Tässäpä mun. Kertoo ehkä jotain minusta ;):
Keväällä lumien sulamisen aikaan meille muodostui pihalle aina valtava lammikko. Se oli monen neliön laajuinen ja syvyyttäkin oli lasta yli polven syvimmältä kohdalta.
Olin alle kouluikäinen, ja sain loistoidean soutaa pulkalla siinä lätäkössä. Pulkka kellui siinä tosi hienosti, ja ajattelin, että kun otan semmoiset isommat lapiot, ne toimii hyvin airoina. Arvaa kelluiko enää, kun istahdin pulkkaan :D.
No ei siinä mitään, menin haalarit märkänä sisälle ja äiti antoi uudet, kuivat kamppeet. Mitäs sitten tein? No menin tietenkin yrittämään uudestaan! Ajattelin, että mulla oli vaan tekniikassa joku vika. Jos menisin kyytiin tosi tosi varovasti, pysyisin ehkä piannalla.
Kun olin kastellut kolmannetkin haalarit ja kumpparitkin oli jo märät, äiti ei enää pässtänyt mua ulos :D.
Keväällä lumien sulamisen aikaan meille muodostui pihalle aina valtava lammikko. Se oli monen neliön laajuinen ja syvyyttäkin oli lasta yli polven syvimmältä kohdalta.
Olin alle kouluikäinen, ja sain loistoidean soutaa pulkalla siinä lätäkössä. Pulkka kellui siinä tosi hienosti, ja ajattelin, että kun otan semmoiset isommat lapiot, ne toimii hyvin airoina. Arvaa kelluiko enää, kun istahdin pulkkaan :D.
No ei siinä mitään, menin haalarit märkänä sisälle ja äiti antoi uudet, kuivat kamppeet. Mitäs sitten tein? No menin tietenkin yrittämään uudestaan! Ajattelin, että mulla oli vaan tekniikassa joku vika. Jos menisin kyytiin tosi tosi varovasti, pysyisin ehkä piannalla.
Kun olin kastellut kolmannetkin haalarit ja kumpparitkin oli jo märät, äiti ei enää pässtänyt mua ulos :D.
Vastaukset 63
Vanhimmat
:D Se kun sisko tuli ulos kädet värjättynä ketsupilla ja esitti jonkun kauhu leffan näyttelijää.. haki ulos videokameran ja esitti maasta nousevaa kädet veressä :'D
olit. :)
Missähän mahtaa mennä sinnikkyyden ja typeryyden välinen raja :D
kun mun pienet lapset eräänä aamuna päättivät laittaa kukkien mullat uusiksi ;) koko olohuone oli mullassa ja pienemmän suu myös.
Voin kuvitella :D
Kerro joku oma muisto myös, omasta lapsuudestasi. Tää on ihan kaikille.
ei tule nyt mieleen,muutakuin vähän suruisa muisto.olin 3 v ja löysin isän tulitikut.menin ulos ja tuikkasin pienen tulipalon talon nurkalle.onneksi joku huomasi ja tuli sammuttamaan ,ettei koko talo palanut ;(
kertoisi. Tämä ei äitini mielestä, kuten ei aloittajan tapauksessa, ollut ollenkaan hassu tempaus.
Asuimme kolmikerroksisessa kerrostalossa ollessani kolmi-nelivuotias. Siihen aikaan kun olin tuonikäinen, niin oli hyvinkin tavallista jättää tuonikäiset lapset yksin pihalle. Äitini oli huudellut minua ikkunasta ja kun minua ei näkynyt, niin tuli pihalle huutelemaan. Äitini kertoi saaneensa lähes slaagin saadessaan vastauksen katonrajasta, jonne olin ketteränä poikana kavunnut. Olin tikkaiden yläpäässä ja äiti ei uskaltanut minua sieltä hakea. Joku naapurinsetä minut sieltä sitten pelasti. :D
Mulla tuli tuosta mieleen, että ei varmaan oltu mekään kuin 4-5 vuotiaita, kun hypittiin saunan katolta lumihankeen. Se oli ehdottoman kiellettyä, mutta tokihan piti hyppiä kun se oli niin jännää. Kerran meinas vaan tulla hankala tilanne, kun upposin niin syvälle hankeen, sujahdin ihan kinaloita myöten tiukasti, etten meinannut päästä pois! Kaverit sai onneksi kiskottua kainaloista, muuten olis pitäny hakea äiti apuun ja satikutia olis tullut.
