eihän me voida tietää

ja vielä kun tästä tulee paha mieli, niin miksi jatkaa? tuskin tunnen sua, tuskin enää tunnistaisin edes ulkonäöstä. ahdistaa kun sun piti alkaa tuollaiseksi. jos sulla olisi joskus ollut puoliksikaan niin rankkaa kun väität, et kohtelisi muita noin. keskenkasvuinen itsekeskeinen teini. luulet olevasi fiksu ja nokkela, mutta totuus on kaukana siitä. toivottavasti olet pian poissa samojen rajojen sisältä. en halua säpsyillä turhasta. haluan mennä ulos pelkäämättä. tiesitkö, että mulla on oikeasti ollut joskus sellainen ahdistus, etten ole voinut mennä ulos ollenkaan. en edes kauppaan, pankkiautomaatille jne. ethän sä sitä voinut tietää - tai kiinnostaako se edes sinua? enkä sun takia halua samanlaiseen tilaan enää. viitteitä siitä jo on, että onneksi olkoon paska. vaikka eihän se mitään ole sun ongelmiin nähden. sääliä keräsit koko tän ajan tehokkaasti, mutta tuliko mieleen ettei se toinenkaan välttämättä niin vahva ole? joka tapauksessa: lopeta myös tämä kirjoittaminen, se tekee susta vaan entistä tekopyhemmän kuvotuksen. vai onko se sulle pakkomielle? mähän en niistä tiedäkään mitään. ja jos enää ikinäKOSKAAN tässä elämässä huomaan painostavan katseesi kohdistuvan minuun, lupaan että saat kärsiä tehokkaasti. en mäkään näitä salaisuuksia jaksa kauan sisälläni pitää. voihan se olla että tää sun pieni salaisuus paljastuu samalla kun mua painostetaan itkemään keittiössä kerta toisensa jälkeen. nauti nyt, kyllä mäkin osaan olla paska halutessani. IHAN OIKEASSA ELÄMÄSSÄ. mitenhän ne sun "täydelliset" kaverit tähän suhtautus? :D

en ole kirjoittanut tuota ensimmäistä viestiä tänne. Enkä koskaan nauttisi hänen itkustaan tai mistään sellaisesta. Olenkohan minä aiheuttanut hänelle ahdistusta tai pelkoa. En edes tiedä sitäkään:(