Liputuspäivä Suomen luonnolle 31.8.

Hyvä idea sinänsä, tuota varmaan tarvitaan, ainakin nuorisoa sanotaan luonnosta vieraantuneeksi. Mutta pitääkö rakentaa tuollaisia suuria keskuksia ? Kävin katsomassa kuvia ja mahtava rakennus on. Palvelee lähinnä pääkaupunkiseutua, Nuuksio on Espoota.

Empä ole kuullutkaan uudesta liputuspäivästä, pitääköhän huomenna vetää lippu salkoon kun olen meidän rivitaloyhtiön lippuvastaava tänä vuonna. Kyllä tuossa linkissä lippu mainittiin ja katsoin muualtakin että tavoitteena olisi saada liputuspäiväksi, no jospa sitten nostan huomenna. Varmasti kyllä kyselevät, niin uusi asia ainakin minulle.Saa nähdä onko monella lippu salossa, esim. kunnan lipputangossa.

Uudessakaupungissa mies ampui ilmakiväärillä koulun marjaretkellä olevia koululaisia päin . Yhtä tyttöä sattui jalkaan ja järkytys tietysti valtava.
Näin niitä nuoria luonnosta vieraannutetaan. Jompikumpi iltalehti kirjoitti, näin lööpit.

En ole vielä käynyt katsomassa Nuuksion Haltia-luontokeskusta, mutta kuvissa näyttää maisemaansa sopeutuvalta. Se on massiivipuuelementeistä tehty, suomalaisarkkitehtien suunnittelema , ekologinen rakennus. Elämyksellisyyttä luvataan, kansallispuistoista on pysyvät esittelyt. Saman arkkitehtitoimiston luomus on Punkaharjun metsämuseo Lusto, lehtikuusella vuorattu pyöreä rakennus, jonka nimi johtuu puun vuosirenkaista eli lustoista.

Saa nähdä, vakiintuuko luonnon päivä vuotuiseksi koko Suomen tapahtumaksi ja liputuspäiväksi. Luontoon liittyviä erillisiä teemapäiviä on jo runsaasti, mutta näin monen tahon yhteinen ponnistus on näyttävä, toivotaan varmaan auttavan turismiakin. Luulisin, että koulut ovat jo kuluneella viikolla hyödyntäneet tarjontaa.

Tuo iltapäivälehden uutinen on surullista luettavaa, koululuokka ollut luonnonantimia poimimassa, vanhoja perinteitä noudattaen, aivan käsittämätön vihanpurkaus , pahoinpitelystä tulee syyte. Mutta miten mitata lasten järkytystä ! Mehän aikanaan vietiin koulun keittolaan syksyllä puolukoita, saatiin sitten ruispuolukkapuuroa talven mittaan. Täälläpäin on uutisoitu, että omenia ei ole otettu vastaan lapsen päiväkotiin myyräkuumeen pelossa, vaikka on kerrottu omenat puusta suoraan poimitun.

Metsälenkillä tarkistin, että kanttarellinalut ovat tietyn ruohotupon alla tallessa kasvamassa, puolukoita vähän syötiin mättäistä ja sain hirvikärpäsen tuliaisiksi niskaan .

Olin päässyt ohi tämänkin mediapläjäyksen, mutta mielessäni liputan, fyysisesti - tuskimpa vaan. Harvinaisen upea ja lämmin poutajakso saatiin. Olik tää se inkkarikesä ehkä?
Mutta että liputus...luonnolle. Herra hyväst hallitkoon tätäi hanketta! Ehdotan liputusta Aurora Borealis ilmiölle.

Liputetaan vaan , ainakin hengessä Luonnolle, revontulille ja pienelle metsän kaunokaiselle nimeltä Linnaea borealis. Vanamo on Elias Lönnrotin antama nimi, kuten monet muutkin osuvat kasvikunnan nimet. Lumiukollekin kannattaa liputtaa, edustakoon Suomen kaunista talvea. Intiaanikesäksi tätä lämmintä elokuun jaksoa ei voi vielä sanoa, se on jo syyskylmien alkamisen jälkeen tullut lämmin kausi.

Revontulista tulee mieleen Taivaantulien ohjaaja Kari Väänänen. Hän on ohjannut myös uuden version Suomen Luonnonfilosofista Havukka-ahon ajattelijasta, ja se tulee minisarjana TV 1:llä sunnuntai-illasta 1.9. lähtien. Konsta Pylkkästä esittää Kai Lehtinen...mielenkiintoista.

Liputetaan metsätalouden huonolle suunnittelulle, liputetaan autioiksi hakatuille metsäaukioille, liputetaan marjametsien hävittämiselle, liputetaan soiden kuivaamiselle joka lisäsi suuret tulvat luontaisten vesivarastojen luovuttaessa kaikki vetensä sulamisvesien joukkoon pitkin pitkiä ojia, liputetaan metsäkoneille jotka rouhivat maatot kun pommituksen jälkeen olevaksi louhikoksi, liputetaan saastuneille vesille, umpeen kasvaneille lammikoille ja liputetaan ihmiselle joka kantaa kaikki jätteet luontoon.

