvo20 011" edustaa vain murto-osaa siitä epäilystä, mitä narsistin uhri tulee kohtaamaan elämänsä varrella, jos hän uskaltaa hisahtaakaan kokemuksestaan. Niin, vain murto-osaa. Enemmistö tulee naureskelemaan takanapäin, juoruavat keskenään, että naisparka puhuu ihan höpöjä ja ettei sillä varmaan ole kaikki kotona...
Tuo pahimmassa tapauksessa.
Rakkaus voittaa kaiken! Jos olet rakastanut ja ollut rakastunut niin onko millään mitään väliä?
Sehän oli sen toisen syy♥??!!
Mitä murto-osaa? Minulle on ainakin ihan sama, vaikka Jutta Urpilainen kertoisi meidän"suhteesta"kesken A-talkin!Tai vaikka juuri sille sisäpiirille :D Kaikkea noloa omista kokemuksestaan. Kuinka on tullut häväistyksi ym ym.
Viisas ymmärtää ja näkee sanojen taakse, tyhmä toistaa sanoja!
"Enemmistö tulee naureskelemaan takanapäin, juoruavat keskenään, että naisparka puhuu ihan höpöjä ja ettei sillä varmaan ole kaikki kotona..."
Kuulen kun sitä enemmistöä ny tuskin asia kauaa jaksaa kiinnostaa...joka päivä tulee uusia puheenaiheita...
ja edelleen tässä vaiheessa pohdin asiaa...kuten moni muukin on pohtinut täällä...vastasin taannoin jollekkin joka pohti asiaa...
vastauksessani pohdin niinikään puolelta jos toiselta...
ja pelkästään jo se näköjään jo aiheutti reaktioita...vaikka alkuperäisessä vastauksessani ko. henkilölle ja monesti muulloinkin kun aihetta täällä on käsitelty, en ole ketään kannustanut ns. kostamaan...
Että katselen ny mihin ratkaisuun tämän kaiken tietoni kanssa päädyn...kuten totesin, en vielä tässä vaiheessa tiedä itsekkään...
"Enemmistö tulee naureskelemaan takanapäin, juoruavat keskenään, että naisparka puhuu ihan höpöjä ja ettei sillä varmaan ole kaikki kotona..."
Uskaltaa hiskahtaa? Pelätäkö pitäisi :D Sanoin joskus aiemmin, että olemalla hiljaa menee mukaan siihen pelien pelailuun. Kuka kertoo kenellekin mitä ja mikä on valhetta. Kaikki julki vaan ja sitten voi itse hypätä pelistä pois ja jättää kaiken sen taakseen.
"Viisas ymmärtää ja näkee sanojen taakse, tyhmä toistaa sanoja!"
Ei voi nähdä totuutta sanojen taakse, jos ei ole niitä sanoja.
"Kaikki julki vaan ja sitten voi itse hypätä pelistä pois ja jättää kaiken sen taakseen."
Niin jotain tuollaista mietin...että siinä ratkaisu, julkituomalla siirtäisin vastuun jollekkin toiselle...
jolla minäkin pääsisin ikäänkuin ulos koko jutusta...ikävistä asioista jotka ovat ikäänkuin tahtomattomattani Ännäni toimesta tietooni tulleet...
"jolla minäkin pääsisin ikäänkuin ulos koko jutusta...ikävistä asioista jotka ovat ikäänkuin tahtomattomattani Ännäni toimesta tietooni tulleet..."
Niin tuo kysymys miksi minun tietooni on saatettu nuo asiat Ännäni toimesta kuluttaa minua, sitoo minut ikäänkuin häneen...
kysymys ei ole siitä, että olisin katkera, kun en saanut häntä...suhde oli käsittääkseni kummankin osalta sovitusti vain "sellainen" suhde...
vaan ongelmani on tällä hetkellä se, että hän syöttänyt minulle vielä noita kyseenalaisia tietoja itsestään/nyksästään vielä suhteemme päättymisenkin jälkeen...
Että joudun elämään noiden tietojeni kanssa ja kun olen helposti syyllistyvä ja ns. maailmanparantaja tyyppiä niin pakostakin joudun miettimään, mikä on minun moraalinen vastuuni esim. tuota naista kohtaan...
Minusta tuntuu, että hän on kaatanut ikäänkuin oman p'skansa minun niskaani...tehnyt ikäänkuin minusta kanssarikollisen....joka potee syyllisyyttä siitä ettei tiedä pitäisikö vai eikö pitäisi tehdä noille asioille jotain...
Noh...täytyy luottaa siihen että asioilla on taipumus järjestyä tavalla tai toisella...että toivon mukaan löydän ratkaisun jonka kanssa voin itse elää ja jättää ns. kaiken taakseni...
Jatkoksi vielä pohdittavaksi etiikan peruskysymyksiä...
joiden kanssa tässä kamppailen...ja joita itsekunkin pitäisi miettiä...
Kuinka meidän pitäisi elää? Kuinka muita yksilöitä tulisi kohdella? Mitä tulisi sisällyttää eettisen pohdinnan piiriin?
Mikä tekee teosta oikean tai väärän? Mitä tarkoitamme, kun sanomme, että meidän pitäisi tehdä jotakin tai että emme saisi tehdä jotakin?
Minkä periaatteen mukaan toimijan pitäisi valita, mitä tekoja hän tekee? Mitä eettisiä sääntöjä hänen tulisi noudattaa
http://fi.wikipedia.org/wiki/Etiikka
Sinä pidät häntä narsistina ja annat koko ajan sellaista vaikutelmaa, että HÄN on tehnyt sinusta riippuvaisen itsestäsi. Ja että sinulla on jokin vastuu hänestä ja noilla tiedoilla mitä nyt kovasti mainostat häneltä saaneesi.
