Lapseni parhaan kaverin äiti on ollut nyt runsaat puoiivuotta ns. ulalla ja kerran jopa sairaalassa kaksi päivää harhojen vuoksi, josta tosin sukulaiset ottivat ulos vapaaehtoisesti, kun hän koki sen kauheaksi paikaksi. Ne silloiset äänet ovat kuulemma lähteneet, eli enää ei niitä kuule, mutta ne kaikki muut pelot hän kuvittelee tosiksi.
Hän pelkää, että naapurit (koko alueen kerrostaloissa asuvat) ovat tehneet hänestä rikosilmoituksen ja poliisi tulee vangitsemaan hänet koska tahansa. Poliisi oli kuulemma kaivanut jopa kuopan hänen hautaamisekseen kerrostalonsa taakse (siellä oli putki mennyt rikki oikeasti). Ja kaikki haluavat hänet ja hänen perheensä vankilaan. Hän on todella peloissaan noiden harhojen vuoksi, eikä tietysti osaa tuossa tilassa ajatella loogisesti. Hän syö kahta eri lääkettä (en muista nimiä).
Silloin kun hänet vietiin sairaalaan, hän oli luullut, että hänet tullaan tappamaan ja oli ajatellut tehdä sen ennen itse kuin että muut ehtisivät. Ja hän oli lapsensa kanssa kaksin kotona, joten olisi ottanut hänetkin pois päiviltä todennäköisesti.
Heinäkuussa hän tuli meille kotiin melkein joka iltapäivä, koska ei uskaltanut olla yksin lapsensa kanssa ja minusta näytti, että hän rupeaa voimaan paremmin, koska oli jopa kaksi päivää ettei aiheesta puhunut (vaikka muuten puhuu joka ainut kerta ja oikeastaan koko ajan, hänen maailmassaan ei muuta ole, kuin se että kaikki ovat häntä vastaan ja poliisit etsivät häntä. Hänen sisaruksensa jopa veivät hänet poliisilaitokselle tarkistuttamaan, ettei ole todellakaan mitään rikosilmoituksia hänestä, mutta ei sekään niitä harhoja poistanut.
Mies on nyt lomalla tämän kuun, mutta ensi viikolla hän aloittaa työt taas ja tekee pitkää päivää. Hän on ainut joka tuo rahaa tuohon perheeseen. Minua huolestuttaa tilanne, mutta tosi asia on, etten itsekään pysty enkä jaksa joka päivää olla hänen kanssaan ja yrittää helpottaa hänen oloaan, mutta tuntuu todella pelottavalta "jättää" heidät kaksi lapsensa kanssa, kun äiti on tuossa tilassa.
Itselläni ei ole näistä asioista mitään kokemusta, osaisikohan joku valaista, mistä sairaudesta on kysymys ja onko siihen mahdollista hoitoa ja minkälaista se on? Pitäisikö ihmisen tuossa tilassa olla jossain suljetulla osastolla saamassa hoitoa ja auttaako se ylipäätään? Vai onko tuonlaisesta harhaisesta tilasta mahdollista päästä oikealla lääkityksellä normaalitilaan?
Hän pelkää, että naapurit (koko alueen kerrostaloissa asuvat) ovat tehneet hänestä rikosilmoituksen ja poliisi tulee vangitsemaan hänet koska tahansa. Poliisi oli kuulemma kaivanut jopa kuopan hänen hautaamisekseen kerrostalonsa taakse (siellä oli putki mennyt rikki oikeasti). Ja kaikki haluavat hänet ja hänen perheensä vankilaan. Hän on todella peloissaan noiden harhojen vuoksi, eikä tietysti osaa tuossa tilassa ajatella loogisesti. Hän syö kahta eri lääkettä (en muista nimiä).
Silloin kun hänet vietiin sairaalaan, hän oli luullut, että hänet tullaan tappamaan ja oli ajatellut tehdä sen ennen itse kuin että muut ehtisivät. Ja hän oli lapsensa kanssa kaksin kotona, joten olisi ottanut hänetkin pois päiviltä todennäköisesti.