Liputettais itsellemme, jos osaamme kulkea valmiita polkuja herkässä luontomaisemassa, luonnonpuistoissa merkityt polut, marjametsällähän poikkeamme poluilta, mutta muistamme ettei luontoa tuhota, vaan vaalitaan.

Meidän pihalla lippu on nostettu, mutta eipä näkynyt naapurissa vielä, ehkä ei ole herätty.

Tehometsätalous ja -maatalous ovat jättäneet pysyvät jälkensä, paluuta luonnonmukaiseen korjuuseen tuskin on. Suo, kuokka ja Jussi ovat suomalaisen sisun näyte, mutta soiden ojitus tuotti hallanarkoja peltoja, huonosti kasvavaa metsää ja tummavetisiä järviä.

Luonnonsuojeluhenkeä kannattaa pitää yllä ja nostattaa kaikin tavoin, tälläkin teemapäivällä. Paras keino on elää edes hetkittäin osana luontoa, pujahtaa hiljaa kuin linnuksi lintujen joukkoon. Telkkarissa saamme seurata upeita luontodokumentteja, kotimaisia ei kuitenkaan kovin usein. Tämä tänään monella paikkakunnalla ilmaiseksi näytettävä Metsän tarina on hyvä hengen nostattaja ja lasten innostaja, tässä elokuva traileri.

http://www.youtube.com/watch?v=7h3EH9XJZHU

Syyskuun alkupuolella alkaa uusi kotimainen luontosarja.

http://yle.fi/yleisradio/ajankohtaista/minna-pyykko-ja-kimmo-ohtonen-juontavat-uutta-kotimaista-luonto-ohjelmaa

Luonnokasta päivää !

Myös muinaistulien aika on nyt käsillä. Upea vanha perinne valaisee rannikkoa ja paikkakuntia yöllä!

Niin Suomessa kuin Virossa, Latviassa ja Tukholmassa syttyvät muinaistulet myös, maita yhdistää Itämeren suojelu.

Niitä tulia sanotaan Venetsialaisiksi ainakin Pohjanlahden rannikolla ja kovasti on kaikkea karnevaalimeininkiä tullut mukaan. Mökkikauden päättäjäiset nämä oli ennen kun koulut alkoi syyskuun alussa. On ilotulitusta ja esiintyjiä, kova meno ja meininki kaikkea krääsää kaupataan. Huomasin että Tampereellakin järjestetään tänä viikoloppuna.
Ihan mukava sää luontopäivän viettoon, vaan eipä ole Suomen lippuja lähistöllä näkynyt. En ole kyllä tiedotuksiakaan nähnyt etukäteen. Luontoa on jätetty tähän kerrostalon pihaankin, on muutama vanha mänty , monta isoa koivua ja muutama vaahtera, ovat komeita ruskan väreissä.

Harvassa eilen liput liehuivat saloissa , mutta pidetään muuten lippu korkealla Suomen luonnon puolesta. Tulilla istuskelu ja tarinointi on aina lumonnut suomalaiset niin rakovalkeilla laavuilla kuin rannoilla veteen heijastuen. Tulenteko suoraan rantakalliolle jättää kuitenkin ikuiset arvet silokallioon, lämpötilan vaihtelu aiheuttaa rapautumista. Myrskylyhtyjä pidämme mukana saarissa ja niitä on mukava ripustella syksyn pimetessä pihapuihinkin.

Joskus olemme kokeilleet ikivanhaa kalastustapaa tuulastusta syksymyöhällä. Aitoon tuulastukseen kuului veneen kokkaan tulikoura, jossa tervaksia poltettiin ja atrain iskuvälineeksi. Meillä oli suunnistajien käyttämät otsalamput, jotka ovat kätevät muutenkin pimeällä luonnossa likkuessa. Atraimen tilalla oli haavi, mutta sitäkään ei raaskittu käyttää, saalistettiin vain elämyksiä vedenalaisesta maailmasta. Valitettavasti Suomenlahden vedet eivät ole enää kovin kirkkaita, mutta aika hyvin saattaa näkyä tyynellä säällä aikaisin keväällä ja myöhään syksyllä.Vilkasliikkeisiä nuo nukkuvilta näyttävät suurhauet, siitä sanonta "lähti kuin hauki rannasta."

Se siitä liputuksesta.
Poikkesimme eilen eräälle suositulle levähdyspaikalle ison tien varrella, komean kosken partaalla ja mitä silmämme näkivätkään.

Rikottuja huonekaluja pitkin alueen sivua, paperia, tupakantumppeja, mehupurkkeja, ja kaikkea minkä ihminen eväissään tai taskussaan voi paikalle kuljettaa.

Kävelin metsikköön, huomioiden, että sillä levähdyspaikalla oli hyvin hoidettu "huussi", mutta metsikkö oli täynnä ihmisen jätöksillä liattuja papereita ja itse jätöksetkin. Isoista männyistä oli rikottu kaarnaa ja puut itkivät pihkaa isoista haavoista.

Sellaisia me maanteiden matkaajat olemme, osa sotkee, osa siivoaa, mutta kaikki me saamme kantaa häpeää noista julkisista roskaamispaikoista jotka on tarkoitettu pienen levähdyksen virkistäytymiseen pitkillä ajomatkoilla.

Minä itken luonnon mukana.