SInä tiedät, että olemalla rehellinen itsellesi ja häntä kohtaan, voit sanoa hänelle asiasi ja sitten paljastaa vaikka koko jutun koko maailmalle. Mutta hän ei ole sen arvoinen sinusta, koska hän on kävellyt ylitsesi, ehkä?
Aivan, sinä olet se jolla on se moraalinen selkäranka ja nyt sinusta tulee pyhimys kun yrität ratkaista miten pestä kädet syvältä paskasta! -kuten sanoit tavalla, jonka kanssa voit itse elää..
Siinäpä sinulle pohtimista.
Olen aivan varma, että et se sinäkään täysin viaton nyt ole. Se vaan on ikävä tosiasia!
Oon miettinyt.
"Kuinka meidän pitäisi elää? Kuinka muita yksilöitä tulisi kohdella? Mitä tulisi sisällyttää eettisen pohdinnan piiriin?"
No, sitähän ei voi valita, millaisista lähtökohdista itse kukin tänne maailmaan saapuu. Velvollisuudesta vai rakkaudesta? Sillä ei liene merkitystä, sillä täällä on jokaisen oltava olipa saanut hoitoa velvollisuudesta tai sitten saanut rakastavan ja eheyttävän kasvatuksen yhteiskunnan kuuliaiseksi kansalaiseksi. jokatapauksessa, yritän tässä kasvaa paremmaksi ihmiseksi, jotta voin tarjota omille lapsilleni parempaa emotionaalista tukea ja turvaa, kun he ovat aikuisia. En ole itse tälläista koskaan saanut. Vaikka paljon tukea olenkin saanut.
Vaikka työni uuvuttaa minua aivan järkyttävästi, olen kuitenkin määritellyt syyt ja seikat, jonka avulla jaksan tehdä sitä. Yritän tehdä työni mahdollisimman hyvin, yritän omalta osaltani huolehtia siitä, että työyhteisö pysyy terveenä.
Juoruaminen, pilkka ja toisten jatkuva nälviminen, sanojen pyörtäminen ja keplottelu ovat asioita, joita kohtaan aina. Arvostan jokaista työntekijää, mutta ei minun mikään pyhimys tarvitse olla, jos tämä siltä vaikuttaa. En vain lähde mukaan noihin leikkikaveri -rinkeihin, jossa jokainen sana saattaa kääntyä sinua vastaan. Mutta työni hoidan. Mahdollisimman avoimesti, omat puutteeni ja voimavarani huomioiden -tiedän omat rajani. Autan muita, saan itsekin apua.
Yritän elää elämääni siten täyttäisin oman roolini ja olemassaoloni merkityksen tässä yhteiskunnassa.
"Mikä tekee teosta oikean tai väärän? Mitä tarkoitamme, kun sanomme, että meidän pitäisi tehdä jotakin tai että emme saisi tehdä jotakin?"
Mielestäni yhteiskunta määrittelee oikean ja väärän, normit ja säännöt. Pitäisi pyrkiä noudattamaan mahdollisimman oikein. Meillä on oikeuslaitos. Riippuu asiasta, mikä tekee teosta oikean/väärän. Tunteet kai säätelevät jossakin määrin tekoja. Kuinka hyvin ihminen on kosketuksissa omiin tunteisiinsa, millainen tunne, rakkaus vai viha... elämäntilanne, terveys, riippuvuus-itsenäisyys. Katkeruus, kauna, pettymys, luottamus -mistä ikinä onkaan kyse.
Minkä periaatteen mukaan toimijan pitäisi valita, mitä tekoja hän tekee? Mitä eettisiä sääntöjä hänen tulisi noudattaa.
Minulla ei ole kuin yksi periaate, ja se on tuo yllämainittu yritys elää. Ja yritän oppia virheistä. Mutta rikolliselle tielle en lähde. Ja olen rehellinen.
"Niin jotain tuollaista mietin...että siinä ratkaisu, julkituomalla siirtäisin vastuun jollekkin toiselle..."
Millaisesta vastuusta sinä oikein puhut? Onko tämä ihminen jotenkin holhottava? :)
"voit sanoa hänelle asiasi ja sitten paljastaa vaikka koko jutun koko maailmalle."
Minusta tuntuu, että hän tietää jo, on tiennyt jo kauan...
Mitä tuohon tulee...
".Olen aivan varma, että et se sinäkään täysin viaton nyt ole. Se vaan on ikävä tosiasia"
Tuosta olen kanssasi samaa mieltä, olis pitäny puhaltaa peli poikki jo ajat sitten...lisätieto lisää vaan tuskaa...
Kiitos mielipiteestäsi, otan sen huomioon pohdinnoissani...
"Kuulen kun sitä enemmistöä ny tuskin asia kauaa jaksaa kiinnostaa...joka päivä tulee uusia puheenaiheita..."
Tarkoitukseni ei ollut vihjata, ettet voisi tehdä asialle ihan mitä haluat. Kuten jo kirjoitin, itsellänikin on pohdinnan alla, mitä asialle tehdä....
"Olen aivan varma, että et se sinäkään täysin viaton nyt ole. Se vaan on ikävä tosiasia! "
Jotta joku voitaisiin määritellä narsistiksi, häne täytyy olla erittäin poikkeava. Eli ongelma ja ongelma, syy ja vika eivät ole ollenkaan yhteismitalliset, kun ollaan oltu suhteessa narsistin kanssa.
Minustapa tuntuu, että joku uhri saattaa yrittää tehdä itsestään tasa-arvoisemman suhteessa narsistiin, että hänestä ei tunnu niin pahalta, kuin hänestä tuntuisi, jos hän uskaltaisi ajatella, että onkin täysin, ihan kokonaan syytön ainakin ikävään lopputulokseen. Viimeksi mainittu edustaa totuutta, kun normaali on ollut suhteessa narsistin kanssa.
