Pakit tuli ja haaveet romuttuivat. Ihastuminen kuitenkin jäi. Mutta mitä hyötyä on olla ihastunut, jos ihastuksesta ei voi enää haaveilla. Kannatti todella noudattaa tämän palstan mantraa, että on parasta vain rohkeasti lähestyä live-elämässä. Nyt sen vuoksi olen ihan romuna :( Fiilis on kuin jyrän alle jääneellä. Ei pitäisi ikinä laittaa kaikkea yhden kortin varaan.
Kannattaa vain kaivata hiljaa
Haaveile yksin hiljaa
24383
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
oletko nyt aivan varma että kyse oli pakeista vaiko vain epävarmuudesta?
En ole varma enää mistään. Luulin lukeneeni tietyt toisen kiinnostuksen merkit oikein. Vaikea uskoa, että olisin ollut niin väärässä. En halua uskoa kaiken olleen vain sattumaa. No, kyseinen henkilö tietää, mistä minut löytää, jos kyse on epävarmuudesta. Nyt vain tuntuu kuin olisin nolannut itseni ihan täysin.
Olet ollut rehellinen tunteillesi, älä ota tunteenilmaisua tappiona. Jos et saa vastakaikua, niin tunteesi ehkä laantuukin nopeammin ja pääset vapaaksi koko moskasta.
Mitä noloa ihastumisessa on? Kaikki ihastuvat monta kertaa elämässään :) tsemppiä!
Oletko ihan varma ettei hän vain mennyt hämilleen? Mulla kävi kerran niin että yksi puolituttu mies pyysi mua kanssaan ulos ja sanoin vain vaistomaisesti etten halua. Jälkeenpäin kadutti kovin kun olin ollut vähän ihastunut siihen ja menin sitten parin viikon päästä juttelee sen kanssa. Sitten mentiin samalta seisomalta syömään yhdessä ja muutin sen luo jo kuukauden päästä :) Ja yhdessä ollaan oltu jo pari vuotta
Ei ole minulta tuo viesti.
Toivottavasti ,koska ap :N viestissä ei ollut päätä eikä häntää
Niin.. No siitä en tiedä.. Mut joka tapauksessa..
Ja kun katsoo sinun viestin lähetysajankohtaa niin ei oikein täsmää ihastukseeni.. Näin 'typerästi' nykyään ajattelen (tarkasti) täälläkin.. Niin vähän kuitenkin tulee enää tänne kirjoiteltua.. Ihan vain muutamia viestejä/kommentteja silloin tällöin.
Ja tosiaan.. En kuvittele mitään ihastuksen suhteen (eli erään miehen). Voi olla et hän ihastunut johonkin blondiin työpaikallaan..
(Minulta ei ole muita viestejä tänne tämän lisäksi.)
Ja tämän päivän päätös voisi olla se et lopetan haaveilun tähän. En nyt niin hirveästi ole muutenkaan haaveillut tähänkään asti. Mut lopetan sen vähänkin. Mitä sitä turhaa.
Heippa..
en olle hihan varma mihsä ollet töisä tai asut.
Päätä pystyyn! Tuosta sinä varmasti selviät jo nopeastikin kohti uusia seikkailuja. Jos et olisi kertonut niin olisit saattanut tänne jämähtää vuosikausiksi haaveilemaan hänestä, nytpähän tiedät heti, että on vain pakotettava itsensä unohtamaan tämä ihastus. Olet monelle tämän palstan vakioasukkaalle esikuvana, vaikkevat itse sitä myönnäkään.
Ehkä tää tästä. Tosin nyt vielä tuntuu sille, että tällä palstalla majailua voisi jatkaa vielä ainakin vuosikymmenen...
paitsi että, monethan täällä tuntuu jo ne pakit saaneen ja silti täällä ovat.
Mä menin ainakin ihan kipsiin kun ihana mies tuli jutuille keskellä kirkasta päivää ja selvinpäin :D
Pakenin paikalta ja annoin varmasti väärän kuvan itsestäni. Olin liian arka ja ujo...
Mutta ollutta ja mennyttä nyt eikä voi kun itseään syyttää tyhmyydestä.
Vika ei siis välttämättä ole sinussa vaan toisen osapuolen reaktioistakaan kun ei voi olla varma.
Kannattaa mennä jutuille uudestaankin jos siinä vaikka olikin väärinymmärrys kyseessä ja monesti sinnikkyys palkitaan.
Tsemppiä!
Vähän vain mietityttää, olisiko toinen yritys jo ahdistelua. Omasta mielestäni käyttäydyin, ja olen aina käyttäytynyt, kyseistä henkilöä kohden täysin asiallisesti, mutta eihän sitä ikinä tiedä toisen ajatuksista. Sattuu sieluun niin paljon, että melkein taju lähtee :(
vai mies?
Mies.
Näinhän se menee, kun mielii ystäväkseen vain yhtä spesiaalia henkilöä. Joka taas mielii ystäväkseen jotakin aivan muuta henkilöä kuin juuri sinua.
Viidakon laki: etsin toisen, ellet ole minun kaveri. Julmaa, mutta totta.
Mitä luulet, onko se sun naisesi täällä palstalla edes ? Lukeeko se koskaan näitä sinun juttujasi ?
En tiedä, enkä välitä. Pääasia, että voi purkaa tuntojaan anonyymisti ja siinä sivussa ehkä saada kuulla muiden kokemuksista vastaavissa tilanteissa.
Se on parempi kärsiä kerran kun elää jatkuvassa pienessä ikävässä. Voit jatkaa matkaa ja löytää jonkun muun ihana ihmisen.
Älä siis masennu.
Mutta niin kannattaisi sanoa suoraan henkilölle se asia. Minä en myöskään monesti uskalla vaikka pitäisi jotain joskus sanoa, on niin pelottavia asioita.
Sanoisi vaikka "Olet todella kaunis nainen, uskallanko kysyä mikä nimesi on?"
Sitten nainen vastaa: "Huomasitko että kysyit jo?" - "en jaa kysyin jo nimeäsi, oho".
Mäkin opin kantapään kautta ettei kannata missään tapauksessa ilmaista tunteitaan kellekään tulee vaan kunnolla turpiin. Vahingosta viisastuneena en enää edes katsele ketään ja jos joskus sattuisinkin ihastumaan johonkin, niin katson itseäni peilistä ja unohdan ihastumiset, ei kukaan mies näin rumasta naisesta voi pitää. Mähän muistutan virtahepoa, olen sotanorsun näköinen ja kokoinen ja oloinen ja olen ihmisen ja eläimen välimuoto. Että...joo, mun on parempi unohtaa kokonaan nuo tunnepuolen jutut, ei mulla ollut ikinä saumaa yhteenkään mieheen tällä pärställä.