Olen imenyt tuttia neljävuotiaaksi saakka..äiti kovasti yritti, että lopettaisin mutten suostunut. Mulla oli silloin 2-4 v myös avaruusoliopyjama ja nukuin se tai röyhelöpikkuhousut jalassa pylly pystössä. Olin myös aina pahanteossa, tupakkia maistoin jo 4v ja sisko käräytti minut. Kakkasin myös kerran sohvalle kun olin ehkä 3v :D onhan noita kaikkea..
Nyt haluaisin nähdä valokuvan pikku nukkujasta :D
Siihen aikaan kun itse olin lapsi (jotain valovuosia sitten), valokuvia otettiin meidän perheessä tosi vähän, kun se oli niin kallista lystiä.
Nintendoa pelatessani sain kauhean raivarin jos en päässyt jotain kenttää läpi. Ohjaimet lenteli seinään.
Kuis nykyään?
Itse olin hirveä pomottamaan muita lapsia. Se on ainakin lieventynyt... vähän... ;)
Joo en kyllä tiiä onko sellaista valokuvaa olemassakaan, pitäisi kysyä äitiltä.
Kokeillut olen ja pinna kiristyy edelleen ja lopetan heti pelaamisen jos ei onnistu :) siksi en omista mitään omaa pelikonsolia
Jaa vähän vai :D tapeltua ja painittua tuli kans kun poikien kanssa paljon olin. Kerran sain n.10v kauhean raivarin kun pari isompaa poikaa kiusasi minua niin ajatin ne meidän pihalta pois..pässinraivolla ja huudolla :D
Ei varmaan sen jälkeen kiusanneet :D
Sinnikäs ja tinalo taisi ap lapsukainenkin olla
Lapsena samoja tekosia kuin nyt aikuisena: pahanteossa kaiken aikaa . Tottelemattomuutta kotona ja koulussa, suoranaista uhmaa (vaippakin piti olla eskariin asti) jos ei tahto meinannut mennä läpi. Sama periaate vielä aikuisenakin. Siis aikuiseksi koskaan kasvanutkaan.Ilkeys on elämän suola.
nyt lisää näitä muistojanne,näitä oli kiva lukea,minä itse henkilökohtaisesti en kerro,koska olen puhunut niistä niin paljon,että varmasti joku minut tunnistaisi,sen voin kertoa,että aika kettu olen ollut,,
Minun muistot... en tiedä onko tämä kovin hassu, noh tuollainen kun lentää autolla ilmassa vastaantulevien kaistan yli ja törmää auton perä edellä koivuun joka katkeaa törmäyksen voimasta poikki ja auto jää katolleen vastakkaisen kaistanpuoleiseen ojaan.
Oli päähänpisto kun piti lähteä ostamaan lisää kaljaa 24h kaupasta. Oli isokorinen auto, se suojasi meitä se kori paljon siinä, 120km/h taisi olla nopeus kun auto lensi ilmassa :)
Näinkin tuota kaveria joskus ja naureskelimme että oli oikein "päähänpisto" se lähteä sitten hakemaan lisää kaljaa matkan päästä...