Omaa "syyllisyyttä" toisen narsistin ja psykopatian syntyyn on turhaa pohtia. Jos ei nyt halua pohtia yleismaailmallista syyllisyyttä, joskus on puhuttu "valkoisesta syyllisyydestä"...
"Minustapa tuntuu, että joku uhri saattaa yrittää tehdä itsestään tasa-arvoisemman suhteessa narsistiin, että hänestä ei tunnu niin pahalta, kuin hänestä tuntuisi, jos hän uskaltaisi ajatella, että onkin täysin, ihan kokonaan syytön ainakin ikävään lopputulokseen. Viimeksi mainittu edustaa totuutta, kun normaali on ollut suhteessa narsistin kanssa."
Voisiko tämän saada aukikirjoittettuna :) :
-Minustapa tuntuu, että joku uhri saattaa yrittää tehdä itsestään tasa-arvoisemman suhteessa narsistiin
-että hänestä ei tunnu niin pahalta, kuin hänestä tuntuisi, jos hän uskaltaisi ajatella, että onkin täysin, ihan kokonaan syytön ainakin ikävään lopputulokseen. SIIS KENESTÄ EI TUNNU PAHALTA??, KUKA OLI TYYTYMÄTÖN? Pitää hidastaa nyt hiukan kun en tajua ihan kaikkea.
-Viimeksi mainittu edustaa totuutta, kun normaali on ollut suhteessa narsistin kanssa. Mikä viimeksi mainittu, siis kuka, kenestä, kuka oli syytön ja mikä normaali, kumpi oli? ilmeisesti normaalina itseään pitävä vai miten se oli?
Ja mitä on valkoinen syyllisyys? En ole koskaan kuullutkaan, mitä SE on?? :)
-"Minustapa tuntuu, että joku uhri saattaa yrittää tehdä itsestään tasa-arvoisemman suhteessa narsistiin"
Eli siis mitä, tarkoittaako tämä sitä, että uhri yrittää saada ihmisarvonsa takaisin? Miten niin tasa-arvoisemman? Eikös uhrit tiedä mitä narsismi on ja yrittävät paeta?
Onkohan sitten narsisti, kuten tässä yritetään todistaa, vaan vai sittenkin taitaa olla kummasta tuntui pahemmalta -pelistä?
"että hänestä ei tunnu niin pahalta, kuin hänestä tuntuisi, jos hän uskaltaisi ajatella, että onkin täysin, ihan kokonaan syytön ainakin ikävään lopputulokseen."
Siis eihän narsku oikeasti tunne mitään. Ei edes pahaa mieltä! Hän porhaltaa eteenpäin naama hyväntahtoisessa hymyssä kaivaen maata niiden edestä, jotka ovat häntä vastaan rikkoneet/loukanneet häntä....Levittää juoruja, sadattelee, panettelee, aliarvioi, ei keskustele, ei kuuntele, ei kysy, ei ihmettele. Hän ei vain tiedä kuinka käyttäytyy...
" jotta voin tarjota omille lapsilleni parempaa emotionaalista tukea ja turvaa, kun he ovat aikuisia. En ole itse tälläista koskaan saanut. Vaikka paljon tukea olenkin saanut."
Mielestäni puhuttaessa yksilön eettisistä arvoista, puhutaan nimenomaan arvoista, jotka saavutetaan, ei vielä lapsen... Kukapa meistä itse sille mitään voi, mihin satumme tupsahtamaan syntyessämme.
Pohja arvoille syntyy varmaan osittain tunteiden välityksellä. Pelkät tunteet luovat kuitenkin ennemmin pelkkiä asenteita. Arvot ovat vähän monimutkaisempia, ajattelun tuloksia. Ne vaativat kehittyäkseen pohdintoja, joita kukin tekee niistä lähtökohdista, jotka hänellä on. Ne kehittyvät myös iän myötä.
Arvomaailma on yksilöillä vakaampaa ja pysyvämpää, kuin nopeasti muuttuvat asenteet... Arvoja kyetään yleensä perustelemaan. Että ihan pelkillä tunteilla ei täällä myöskään aina pärjää, vaikka nimenomaan tällä palstalla ne sattuneesta syystä ovat korkeassa kurssissa. No, kypsän tunne-elämän nojalla pystyy varmaan luomaan parempaa arvomaailmaa.
Narsistilla / psykopaatilla taitaa olla melkoisen kovat arvot.
"Narsistilla / psykopaatilla taitaa olla melkoisen kovat arvot. "
Niin mistä lie peräisin, kun...
"Omien arvojen näkemiseksi tarvitaan joskus perusteellista pohdintaa ja aikaa. Tarvitaan myös kykyä katsoa itseä peiliin ja pysähtyä kuuntelemaan sisintään. Kosketus omaan itseen auttaa näkemään omia arvoja sekä niiden järjestystä. "
Kun käsittääkseni narsisti ei kykene katsomaan siihen omaa peiliin/sisimpäänsä...
http://www.vahvistamo.fi/vahvistamo/mina/arvot
"Omaa "syyllisyyttä" toisen narsistin ja psykopatian syntyyn on turhaa pohtia."
Noh tuskin kukaan tuollaista pohtikaan jos puhutaan aikuisista ihmisistä, jotka kohtaavat aikuisiällä...niin kyllä se narsisti on jo syntynyt siellä lapsuudessa...
Mutta tuohon liittyen toki itsekukin voi pohtia mihin tuntuu rakkaus hävinneen maailmasta...
enkä ny tarkoita mitään parisuhderakkautta...vaan enemmänkin sellaista rakkautta joka on meissä itsessämme ja kohdistuu koko elämää kohtaan...
Meitä kehoitetaan rakastamaan lähimmäistä niinkuin itseämme...kohtelemaan toista niinkuin toivoisimme itseämme kohdeltavan...