Heinäkuussa hän tuli meille kotiin melkein joka iltapäivä, koska ei uskaltanut olla yksin lapsensa kanssa ja minusta näytti, että hän rupeaa voimaan paremmin, koska oli jopa kaksi päivää ettei aiheesta puhunut (vaikka muuten puhuu joka ainut kerta ja oikeastaan koko ajan, hänen maailmassaan ei muuta ole, kuin se että kaikki ovat häntä vastaan ja poliisit etsivät häntä. Hänen sisaruksensa jopa veivät hänet poliisilaitokselle tarkistuttamaan, ettei ole todellakaan mitään rikosilmoituksia hänestä, mutta ei sekään niitä harhoja poistanut.
Mies on nyt lomalla tämän kuun, mutta ensi viikolla hän aloittaa työt taas ja tekee pitkää päivää. Hän on ainut joka tuo rahaa tuohon perheeseen. Minua huolestuttaa tilanne, mutta tosi asia on, etten itsekään pysty enkä jaksa joka päivää olla hänen kanssaan ja yrittää helpottaa hänen oloaan, mutta tuntuu todella pelottavalta "jättää" heidät kaksi lapsensa kanssa, kun äiti on tuossa tilassa.
Itselläni ei ole näistä asioista mitään kokemusta, osaisikohan joku valaista, mistä sairaudesta on kysymys ja onko siihen mahdollista hoitoa ja minkälaista se on? Pitäisikö ihmisen tuossa tilassa olla jossain suljetulla osastolla saamassa hoitoa ja auttaako se ylipäätään? Vai onko tuonlaisesta harhaisesta tilasta mahdollista päästä oikealla lääkityksellä normaalitilaan?
Vastaukset 13
Vanhimmat
lapselta kyllä voisit kysellä, onko hänellä mummia tms. paikkaa mennä, ja muutenkin, yritä auttaa ja kysellä
Lapsi kyllä varmasti voisi mennä jonnekkin äitinsä sisaruksien luokse, vanhemmat ovat jo todella vanhoja ja meillekin voisi tulla tarpeen mukaan ja olla niin kauan kuin on tarve, mutta eihän lapsi halua lähteä jos vain voi kotona olla ja onhan se mies siellä kotona ja nyt kun on lomalla ei ongelmia ole, mutta kun se loma nyt loppuu.... niin sehän tässä minua huolestuttaa. Tämä lapsi on meidän lapsemme paras kaveri ja asutaan ihan lähellä toisiamme ja sanoin miehellekin, että meille kyllä lapsi on tervetullut koska tahansa ja pidetään kyllä lapsesta huolta kuin omastamme, jos sihen tarvetta olisi, ettei sitä nyt tarvitse murehtia hänen.
Mutta haluaisin tietää asiaan tuntematta, että mistäköhän sairaudesta tässä voisi olla kyse ja onko tämmöiseen parannusta ja mikäköhän olisi parasta tämmöisessä tilanteessa, mielisairaala vai voiko lääkkeillä vain selvitä ja palata normaaliin tilaan?
Eikö kukaan teistä osaa sanoa mitään, että mistäköhän sairaudesta tässä voisi olla kysymys?
No kysy henkilöltä itseltään!
Hmm.. Voisko olla psykoosipiirteinen persoonallisuus? On siis skitsofrenian tyylinen persoonallisuushäiriö. Tai sitten toi voi olla alkavaa skitsofreniaa? Vaikea sanoa kun en mikään lääkäri ole mutta aika paljon kirjallisuutta olen lukenut.
Kannattaa ottaa yhteyttä vaikka mielenterveystoimistoon tms? Kuulostaa sen verran pahalta ja kun hänellä on lapsikin.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Psykoosipiirteinen_persoonallisuus
tarvitse olla mikään sairaus. Jos hän on saanut psykoosilääkkeitä esim. lievään masennukseen, (joka ei ole mikäään mielen sairaus) ne tekevät helposti tuollaista.