Pitäisi varmaan keksiä jotain hauskempaa, kun omat kokemukset ovat monesti, tuollaisia hengenvaarallisia.... vaikka jotain tyttökavereiden kanssa mitä on ollut.
mutta onneksi ei kuitenkaan mitenkään käynyt,voin sanoa ihan tyttönä,siis nykyään jo naisena, että kokemusta on ihan jostain tuonlaisestakin,en kuitenkaan kaljaa ja viinaa ole hakenut,mutta autoseikkailuja on ollut,olen ollut ja ehkä vieläkin aika poikamainen,sillä poikien kanssa olen puolet elämästäni joutunut viettämään ja paras ystävänikin on poika, mies nykyään,mutta edelleen paras ystäväni, vaikka kumpikin tahoillaaan naimisissa.
Lainasin äidin huulipunaa. Ilman lupaa tietty. Tuli komiat rajaukset ja posket värjäsin kans. Samaten meillä hoidossa olleelta kaveriltani.
sit menin muina miehinä keittiöön kattoon, onko ruoka kohta valmista. äiti kyllä repes nauruun vaikka toisaalta harmitteli, kun puolet huulipunasta oli kulutettu :D
tekisi itsekin mieli kertoa,mutta niinkuin tuolla aiemmin kerroin,että ole näitä muistojani puhunut niin paljon,että jos tänne kerron niin joku varmasti tunnistaa minut, kuiteskaan en halua minua tunnistettavan,mutta sanotaan näin,että olen oikeasttaan aika poikatyttö ja ovela kuin kettu,ehkä olen sitä vieläkin,en tiedä,mutta isä ja äiti pitivät minua aina vähän kettuna,jonka olen kyllä kuullut myöhemmenkin,ei kuiteskaan mikään ilkeä kettu,ihan kiltti kettu olen,anteeksi kirjoitusvirheeni en nyt jaksa mitenkään niitä enää korjata,,
Täällä taas... olin tosi tehokas tuossa päivällä ja tein kaikkea järkevää, mutta nyt piti tulla kurkkaamaan. Hauskoja ootte kertoneet!
Mullakin olis vaikka mitä lisää, mutta ne on liian tunnistettavia. Pulkkasouteluita ja katolta hyppimisiä on varmaan jokainen penska kokeillut. Samaten mun sisaruksille on sattunut ihan hassuja juttuja, mutta osa niistäkin on semmoisia, ettei passaa mennä kailottamaan.
aloitit aivan ihanan ketjun,näitä olisi lukenut enemmänkin,mutta ninkuin varmaan huomasit etten itse uskalla kertoa noita,koska olen kertoillut tuolla irl,ssä kun semmoinen hölösuu olen,toivottavasti tämä ketju jatkuisi kuitenkin,,
Kiitos :).
Ite olen, mutta ei nykyään tulis pieneen mieleenkään. Ei missään nimessä, en laskis edes leikkiä pelaamisesta tosielämässä. Meinaan vähän meitin pelin jälkeen kuolikin yksi ystävä
1975
hmm,tätä en pidä hassuna muistona,pidemminkin kauheana muistona,mutta ymmärrän,että se on varmaan mieleen jäänyt,varmaan ette toista kertaa tuollaista tehneet,tuo on jo varmaan sellainen asia,että jää iäksi mieleen,ei voi unohtaa
Äiti leikkasi vanhoista kuluneista vaatteista aina napit irti ja talteen, ennen kuin ne meni johonkin lumppujen keräykseen. Ompeli paljon itse, joten nappejahan aina tarvittiin. Nooh... totta kai ajattelin vähän auttaa ja menin vaatekomeroon nappeja leikkaamaan... ihan käyttökelposista vaatteista!
ehkä uskaltaisin kertoa,kun äiti oli kadottanut toisen korvakorunsa,silloin oli raskaita kultakoruja joissa oli arvoa,hän haki ja ihmetteli,että minne on laittanut sen,mutta eihän sitä löytynyt kotoa,kun minä olin kihlannut naapurinpojan sillä,sitten naapurin mamma toi korvakorun äidile ja sanoi että löytyi pojan taskusta,eivät riidelleet,kun tiesivät taas asian oikean laidan, että kettu tytö asialla,
Rasittunutta äitiä ilahduttaakseni päätin laittaa hälle vaahtokylvyn. Ammeen tulppa kiinni, hana täysille ja loraus suihkushampoota joukkoon. menin touhuaan jotain muuta kun se amme täyttyi niin hitaasti.