Että tavallaan samalla kun kohtelemme toista huonosti...teemme samaa myös itsellemme...
on olemassa sellainenkin sanonta, että sitä pahaa mitä toiselle tekee on vaikea antaa itselleen anteeksi...
Ja nämäkin ny vain pohdintoja, en väitä itsekään olevani virheetön tuossa asiassa...
"Ja mitä on valkoinen syyllisyys? En ole koskaan kuullutkaan, mitä SE on?? :) "
Käsittääkseni siirtomaaherruuden mukanaan tuomaa syyllisyyttä eurooppalaisiin ja eurooppalaista syntyperää oleviin siirtomaaisäntiin kutsuttiin joskus valkoiseksi syyllisyydeksi. : ).
"on olemassa sellainenkin sanonta, että sitä pahaa mitä toiselle tekee on vaikea antaa itselleen anteeksi..."
Sitten on olemassa vielä sellainen taistelun muoto, jota käydään, että saataisiin toiset kohtelemaan itseä ihmismäisesti...
Enkä tarkoita nyt sellaista, että saa huonoa kohtelua, koska on itse käyttäytynyt jotenkin huonosti tai loukkaavasti.
"Mielestäni puhuttaessa yksilön eettisistä arvoista, puhutaan nimenomaan arvoista, jotka saavutetaan, ei vielä lapsen... Kukapa meistä itse sille mitään voi, mihin satumme tupsahtamaan syntyessämme"
Tarkoitinkin tässä nimenoman sitä että kun he ovat aikuisia. Olen itse saanut tässä kasvaa heidän kanssaan erehdysten kautta ja kasvan edelleen ilman sellaisen aikuisen tukea, joka ymmärtää että minullakin on tunteet. Ja että menneisyydessä tapahtuneet asiat vaikuttavat tekemiimme ja ratkaisuihuin -joihin on vaan ollut sopeutuinen. Pelkkää ihmettelyä ja hyssyttelyä asioista, jotka täyttävät koko elämän, ilman että kukaan uskaltaa puhua niistä!
Varmasti tulee olemaan kaikkein vaikeinta, kun /jos lapseni kertovat heidän näkemyksensä minusta ja minun epäonnistumisista, ottaa vastaan se paha olo ja pettymys, katsoa vaan totuutta silmiin, millainen olen kaikkein huonommillani ollut. Olen kiitollinen jos tämä tapahtuu!
Jokus ihminen vain tarvitsee toiselta tukea nimenomaan silloin, kun pitäisi tehdä päätöksiä, jotka tuntuvat hyvältä ja joiden kanssa pystyy elämään ilman ahdistusta. Että ihminen pystyisi välittämään siitä mitä tekee -ymmärrätekö. Sellaista aikuista tukea.
Minusta kuitenkin riippuu aina vähän paikasta ja tilanteesta, missä esim puhutaan arvoista ja asenteista. Työpaikoilla oltaessa esim kollektiivisuus... mitä se hyväksyy ja mitä ei. Vaikka arvot puhuvat toista, teot tekevät toista....
Se onkin haastavaa, pohtia omia eettsia arvojaan ja valintojaan oman elämän merkityksen löytämiseksi ja miten pitää se noiden arvojen ja aatteiden, kollektiivisuuden ym tekijöiden seassa. Toimia omien periaatteiden mukaisesti.
Toissalta esim tiedän, että mun periaatteiden kanssa jään tietoisesti hieman yksinäiseksi työyhteisössä. Se sopii mulle kuitenkin. En voisi kestää itseäni jos tietäisin olevani osallisena jossakin hämmennyssopassa jonkun pään menoksi.
Yritän vähän avata, mitä tarkoitin aiemmalla.: ).
Tarkoitin tosiaan eräänlaista peliä, ehkä tahatonta uhrin kannalta.
Uhri: rouva Å
Narsisti: herra Ö
Eli, Å ja Ö ovat olleet suhteessa. Narsisti alkaa torveloimaan niinkuin narsistit tapaavat torveloida. Rouva Å huomaa jo aikaisin, että herra Ö ei käyttäydy hyvin. Rouva Å:sta tuntuu pahalta ja hän on loukkaantunut. Rouva Å:lla on iän ja elämän karaisemana pokeria, jota hän pitää yllä. Hän esittää narsistille kovista.
Narsistin peli kovenee, koska rouva Å ei reagoi normaalisti, eli rouva Å pitää pokeriaan yllä, vaikka sisikunnassa kiehuu ja kuohuu. Narsistille ja ulkomaailmalle hän uskottelee, ettei oikeasti muuta haluakaan kuin seksiä...
Lopuksi Ö:n käytös on niin pöyristyttävää, että rouva Å:n on pakko lopettaa "suhde". Ihmettelevänä ja nöyryytettynä hän hakee ulkopuolista apua, samassa kun väittää, että ei nyt oikeasti olisi sen enempää välittänytkään, kuin pelkästä seksistä oli hänenkin puoleltaan vain kysymys.
Näin hän ottaa tasoitusta.
No, tämä oli vain minun mielikuvitukseni tuottama fiktiivinen kuvaus. Oma tarinani poikkeaa tuosta kertomastani. Minä olisin oikeasti välittänyt hänestä, jos hän ei olisi ollut mitä oli (narsisti / psykopaatti). Olin suhteen "loppuessa" järkyttynyt ja suunnattoman suruissani tapahtuneesta. Pitkään olin vielä rakastunut. No, tapailen narsistia silloin tällöin. Enää en ole vihainen, olen antanut anteeksi. Vielä en tiedä, mitä suhteen rippeille tapahtuu...
