Pelkoja

Voitko saada lapsesi jonkun sukulaisen hoitoon? Minusta lastensuojelulla ei ole mitään asiaa puuttua jos lapsesi on turvallisessa hoidossa sinun sairaalaolo ajan. Mutta ainahan se ei mene niin. Sossu tekee usein typeriä päätöksiä. Kysy asiaa suoraan terapeutiltasi. Inhottavaa ettei väsynyt äiti uskalla mennä sairaalaan koska pelkää lastensuojelua. Näin suomessa. Voimia paljon sinulle, toivottavasti pääset hoitoon.

Kannattaa ottaa tuo huoli puheeksi hoitavien tahojen kanssa. Ei ne ota sinulta lasta noin jos olet muuten huolehtiva äiti. Jos et hakeudu hoitoon niin silloin he voivat ottaa lapsen pois, koska et syvässä masennukessa kykene hänestä huolehtimaan.

Hei, itselläni ei ole kuitenkaan lasta, mutta olen ollut jo useamman vuoden masentunut, välillä vakavemmin ja välillä vähän kevyemmin.

Varmaan ihminen, jolle olet asiasta keskustellut, on jo sanonut tämän, mutta koita etsiä elämästä pieniä iloja. Itse esimerkiksi aloitin kasvattamaan kasveja ja on yllättävän ihana nähdä omien kasvien kasvu ja se elämä, mitä pienestä siemenestä voi lähteä hiljalleen säännöllisellä rakkaudella ja hoivalla. Se nyt kuitenkin on vain yksi asia mistä nauttia.

Eikä se minuakaan ole onnistunut pitämään tolpillaan, mutta huomattavasti auttanut jaksamaan. Uskonkin että avain on siinä, että löytää useamman asian elämästä mistä nauttia. Pitää vain löytää ne mitkä oikeesti itselleen merkkaa ja tavallaan iskee :) Itselläsi kuitenkin on lapsi, en voi edes kuvitella miten kaunis asia on nähdä kun oma lapsi kasvaa, vaikka prosessissa on varmasti tuskaisia ja kauniitakin hetkiä.

Kuitenkin itsemurhan partaalla useasti olleena täytyy sanoa, että puhu kaikki, ihan kaikki, mitä mielessä on sille henkilölle kenen kanssa puhutkaan. Uskon kuitenkin, että missä tahansa ajatuksesi liikkuvat, kunhan et olisi vaaraksi lapsellesi, psykiatri/terapeutti tai kuka tahansa kenelle nyt puhutkaan, ei ota toimekseen viedä lastasi sinulta. Puhuminen kuitenkin on tärkeimpiä osia toipumusta, se purkaa stressiä ja auttaa itteäsi kompensoimaan asioita ja näissä asioissa kuitenkin on vaitiolo velvollisuus.

Etkö saisi lastasi esim. hoitoon vuorokaudeksi tai kahdeksi, ja otettua _itsellesi_ pienen hemmottelu loman kylpylässä, ottamaan sitä omaa aikaa.

Ympärillä kuitenkin olen nähnyt miten äidit ylesesti väsyvät ja käy kuiten sinulla. Mutta ei keneltäkään tuntemaltani ole lasta huostaan ole otettu, että en usko että sinullakaan on asian suhteen huolta :)

Olisi kuitenkin hyvä saada vähän enemmän tietoa, kuten minkä ikäinen lapsi sinulla on kyseessä, millainen lääkitys ja käytkö töissä vai hoidatko lasta kotona? Kuinka vakava masennus sinulla on kyseessä, onko ihan tuhoisia ajatuksia vai tuntuuko vaan että arkea ei enää jaksa? Kuitenkin hurjasti voimia sinulle!

Kiitoksia teille kaikille vastauksista. Sukulaiseni asuvat kaukana, eivätkä jaksaisi pientä energia pakkausta (poikaani) vahtia. Täytyy kysyä psykologilta lastensuojelu asiasta.

Hyvä ehdotus tuo kylpylä, mutta en jaksasi enää mennä tässä kunnossa. Poikani on nyt 6v. Aloitti juuri esikoulun. Hän käy siellä ja on muuten kotona.

En ole itse työelämässä. Olen eläkkeellä masennuksen vuoksi. Lääkkeitä menee aikalailla. Mm. psykoosilääke, masennukseen ja ahdistukseen lääkkeet. Masentunut olen niin, että olen välillä miettinyt itsemurhaani. Mutta en voisi tehdä sitä pojalleni. Kuka hänestä sitten huolehtisi ja rakastaisi. Hän on ensimmäisenä ja kaikkikaikessa elämässäni. Hoidan häntä rakkaudella. Itsetuhoiset ajatukset ovat vain välähdyksiä. Poika on iloinen, reipas ja sosiaalinen. Saa helposti kavereita.

Itsestäni en enää jaksa huolehtia. Olen todella väsynyt. Onneksi on tällainen palsta missä voi purkaa huoliaan. Kirjoittaminenkin tuntuu auttavan vähän.

Kyllähän pojalle pitää löytyä siksi aikaa hoitopaikka. Ei tupllainen voi olla este nyky-yhteiskunnassa että ei järjesty vanhemmalle apua. Puhu vain terapeutille. Käytkäömissään kutoutusryhmässä. Sekin voisi piristää ja tuoda sinulle.vaihtelua.
Hyvää syksymieltä.

Tuttu tilanne. Minulla on koira ainut minkä avulla jaksan pysyä elämässä kiinni. Se on lapseni sekä puolisoni sekä kaikkeni. En saisi sitä mihinkään hoitoon, mikäli joutuisini sairaalaan. Jaksaminen on jo kauan ollut hyvin tiukilla. Olen ollut eläkkeellä masennuksen vuoksi 10 vuotta mutta koirani olen tähän asti pystynyt huolehtimaan hyvin, myös muiden mielestä se näyttää ja tuntuu voivan erittäin hyvin. Itsestäni en ole pystynyt viime aikoina huolehtimaan. Kukaan ei ota asiaani todesta, olen puhunut tästä noin 5 vuoden ajan. Koiraani en kuitenkaan jätä, mieluummin kuolen kuin että veisin sen johonkin vieraaseen paikkaan hoitoon. Vanhempani ovat ilmoittaneet etteivät hoida koiraani, eivätkä sisarukseni välitä siitä että voin huonosti eivätkä ymmärrä, että koirani on AINUT ja TÄRKEIN asia minulle elämässäni.

Voimia sinulle, sosiaalinen, hyvinhoidettu, iloinen lapsi on helpompi saada hoitoon kuin isokokoinen koira. Tämän tahdoin kertoa vain siksi, että tietäisit ettet ole asiasi kanssa yksin. MInullakin voimat niin lopussa etten ole pystynyt moneen vuoteen poistumaan kotoani muutamaa kilometriä kauemmaksi saatika sitten minnekään lomamatkoille tai muualle.