Kylpyvaahtoa ilmaantui sitten jotenkin kummasti eteisenkin puolelle :D
kertomukset on sitten aivan ihania,tykkään.toivottavastien ole ainoa.
Pienenä tykkäsin gladiaattoreista. Vedin uimapuvun, jääkiekkokypärän ja rullaluistimet jalkaan ja sisällä rupesin leikkimään gladiaattoria. Tykkäsin pelleillä vaatteillakin, monesti laitoin äitin tai siskon korkkarit jalkaan ja keimailin kameralle. Kaverin kanssa myös soviteltiin muiden vanhoja vaatteita..ja pidettiin malli esityksiä. Meillä oli myös kultainen noutaja ja sille välillä puin kypärälakkia yms päähinettä ja muistaakseni kerran korkkaritkin ja otin kuvia. Se ei tykänny yhtään, oli ihan nolona :) Riparilla sain hyvän idean, yöllä hiivittiin papin huoneeseen ja varastettiin sen kalsarit jotka sitten aamulla roikkuivat lipputangossa.
Olin pikkulikkana innokas "sitomaan" kengännauhoja. Kun tuli vieraita taloon, niin vierailut tahtoivat aina venyä.Ja juurikin sen takia, että vieraiden kengännauhat olivat sellaisissa umpisolmuissa, että niitä oli vaikea saada auki.
Soitin pikkulikkana Kim Floorille. Hän vastasi puhelimeen ja aikamme turistuamme kysyin, josko Päivi Paunu olisi kotona ja saisin jutella myös hänen kanssaan.
Kim Floor ja Päivi Paunu kun kerran lauloivat yhdessä, niin tietenkin myös asuivat.
Ollessani pienen pieni, meille muutti yksi pupujussi ja yksi marsu. Niistä tuli hyvät kaverit. Pupu välillä jyrsi listoja ja tapetteja ja marsu kakki ja pissi mihin sattuu..kun ei ne aina ollu häkissä. Sitten ne oppi turhapuron tavoille..aina kun aukasi jääkaapin oven niin pupu lähti ensin ja marsu perässä kipittämään jääkaapille :)
Vedin perässäni mustaa nahkaista hiihtomonoa, leikin että se oli hevonen ja monon nauhat olivat ohjakset.
Minä olin 7 vee ja kirjoitin lapsen käsialalla presidentille kirjeen. :)
Vastauksenkin sain.
Oikein allekirjoituksen kera.
Sen jälkeen olenkin kirjoittanut joakselle pressalle kirjeen.
ei ehkä kuulu tänne,mutta äidin sisko,jolla ei vielä silloin ollut lapsia,oli syöttänyt synttärikakun kerman ja koristeet meille namusuille,sitten äidin piti pistää synttärikakku pöytään, ei ollut kuin pohjat jäljellä,muttas jotauin ne keksi,kuitenkim synttärit oli hyvät,,
Minä sain kivoja nukkeja lapsena mutta siltikin tykkäsin enemmän isän veljelleni rakentamista kuorma-autoista, puisista, niillä oli kiva kuskata pikkukiviä, hiekkaa tai puupalikoita. :)
Toki leikin mielelläni isän tekemässä leikkimökissä, se oli söpö, punainen ja valkoiset ikkunan ja ovenpielet sekä kiva kuisti.
Isä teki ja osti aina jotain kivaa.
Kun kasvoin isommaksi sain aina kivoja laukkuja ja kenkiä ja vaatteita kun olin isän kanssa kauppareissulla keskustassa.