"No, tämä oli vain minun mielikuvitukseni tuottama fiktiivinen kuvaus"
Noh, fiktiivinen kuvauksesi voisi olla tuossa alussa osin totta...minulla on hyvä pettymyksen ja paineen sietokyky ja olen monesti joutunut ns. selvitäkseni sivuuttamaan omat tunteeni ja tarpeeni...vaikka sisällä on kiehunut ja kuohunut...
Mutta tuon rouva Å halusi vain pelkkää seksiä...
haluaisin muuttaa muotoon...halusi tulla kohdelluksi silti ihmisenä/tavallisena naisena vaikka suhteen laatu oli mitä oli...
eikä alunperinkään rouva Å:n taholta tarkoitettu normaaliksi seurustelusuhteeksi...sen kummemmin kuin sen herra Ö.nkään taholtakaan...
että ihan sovitusti suhde oli "sellainen", mutta ilmeisesti narsistin sitte pitää ensin halventaa naista, ikäänkuin pakottaa rouva Å:n päättämään suhde...
koska ei kykene itse päättämään suhdetta, koska oli kyllästynyt eikä enää halunnutkaan tavata rouva Å:tä...
vaikka oltiin sovittu että suhteen voi päättää niin halutessaan ilman sen kummempia kaunoja kummankaan taholta...ja jäädä silti ns. ystäviksi...
Noh, sopimusta tehdessään rouva Å ei tiennyt vielä millaisen ihmisen kanssa oli tekemisissä...nyt hänkin tietää...että ensin narsistin pitää devalvoida/alentaa naisen arvoa/esineellistää nainen ennenkuin suhteen voi päättää...
Ei narsistit ole ohjelmoituja robotteja, ne vain ovat yksinkertaisesti kusipäitä. Koko oma perhe-elämäni on mennyt kuin hullujenhuoneen touhuksi. Narsistin kanssa kaikki on helvetin vaikeaa, siis ihan kaikki. Pelkästään se on esimerkki siitä, mitä yksi ihminen voi aiheuttaa. Ja kaikkein surullisinta siinä on se, että kyse on omasta perheestä. Kun ympärillä on pari "mahdollistajaa", niin hän on saanut auktoriteetin ja totuuden puhujan vallan. Narsistin tunteet ovat aina oikeita, voimakkaimpia ja totuudellsimpia kuin muiden. Ainut mitä itse pystyin tekemään, oli se, että ilmoitin sillä paskiaiselle että minun kanssani ei tarvitse olla missään tekemisissä. Harmi vaan, että samalla koko muu perhe on muuttunut minulle vieraaksi, eikä asiaa helpota että itselläni mt-ongelmia ajoittain, jotka tietysti sopivat aina selittäväksi tekijäksi, kun yritän pitää puoliani tai olla rohkea. Kun kerrain sain itseni nousemaan suoraan ryhtiin ja olin täynnä itseluottamusta niin siinä tilanteessa usein näkee miten narsisti muuttuu kärpäsen p"skaksi edessäsi. En minä siitä nauti, vaan kun jokaisen on puolensa pidettävä. Se nimittäin taphatuu yllättävän helposti, että aikuinen järkevä ihminen alkaa epäilemään kaikkea itsessään narsistin otteessa. Mutta ei enää kiitos, mielummin erossa kuin pelossa.
Tällasta kirjoittajalle..
Ton stoorin voisin kirjoittaa melkein samoin sanoin omasta perhe-elämästäni. Pinna on koetuksella ja stressi aivan mahdoton, kun mitään asiaa ei pysty sen narsistin kanssa hoitamaan niinkuin normaalien tervepäisten ihmisten kanssa.
Vielä en ole kallonkutistajalle asti joutunut,mutta ei kaukana ole sekään. Kyllä tollanen narsku niin mahdotonta raivoa sisimmässä herättää, että meinaa joskus pää haljeta vihasta ja raivosta, vaikka kuinka yrittäisi itselleen selitellä, että sairaan kanssa on tekemisissä, ja vaikka kuinka ollisi noihin käyttäytymiskuvioihin perehtynyt. Että tsemppiä ja pidä vaan puolesi. Minäkin yritän taistella oikeuden ja totuuden ja oikeudenmukaisuuden puolesta. Joskus todella tuntuu että tarvitsisi jotain rauhoittavaa puudutusta, ahdistus ja raivo on niin sanoinkuvaamattoman sisintä syövää ja vaikuttaa kielteisesti elämänlaatuun, niin totaalisesti narsku romahdutti normaalin elämän.Normaali terve ihminen ei osaa edes olettaa että joku voi tehdä lähimmilleen tuollaisi tekoja, jotka tuhoavat kaiken siihen asti eletyn elämän. Ja kun kaikki läväytetään eteesi äkkiarvaamatta, ettet ole edes aavistanut tai mitenkään pystynyt valmistautumaan mihinkään. Kaikki tuli kuin puun takaa.
Kyllä siinä pyörityksessä kenen tahansa mielenterveys alkaa rakoilla, jos vaikka ei ole tiennyt tai ei tiedä mistä tässä hommassa on kysymys ja ihmettelee, ja yrittää tosiin "kävellä munankuorilla" ja missään ei ole päätä ei häntää. Narsisti leikkii arvuuttelijaa, kiusaa, manipuloi, projisoi, pettää, teeskentelee, tulee ja menee, valehtelee ja syyllistää. Ja tilanteet etenevät niin, että kaikki alkavat kävellä sinun ylitsesi ja yrität selvittää asioita ja mistään et selvää saa. Ja siinä pitäs vielä omaa elämää hoitaa parhain päin, kun kaikki on hajalla. Kaikki ihmissuhteet mitä sinulla oli on narsku tuhonnut, ja sinut on eristetty narskun vankilaan, ja sinne olet jäänyt yksin kärvistelemään.
Se äsken TV:ssä esitetty draamasarja Ylikävely, kuvastaa täysin uhrin tilannetta, oli helppo samastua. Tosielämässä tämä on vain vielä karmeempaa kaikkine väkivaltoineen, sun muine lieveilmiöineen.
