Yritin rauhoittaa itseäni nukkumalla päiväunia ja hyvin onnistuu. Äsken heräsin siihen, että olin vähällä mennä unessa naimisiin. Oikein kaunista oli, äiti kyynelehtimässä, valkoisia kukkia kaikkialla jne. Miestä ei näkynyt, mutta kyllä se siellä taustalla oli olemassa. Ja mun suppean mielikuvituksen tuntien, ei tarvitse kauan arvailla henkilöllisyyttä. Olin ihan onneni kukkuloilla vielä muutaman sekunnin heräämisen jälkeen. Valheellista paskaa sanon minä. Enkä mä ole koskaan edes haaveillut hääpäivästä, puvusta, en edes lapsena! On tää niin ihanaa! Lyökää mua naamaan jooko? Helvetti, tykkään susta kai silti. Senkin paska. Anteeksi näistä viimepäivistä.
Siis tää on niin perseestä!!!
....................
3153
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Enkä muuten nyt kiusallankikaan avaa noita hempeilyviestejä täällä. Haluan nauttia tästä raivosta vielä hetken, ennen kun hellyn taas. Keksin tänään myös keinon saada tän tänne kirjoittelun kontrolliin. Se on pakko tehdä ihan oman mielenterveyden tähden. Sua en pysty (=halua - en myönnä tätä vielä) unohtaa kai koskaan. Vaikka se muisto sitten olisikin vain tässä.
ole tämäkään viesti minun kirjoittamani. Kuka jaksaa kirjoittaa tällaista?
Joku hullu varmaan... Miksi lie päästetty pois kellokoskelta se.