Poikien kanssa leikittiin paljon pyssyillä sotaa ja ties mitä taisteluja..ympäri pihoja ja metsiä..äänitehosteina oma suu ja kuolat vaan räiskyi :D yläkerrassa joskus painittiin hiukka enemmän ja tosissaan, patjoista tehdyissä piiloissa. Muutaman kerran iskä tuli ihan hermona komentelemaan..alakertaan kuului pikku pauketta yms.
=D
Minä tein åikkukepeistä heinäseipäitä ja laitoin niihin mukamas heinää kuivumaan mun käpylehmille ja käpylampaille joiden navettana toimi ison puiun juuristo jota olin kaivellut.
Navettaleikit olivat yks suosikkini.
Mun lehmillä ja kaikilla lampaillani oli nimet ja kaikki. :)
Olin ehkä 5-6-vuotias ja halusin ehdottomasti ryhtyä isona arkeologiksi. Päätin alkaa harjoitella jo hyvissä ajoin, mutta äiti keskeytti puuhani, kun huomasi minun kaivaneen pihalle melkoisen suuren kuopan.
Äiti kertoi, etteivät arkeologit sillä tavalla kaiva, vaan vain ripsuttavat maata pois varovasti pienellä harjalla. Hän antoi minulle harjoitteluvälineeski pienen varrettoman lakaisuharjan. Kuitenkin, kun olin laukaissut hiekkapihallemme valtavan kokoisen läntin, hän otti harjan pois ja käski odottaa, että kasvan aikuiseksi...
Ei musta sitten koskaan tullutkaan arkeologia, ja ehkä ihan hyvä niin :)
Olin kai aika nössö muutenkin, sain isompana tyttönä yöllä itkukohtauksia ja rauhoituin vasta kun pääsin äitin ja isin huoneeseen nukkumaan. Sänkykin taidettiin raahata niitten makkariin...olin jo kuiteski kouluikäinen :) kävin joissain tutkimuksissakin sen takia. Ei syytä. Nyt jälkeenpäin on jo hieman fiksumpi, miksi niin...Olin herkkä muutenkin, iskän ei tarvinnut kuin korottaa ääntä niin pelästyin ja aloin itkemään..tätä jatkui aina täysi-ikäiseksi saakka. Se oli vähän pelottava Joo..
Sen syyn voin joskus kertoa livenä hänelle, en täällä...hän ei tietääkseni kuitenkaan tiedä sitä.
Paras muisto se on kun oltii peruna pellolla hommissa niin päätettiin tehä pieni jäynä isälle. Kaivettiin suurin metri kertaa puoli metriä syvä kuoppa peitettiin risuilla ynnä muulla luonnon materiaalilla. noh kului yö ja yöllä oli satanu melkoisesti vettä. Aamulla herättiin siihen kun isä huutaa tanan kakarat... oli vaikea sen jälkeen löytää piilopaikka.
Heh, muistan saman tyyppisiä juttuja hamasta lapsuudestani.
samoin vedimme ns rahapussia.
siihen oli laitettu siimaa ja tielle se pussi ja kun joku meinas ottaa niin vedettiin se sinn e piiloon jossa olimme tienpenkassa.
kerran yks kylän poika keksi että laitetaan kahvipakettiin lehmän sontaa ja paketoidaan se nätisti.
sitten se tien viereen ja mentiin piiloon.
joku nainen tuli ja pysäytti pyöränsä ja otti sen paketin.
se nainen oli sellainen hienohelma, että meille nauru maittoi.