Tästä saamme taas vahvistusta siitä, että narskut todella käyttäytyvät saman kaavan mukaan kaikki, ja olen huomannut toisten kirjoituksista, että puherepliikitkin ovat kaikilla samanlaisia. Mistä lie johtuu; sairaasta ajatusmaailmasta kaiketi.
Joten edell. kirjoitajalle sanoisin, että sinun arvostelukyvyssäsi ei ole mitän vikaa, ja sinulla ei ole osaa ei arpaa narsistin tekoihin, et ole syyllistynyt mihinkään väärään. Älä syyllistä itseäsi turhaan, ja kanna syyllisyyttä hänen teoistansa. Pidä puolesi eläkä anna kävellä itsesi ylitse. Jaksamista sinulle! Et ole yksin, meitä on muitakin, jos se jotain lohduttaa edes hetkeksi.
Minun narskullani oli sellainen slogan että kun hän minusta hullun tekee kukaan ei huomaa että hän on hullu. Tämä kertoo jo kaiken tuon lajin eläjistä.
"eikä alunperinkään rouva Å:n taholta tarkoitettu normaaliksi seurustelusuhteeksi...sen kummemmin kuin sen herra Ö.nkään taholtakaan..."
Nyt kun sovitit tuota fiktiota omaan suhteeseesi, niin osaisitko sanoa, miksi et alunperinkään halunnut seurustelusuhdetta herrä Ö:n kanssa? Missä vaiheessa tiesit, että hän on ns. varattu? Ennen suhteen alkamistako? Ja mitä tuo tieto vaikutti siihen, mitä sinä aloit suhteelta haluamaan?
Itse olen nuorempana törmännyt mieheen, johon rakastuin. Kun sitten parin viikon kuluttua ilmeni, että on aviossa, se vaikutti heti tunteisiini häntä kohtaan. Tunteista lähti heti se "rakastuneisuus" pois.
"Ennen suhteen alkamistako? Ja mitä tuo tieto vaikutti siihen, mitä sinä aloit suhteelta haluamaan?"
Niin hän ilmoitti ennen ensimmäistä tapaamista olevansa ns. vähän varattu...joka tarkoitti että ns. julkisesti tapaili jotain naista/vietti esim. viikonloppuja hänen seurassaan...
Sitä en tiedä miten olis käyny jos hän olisi tuon kertonut het alkuun jo nettitutustumisen aikana...jota kesti oman aikansa ennen tapaamista...
että kyllä ihan tietoisesti olin ns." toinen" nainen, jonka olen täällä monesti myöntänytkin...tiesin että hän oli jo aiemminkin pettänyt vuosia kumppaniaan...
mutta sitä en tiennyt että meitä toisia naisia oli useita samanaikaisesti...kuin vasta suhteen loppuvaiheissa...niistä kertominen kuului kai siihen devalvoimiseen/hävittämiseen...
Että tottakai se vaikutti...kuka "hullu" ny suhteelta tuollaisen miehen kanssa mitään enempää odottaisi...
Toki hän itse jossain vaiheessa puhui jopa sellaista, että muuttaisin hänen paikkakunnalleen, että vois iltaisin pistäytyä...kerran esitteli mistä kaapista löytäisin suklaata jos olisin hänen luonaan yksin yms.
joka huvittikin, että joo, yksin hänen luonaan, kun seurustelukumppanilla/lapsilla oli avain hänen asuntoonsa...
En tiedä kai hän sitten luuli että ottaisin nuo jutut tosissani...luulisin, että hän haluais enemmänkin...vaikka teot puhuivat ihan muuta, hänen piti aina varmistella etukäteen...ettei kukaan vain tule ja näe minua...ja komensipa aamusella pois ikkunan edestä, kun säleverhot oli raollaan...ja suhteen loppuvaihessa oli havaittavissa enemmänkin pelkoa paljastumisesta, kai se liittyi tuohon nyksään...
Että tuntuu se käsittämättömältä, että minuunkin piti kohdistaa tuollaista mitätöintiä/halveksuntaa, kun minun tapaamiseni olisi voinut vaan lopettaa...siinä vaiheessa kun alkoi kyllästyttää...mutta kai sitä seksiä sitten piti vaan saada muualtakin vaikka oli jo se häneen palavasti rakastunut nainenkin kuvioissa...
Että voisin ajatella, että oli sillä tavalla riippuvainen seksistä/naisista, mutta kun sitä omaa riippuvuutta ei kykene häpeän vuoksi tunnustamaan niin kaiketi sitä sitten pitää halventaa riippuvuuden kohdetta/naista...
ja ainakin hänelle tyypilliseen tapaan...ei hän halua, mutta kun kaikki naiset sitä haluaa...rakastuvat häneen, tyrkyttävät sitä pimppiä niin pakkohan hänen on...auttaa yksiänäisiä/onnettomia/rumia naisia että nekin saisivat miestä...
Oman kertomansa mukaan ei hänellä tuota nyksääkään kohtaan ole mitään sellaisia tunteita, mutta kun se on niin palavasti rakastunut häneen...niin ei siitä eroon pääse...
Hän oli mukava kirjoittaja sitten... ilmeisesti. Eikä nettituttavuutta aloittanut paljastuksilla, vaan sitten jossain vaiheessa vasta paljasti. Voin kuvitella. Hän oli sellainen "annan vähän toivoa" -tyyppi, mutta liian hidas, että olisi intohimoja tarjoillut ja pystynyt herättämään.
