Voiko "äidinvaistoon" luottaa?
Olen aina ollut sitä mieltä että lapsestani on jotain "outoa" en osaa selittää...
Tuntuu ettei kaikki ole ihan kohdillaan,eroaa huomattavasti ikäistään!on täysin erimaata kuin muut.
Neuvolassa eivät ota tosissaan "vaistoani" mutta eihän ne käynnit kauaa kestä, itse olen kokoajan lapseni kanssa!
Pitääkö luottaa neuvolaan vai "äidinvaistoon"?
Olen aina ollut sitä mieltä että lapsestani on jotain "outoa" en osaa selittää...
Tuntuu ettei kaikki ole ihan kohdillaan,eroaa huomattavasti ikäistään!on täysin erimaata kuin muut.
Neuvolassa eivät ota tosissaan "vaistoani" mutta eihän ne käynnit kauaa kestä, itse olen kokoajan lapseni kanssa!
Pitääkö luottaa neuvolaan vai "äidinvaistoon"?
Vastaukset 14
Vanhimmat
En tiedä, voihan se äidinvaistokin pettää, sillä tällaisia tapauksiakin on olemassa, joilla on munchausenin oireyhtymä by proxy:
Myös välillisiä Münchhausenin oireyhtymiä (ns. "Münchhausen syndrome by proxy") tavataan. Näissä tapauksissa holhoavassa asemassa oleva (esimerkiksi äiti-lapsi-suhde) väittää holhokkinsa olevan sairas ja oireilevan, tai vastaavasti aiheuttaa tälle vammoja itse. Näin esimerkiksi äiti yrittää saada lohtua ja ymmärrystä muilta asettumalla "kärsivän vanhemman" osaan.
Vanhemmat tuntee lapsensa, toisin kun neuvolantädit. Jos sinulla on huoli niin puhu niistä, ota asioista selvää jne. Mutta jotenkin sinun pitäisi pystyä avaamaan mitä tarkoitat tuolla "oudolla"..miksi lapsi on mielestäsi erilainen kuin muut?
No jos ei osaa edes tuon tarkemmin selittää, mitä tarkoittaa, siitäkin vois jo päätellä jotain. Vika on todennäköisesti äipän omien korvien välissä.
Olen huomannut että yleensä menee juuri päinvastoin: päivähoidossa/koulussa huomataan että lapsi ei ole aivan normaali. Vanhemmat ei halua sitä hyväksyä vaan sulkevat silmänsä ja korvansa kunnes ei voi enään kieltää.
Joo, olen samaa mieltä tuosta eli yleensä oma lapsi on vanhemmille sokea piste, eikä hänen vakaviakaan poikkeavuuksia ajoissa tajuta. Siksi avaajan kannattaa pohtia, miksi hän pitää lastaan outona, jos neuvolassa ei huomata vielä mitään poikkeavaa.
Olen huomannut, että fysioterapeuttien lapsilla on entien sen alan "ongelmia"
Hoipa-alan lapsilla eniten sairauksia, mm. "allergioita"
jne...
Tämä Münchhausen syndrome by proxy voi lievemmissä tapauksissa jäädä huomaamatta asiaan perehtyneiltäkin.
Tiedän kyllä asiat miksi lapsi herättää huolta ja on erilainen, en vaan halunnut ruveta niitä kertomaan. Halusin vain mielipiteitä että voiko äidinvaistoon luottaa vai ei!
Ja onko jollain ollut huolta lapsistaan ja huoli/vaisto olisi osunut myöhemmin oikeaan?
Voihan olla ja toivottavasti onkin niin että lapsellani on kaikki kunnossa! Ehkä hän vain on omanlaisensa persoona, ovathan aikuisetkin ihan erilaisia keskenään jne..
Ehkä sitten laitan "vaistoni" taka-alalle ja luotan että neuvolassa puuttuvat jos on jotain häikkää kehityksessä. Tietysti jos olenkin oikeassa niin olisi hyvä saada lapselle jo ajoissa "tukea,apua".
Mitä mieltä lapsen isä on lapsestaan? Ehkä hän on tuon omanlaisensa persoonan perinyt isänsä suvulta? Keskustele anoppisi ja appiukkosi kanssa millainen puolisosi oli pienenä.
Tämän tyyppisillä avauksilla ihmiset, joilla ei oikein ole omaa elämää, haluavat kuulla muiden tarinoita ja huolia. Minulla on kolme lasta ja jokainen omanlaisensa persoona. Yksikän heistä ei ole luonteeltaa täysin kaltaiseni. Yksi muistuttaa vähän minua, toinen isäänsä ja kolmas lienee tullut kummiinsa. :D
No sanotaan sitten näin, että äidin vaistoon ei voi aina luottaa. Joillakin se toimii ja toisilla taas ei. Jos äidinvaisto olisi 100% luotettava, ei ½-vuotiaat vauvat hukkuisi vannaan, ei oma koira raatelisi perheen lapsia.
Lapsen isän mielestä puhun ihan höpöjä eli hän ei usko että mitään olisi vialla...
Ja ei ole lapsi yhtään isänkään kaltainen....
Mieheni on kyllä sellainen että hän työntää vaikeudet aina maton alle eikä halua käsitellä niitä. Että vaikka hänkin olisi huolissaan lapsestaan niin veikkaan ettei sanoisi mitään ja yrittäisi vain unohtaa asian...
Miten se on outo, joku riivattu demonivauva vai? Kuinka jännittävää!
No useita kokemuksia on uraltani hoitajana. Kun lapsella tai nuorella todetaan esim jokin neurologinen sairaus (esim asperger tai muu autismin kirjoon kuuluva) niin vanhemmat hyvin usein toteaa, että huomasivat lapsessa jotain erilaisuutta jo vauvana mutta koska neuvolan käyrät ym olivat ok, niin eivät sen enempää huolestaan puhuneet.
Äidinvaistoon ei voi luottaa sikäli, että se saattaa hyvinkin olla erehtyväinen. Toisaalta se saattaa myös olla oikeassa, sillä tosiaan, vanhemmat tuntevat lapsensa paljon paremmin kuin neuvolassa tunnetaan. Tunnen ja tiedän tapauksia, joissa vanhemmat ovat olleet lapsestaan huolissaan jo pitkään ennen kuin he saavat diagnoosinsa ja apua ongelmiinsa. Kannattaa ehdottomasti ottaa omat huolet puheeksi ja pyrkiä saamaan lapsi tutkimuksiin, sillä jos jotain vikaa on, niin apua olisi hyvä saada mahdollisimman nopeasti. Ja kuitenkin, saatat aina olla myös väärässä, eli lapsesi saattaa olla täysin normaali.
Mulla on kyllä vähän semmonen fiilis että tässä pedataan huoltajuuskiistaa. Eihän ketään tee aloitusta kertomatta sen tarkemmin, koska kai tässä nyt toivoisi siihen vaistoonsakin selitystä.
Mulla on itellä tällä hetkellä myös omasta lapsestani huoli kun hänestä on tullut jotenkin hitaampi ja vähemmän iloinen. Mutta saa nyt nähdä, miten asian kanssa etenen
Mistä vedit sen huoltajuuskiistan? Ihmiset suhtautuu eri lailla ja ei sen tarvitse johtaa avioeroihin.