Leikin naapurin pojan kanssa, se halus leikkiä tarzania ja ehdotti että mä oisin cheetah. Mä tietysti suostuin ja leikin mukana, vaikken mitään tarzanistä tiennytkään. Myöhemmin sain kauheen raivarin, kun mulle selvis että se cheetah onkin ruma apina, mä olin luullut olevani joku hienokin kissapeto. Kumosin sen pojan päälle ämpärillisen kuravettä, ja sitten juoksin itkien pakoon ja piileskelin loppupäivän. Se poikarukka oli ihan pihalla siitä mitä tapahtuu. :)
:D perusnaisen elkeitä jo pienenä!
joo mutta hei, kuka nyt haluais olla apina?!? :D
Tuo sinun tarzanijuttu oli kyllä hyvä..naurattaa vaan :D:D
Silti naurattaa :D pöhkö
naurattaa vieläkin tuo juttu :D poika rukka sai kokea jo nuorena naisen kylmän kyydin :D
Me oltiin ihan kauheita pelaan korttia.
Kaiken maailman pelit isä ja äiti opetti ja me veljen kans muille.
monesti sit pelattiin muutaman pojan kans räsypokkaa niitten vintillä.
mut onneks ne armahti aina kun oli enää alkkarit päällä niin ei sen pidemmälle edetty.
no naapurin pojan kaa leikittiin perinteiset lääkärileikit oltiin alle kouluikäisiä.
pitihän sitä tutkimuksia suorittaa mutta silleen ihan kiltisti.
poika kerran sanoi mun leikkimökis että leikitään ratsastamista.
mä en snaijannut mitä tarkoittaa ja sanoin joo.
sit tajusin että oli kuullut sanan rakastellaam.
no se oli lasten leikkiä, ei sen vakavampaa.
ei jäänyt traumoja kun vähän sai suukkoa ja katsoa jotain jännää mitä ei omasta kehosta löytynyt, ei sen pidemmälle me kiltit lapset menty.
sit kerran muutamankin lueskeltiin yhden kaverin tai paremminkin kateltiin....niitten aitassa isänsä pornolehtiä. ne tuntui jännältä ja se kielletyn maku kun tiedettiin ettei ne ole lapsille tarkoitettuja.
no ei siitäkään traumoja jäänyt, oliskohan jäänyt jollei ikinä olisi nähnyt...
ja yhden poikamiehen kämpän seinällä oli sängyn päädyssä lehdestä riipastu alaston nainen.
muistoja.
tämäkin mies makaa jo haudassa.
Hyh, noista jutuista tuli itselle huonoja muistoja.
naapurin täti opetti mut uimaan ja toisen naapurin täti osti mulle ekan jäätelöpuikon, siis ekan siinä mielessä että muistan kuinka hyvälle se masitui. :)
ja tyttökaverin äiti tuli kylään ja toi mulle kan tuplan.
sekin maistui taivaalliselle. :)
Löysin 6-vuotiaana äidin meikit ja hajuvedet ja päätin laittautua ennen sukulaisille järjestettujä syntymäpäiväjuhlia. Jouduin pesemään meikit pois, niistä jäi kuitenkin kauniita kuvia muistoksi.
En uskalla. meidän suvussa kulkee niin monta juttua, mitä hulluja juttuja tein pienenä, että joku pian tunnistaa minut täältä, joten en kerron. olin jo silloin liian kokeilunhaluinen ja...no..tyhmä..
Kyllä minä sinut tunnistin. Olet tämä Hipsuttelija ja tietyllä tapaa myös R. nainen. Kiva että sinäkin olet täällä.
Huumorilleen olen nauranut joskus ihan älyttömästi.
mutta menköön: pyörällä päästään
näin se meni:
mitä isommat edellä sitä pienet perässä. Talon aivan edessä oli koivupuu
jonka välistä 90 asteen kulmassa viisi vuotta vanhemmat pojat kurvasivat.
Seinään ei saanut koskea. Varsinkaan rautaisten tikkaiden kohdalla.
Tietysti menin yrittämään ja oliko vauhti liian kova vai mikä, mynkään meni.
Vielä tapanani oli sulkea silmäni kun tapahtumassa oli jotain kamalaa.
Näin tälläkin kertaa, suljin silmäni joten tunsin vartalossani monenlaista
törmäystä. Viimein kun avasin silmäni kaikki näkyi ylösalaisin. Roikuin tikkaissa.