Juuri sellainen empijä oli myös minun nuruudenaikainen "aviomieskin". Mutta hän ei tehnyt mitään alentamista. Purki kiukkuaan kyllä, kun oli joutunut ja naimisiin liian varhain. Häiriintyneen pajon erilaisia kumppaneita oli myös hänellä. Ja kerskaili / kertoili myös seikkailuistaan. Käytti tuollaista rumaa kieltäkin joskus puhuessaan muista naisistaan. Jonkunlainen katkera sävy siinä oli ehdottomasti.
Häntä en kuitenkaan laskisi narsistiksi, syystä että tiedän hänellä olevan pitkän pinnan ja tunteita.
Tämä nykyinen on ihan toisenlainen. Impulsiivinen ja pidäkkeetön rajaton. Joskin jäljittelee rauhallista välillä. Rauhallisen esittäminen on häneltä varsinainen bravuri. Ponnistaa voimansa ja on ylpeä siitä, että pysyy hetken paikallaan. Juuri se todistaa, että hän on "normaali".
"Hän oli mukava kirjoittaja sitten... ilmeisesti. Eikä nettituttavuutta aloittanut paljastuksilla, vaan sitten jossain vaiheessa vasta paljasti."
Niin jossain vaiheessa hän kyllä paljasti, että ei hän varsinaisesti itselleen naista treffipalstalta etsikkään vaan alkoholisoituneelle veljelleen...ja antoi ymmärtää että minä voisin olla sopiva kun oltiin jo juteltu että entinen mieheni on alkoholisti...
mutta jossain vaiheessa jutut meni seksiin ja jostain syystä hän sitten halusikin itse tavata minua/tarjota minulle mahdollisuuden seksiin...kun oli puhetta siitäkin etten sitäkään ollut vuosiin harrastanut..
Mitä tulee tuohon veljeen...niin hänkin ikäänkuin seikkailee tyyppinä sinunkin tarinoissasi...on alkoholisoitunut ja olet kertonut ettei n/p kumppanisi ole esittelykelpoinen syystä että kourii naisten haaroja...tuo velikin käyttäytyy noin...
Mitä tulee tuohon....
"Rauhallisen esittäminen on häneltä varsinainen bravuri. Ponnistaa voimansa ja on ylpeä siitä, että pysyy hetken paikallaan. Juuri se todistaa, että hän on "normaali"
niin se on hyvin yhtäpitävä tämän ajatuksen kanssa jonka esitit toisaalla...
"Sinun Ännäsihän on kaiken lisäksi nykyään kunnon herrasmies. Seurustelee perheellisen nyxänsä kanssa säädyllisesti kuin ei olisi tuhma poika koskaan ollutkaan. Niin, mennyt on mennyttä ja nyt on nyt. Jos hän nyt on onnellinen, niin suotakoon se hänelle ja ennen kaikkea hänen nyxälleen. Eikö niin?"
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11208624#comment-63180426
Että kerros kenen onnesta tuossa on nimenoman kyse...
tuon Ännänikö, että hän huijaamalla onnistunut saamaan naisen , jota ei kertomansa mukaan rakasta...mutta kuvittelee kaikkien miesten kadehtivan häntä...jonka jossain kohtaa kerrot...että onnistunut huijausko tekee Ännästäni onnellisen...
Entä tuon naisen onni...mistä se tulee...ajatteletko että hän Ännästäni saanut sellaisen miehen, jonka hän ansaitsee...eikö hän mielestäsi ansaitse parempaa miestä kuin Ännä...
Sain tässä taas käytännön kokemusta siitä kuinka käyttäytyy ihminen jolla on "vain" heikko itsetunto, verrattuna ihmiseen, joka on narsisti.
Sain erään tällaisen heikkoitsetuntoisen kimppuuni koska en suotunut hänen pompotteluyrityksiin. Hän alkoi lähetellä minulle sähköposteja joissa yritti syllistää ja nöyryyttää. Ensimmäiset viestit käänsin vitseiksi koska halusin varmistaa ettei kyse ole "hetkellisestä häiriöstä". Kun viestejä tuli lisää, kysyin suoraan: mikä on ongelmasi. Asiat, joista valitat, eivät ole oileasti sellaisia joista olisi syytä valittaa joten käytös ihmetyttää.
Jos hän olisi narsisti, viestini olisi ollut sotahuuto. Mutta hän ei ole narsisti, vain säälittävän huonon itsetunnon kanssa kamppaileva henkilö, joka on tottunut jyrääävällä tyylillään ja ilkeilyllään hallisemaan muita ja pitämään itsensä koossa. Toki hän ei voinut olla sanomatta viimeistä sanaa, mutta selvästikin yritti silotella tilannetta eikä hyökännyt narsistin raivolla.
Joku voisi pitää tuota henkilöä narsistina. Hän on se joka on koko ajan äänessä, tietää kaikesta kaiken ja pyrkii pompottelemaan. Hän ei keskustele vaan sanoo. Hän ei koskaan myönnä tehneensä mitään virhettä. Hänen kehonkielensä kuitenkin paljastaa että pohjalla on epävarmuutta ja jatkuvaa varuillaan oloa. Hänestä ei paista sellainen peitelty raivo kuin narsistista, jos hän kokee että hänen asemansa on uhattu, hänestä paistaa pelko.
Kun ihmisen itsetunto on heikko, hän käyttää paljon narsistisia keinoja selviytyäkseen. Kun itsetunto ei kuitenkaan ole niin olematon että pitäisi realiteetit kieltää kokonaan, ei hän lähde apinan raivolla puolustautumaan kun eteen isketään totuus siitä että käytös ei nyt ole asiallista, hän ymmärtää edes hiukan hävetä. Edes salaa itsekseen.
Sairauksilla on kullakin tyyppioireensa ja narsismi on mielen sairaus. On inhimillistä ja suotavaa, että skitsofreenikoiden tai reumaatikkojen läheiset keskustelevat aiheesta keskenään. Miksi eivät narsistien kanssa tekemisissä olevat saisi vaihtaa tietoa ja kokemuksia?