Omakohtaista kokemusta on kun puolisoni söi ensin efexor ja seroguel, opaamox, sitten zyprexa, optipar ja opamox nimisiä lääkeyhdisteitä, hänestä tuli juuri tuollainen harhainen ja ajatusmaailma muuttui omituiseksi. Asioiden hahmottaminen ja koordinoiminen vaikeutuivat. Kun lääkkeet lopetettiin sekavat ajatukset loppuivat. Vaikka onkin sekava, silti pystyy hoitamaan esim. lastaan ja arkeaan jos oireet johtuvat lääkkeistä. Se terve minä on kuitenkin siellä pohjalla.
Kannattaisikohan tehdä lastensuojeluilmoitus, jos ei häntä saa hoitoon? Kuulostaa siltä, että lääkitys ei ole oikea/riittävä.
Mielialalääkkeet tekevät jokaisesta ihmisestä sekavan. Ihan tuttu juttu. Mielenterveysasioissa vitsi on, että lääkitys on aina väärä, jos se on pitkäjaksoinen.
Tätä on jatkunut jo puolisen vuotta, siis nuo harhat/kuvitelmat ja tuntuu ettei hänen päässään muuta pyörikään, eli muusta ei puhu ja tuskin muuta ajatteleekaan. Ne äänet kuulemma ovat kadonneet, joita kuuli eräässä vaiheessa.
Hän sai jotain skitsofrenia-lääkettä jonkin aikaa, mutta se lopetettiin koska se aiheutti hänelle kuulemma paljon ahdistusta. Nyt syö kahta muuta lääkettä (joiden nimiä en muista). Minustakin näin maallikkona, asiaa sen paremmin tuntematta, tulee mieleen, ettei lääkitys voi olla missään nimessä oikea.
Kaikki alkoi pahalla masennuksella ja stressistä ja sen jälkeen noita outoja kuvitelmia. Jos se olisi psykoosi, niin eikö sen pitäisi loppua jossain vaiheessa eikä jatkua näinkin pitkään?
Lapsella on kuitenkin isä ja muuten koti on ihan hyvä, joten ehkä lastensuojeluilmoituksella tekisin loppujen lopuksi enemmän haittaa lapselle kuin siitä olisi hyötyä. Arki heillä sujuu, eli äiti tekee ruoan ja muun välttämättömän/tarpeellisen, mutta muuta ei sitten teekään. Ja hän on myös erittäin hermostunut; istuu ja nousee tuolilta alvariinsa.
Hänellä on pakkomielle mennä soittelemaan naapurien ovikelloja ja kun he eivät avaa hänelle, hän luulee, että niillä kaikilla on jotain häntä vastaan ja ne ovat tehneet hänestä rikosilmoituksen ja häntä etsivät poliisit ja heidät laitetaan vankilaan. Ja logiikka tai järki eivät yksinkertaisesti pelaa. Hän soittaa minullekin välillä kymmeniä kertoja päivässä ja sanoo, että hänet pidätetään, että auta häntä. Välillä tuntuu ettei oikein jaksaisi, mutta sitten tulee taas tunne, että pakkohan häntä on yrittää auttaa, jo ihan lapsenkin vuoksi.
Te joilla on kokemusta, auttaako se sairaalassa olo mitään vai mikä on ollut tärkeintä teidän paranemiseen johtamisessa?
Ymmärrän huolesi lapsesta mutta musta on outoa että juuri sinä "hoidat" asiaa ja haluat vain niin kovasti tietää että mikä sairaus henkilöllä on, en tajua näitä "naapurini käyttäytyy oudosti, mikä psyykkinen sairaus hänellä on?" ihmisiä.. Ei se mikään ihmekkään ole jos alkaa vähän saada sitten tällaisia harhoja että naapureilla on jotain sua vastaan..