"Että kerros kenen onnesta tuossa on nimenoman kyse..."
Pohjimmiltaan lienee kyse näytelmän katsojan omasta onnesta. Katsoja pystyy hetken samaistumaan "näyttelijän" "onneen", kun hän sitä esityslavallaan hetken pystyy heijastamaan. Sillä narsisti todistaa, että hän on samanlainen kuin muut.
Pohjimmiltaan narsisti ei halua tulla sulautetuksi muihin, mutta hän tarvitsee arkensa ja hän tarvitsee kuvajaisensa ja työkalunsa hyvään roolisuoritukseen. Hänen näytelmänsä nimeltä Onni estää muita tuomitsemasta häntä kokonaan.
Minä tarkoitin varsinaisesti paikallaan pysymisellä tuossa viimeisessä ihan oikeaa hetken paikallaan pysymistä, jossa asennossa oma narsistini pystyy olemaan 3 sekuntia - 10 minuuttia... Mutta niinä hetkinä hänellä on menossa jokin roolisuoritus tai sitten hän kuulostelee minua saadakseen vihiä minun seuraavista liikkeistäni, että hän pysyy kartalla minun menemisistäni.
Minun ei varmaan tarvitse sanoa, että minun narsistini on ällistyttävän vikkelä ja hyväkuntoinen ikäisekseen. Hänessä ei ole oikeastaan mitään, mikä kertoisi hänen iästään... Iho on hiukan kärsinyt tupakanpoltosta, mutta sekin täytyy todeta aika läheltä.
""Että kerros kenen onnesta tuossa on nimenoman kyse...
"Pohjimmiltaan lienee kyse näytelmän katsojan omasta onnesta. Katsoja pystyy hetken samaistumaan "näyttelijän" "onneen", kun hän sitä esityslavallaan hetken pystyy heijastamaan. Sillä narsisti todistaa, että hän on samanlainen kuin muut."
niin ja katsoja on naristi itse...
"Narsisti on näyttelijä yksinnäytelmässä, mutta silti pakotettu olemaan näyttämön takana. Sen sijaan näytökset ottavat keskeisen aseman. Narsisti ei pidä ollenkaan huolta omista tarpeistaan. Päinvastoin kuin yleensä oletetaan, narsisti ei "rakasta" itseään missään tämän sanan todellisessa merkityksessä.
Hän elää muista ihmisistä jotka valkokankaan lailla heijastavat hänelle sen kuvan jota hän projisoi heihin. Tämä on hänen maailmassaan heidän ainoa tehtävänsä: heijastaa, ihailla, taputtaa, inhota ja vihata - sanalla sanoen, vakuuttaa hänelle että hän on olemassa"
http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Johdanto.html
"Sillä narsisti todistaa, että hän on samanlainen kuin muut."
tuon viimeisen lauseesi muotoilisin hivenen toisella tapaa..."Sillä narsisti yrittää todistaa itse itselleen että hän on samanlainen kuin muut..."
että kyse on nimenomaan narsistin onnesta...
Mutta joo...tässä ny tuli käsiteltyä mistä narsistin onnellisuus tulee...entäs sen naisen onni...mistä se mielestäsi tulee jos on suhteessa narsistin kanssa...
"Jos hän nyt on onnellinen, niin suotakoon se hänelle ja ennen kaikkea hänen nyxälleen. Eikö niin?"
ettäkö narsistin kumppanin onni tulee pelkästään siitä, että narsisti kokee itse olevansa onnellinen...kun näytelmä sujuu hyvin ja kumppankin lausuu aina oikeat vuorosanat...Hänenkö onnensa on se että narsisti katsoi hänen olevan sopiva näytelmäänsä...
mitä loppuusi muuten tulee...
niin näköjään aina jonkinlaisia todisteita narsistin "hyvyydestä" sun täytyy aina mukaan mahduttaa...mitä ikään tulee...tosiaan vanhuus ja iän tuoma rapistuminen ovat käsittääkseni narsistille rankkoja juttuja...
"...Hänenkö onnensa on se että narsisti katsoi hänen olevan sopiva näytelmäänsä..."
Tuskin tuosta onnea tulee, mutta ehkä auttaa hieman tapahtumien sietämisessä... lopulta, kun on ymmärtänyt ja hyväksynyt totuuden narsistista.
Tosiasiassa en usko kummankaan, Ännäsi enkä Nyksän onneen, jos Ännä on narsisti, niin heidän suhteensa on kaukana onnesta. Kirjoitin se lauseen vain kysyäkseni sinulta, että mitä sinä heistä oikein ajattelet. Että kuvitteletko heidän olevan seurusteleva pari, jotka elelevät muinaan kuin ei mitään.
Jos mies on narsisti, niin suhde on kaikkea muuta.
"niin näköjään aina jonkinlaisia todisteita narsistin "hyvyydestä" sun täytyy aina mukaan mahduttaa..."
Laitan todisteita narsistin "hyvyydestä" sen takia, että tahdon kirjoittaa myös niistä syistä, miksi hänestä olen pitänyt, niistä syistä, miksi naiset todennäköisesti haksahtavat häneen. Naiset tapaavat pitää miehistä, vaikka naisissa ei olisikaan perustavanlaatuista mielenterveysongelmaa...
Kirjoitan vain ihan sydämen kyllyydestä. Laitan rehellisesti niitä asoita, mitkä narsistissani ovat hyviä, vaikka hän narsisti onkin. Ei ole yksi eikä kaksi viisasta, kun ovat sanoneet, että kauniista ihmisestä haluaa mieluummin uskoa hyvää... Tuota voisi täydentää vielä siten, että kun joku ihminen tulee ikäänkuin tarpeeseen, hänestä luultavasti haluaa uskoa hyvää, vaikka hän ei sitten niin kaunis olisikaan.