Millaisellahan osastolla henkilö on ollut, jos on sairaalaan harhojen takia otettu niin voisi luulla että kyseessä on ns. suljettu osasto, mutta sieltä ei kyllä saa sukulaisetkaan otettua potilasta ulos jos hänet on sinne määrätty.
Henkilöllä voi olla harhaluuloisuushäiriö, psykoosin kaltainen tila, skitsofrenia (kuinka vanha hän on? Skitsofrenia alkaa yleensä 20-30 vuoden iässä) psykoottinen masennus, rajatilapersoonallisuus, mania yms yms tätä arvailua voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään.
Muiden naapureiden ja ihmisten kanssa juoruilemalla sä et kyllä auta asiaa. Tiedät aika yksityiskohtaisesti näistä asioista vain naapuriksi/lapsen parhaan kaverin äidiksi, oletko siis kuullut näitä asioita vai kertooko hän näistä avoimesti sinulle? Skitsofreniaan ja psykoosiin kuuluu aika usein myös eristäytyminen muista ihmisistä ja se että alkaa sulkeutua eli pitää ajatuksia vain sisällään. Maniassa ihminen taas usein on yltiösosiaalinen, mutta yleensä hänellä on silloin "huippuhyvä" olo ja hän on ihan mahtava ihminen joka pystyy kaikkeen omasta mielestään. Kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä voi esiintyä tosin myös maniaa ja masennusta samaan aikaan jolloin kyseessä on sairauden nopeasti vaihteleva muoto. Kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä esiintyy myös psykoottista masennusta.
Etkö voisi keskustella yhdessä hänen ja hänen miehensä kanssa? Lastensuojeluilmoituksesta tuskin on mitään hyötyä. Lasta kannattaa kyllä tukea kaikin tavoin mutta ILMAN että kyselet koko ajan hänen äitinsä terveydentilasta. Mä olisin ainakin kokenut todella ahdistavaksi jos mun parhaan kaverin äiti ois alkoinaan alkanut kysellä jotain omien vanhempieni henkisestä jaksamisesta, varmasti olisi ainakin hävettänyt. Tukena voi olla monin eri tavoin, voi pyytää useammin kylään ja tehdä lasten kanssa jotain mieluisaa ja tarjota turvallisen ympäristön, jollainen hänellä mitä luutavimmin on myös kotona silloin kun äiti on ajoittain normaali.
Voi kuitenkin käydä niin että jos juttelet ko. henkilön kanssa ja kehotat häntä hakeutumaan hoitoon niin silloin hän vain tulee enemmän harhaiseksi siitä että ihmiset juonittelevat häntä vastaan, joten hankala tilanne, hänen miehensäkin saattaa ahdistua jos hävetä jos muut tulevat keskustelemaan perheen tilanteesta mutta silti juttelisin ensin miehen kanssa, ja harjoittelisin sitä ennen kovasti "rakentavan kritiikin" antamista että miehelle ei missään vaiheessa tule sellaista oloa että hän ei itse osaa hoitaa asioita.
"Skitsofrenialääkettä" taas ei ole olemassakaan, neuroleptejä joita käytetään myös muiden psykoosisairauksien ja joskus jopa unettomuuden (tosin pienemmillä annoksilla) hoitoon käytetään myös skitsofrenian hoidossa.
Kyllä, olen puhunut avoimesti niin miehen kuin tämän äidinkin kanssa asiasta ja tämä äiti kertoo asioista hyvinkin avoimesti minulle. Me olemme ystäviä, olemme nähneet normaalisti joitakin kertoja viikossa lasten vuoksi, jotta he näkevät. Lapsen kanssa en puhu asiasta lainkaan, mutta lapsi kyllä näkee ja kuulee kotonaan, koska äitinsä ei muusta puhukaan, isänsä mukaan. Ja kuulemma on tuskastunut myös ja hermostunut sen vuoksi äidilleen. Isä on hyvä tyyppi, mutta hieman avuton siinä mielessä, että hän ei tee mitään, rakastaa kyllä vaimoaan ihan selkeästi ja puhuu hänen kanssaan ja on hänen kanssaan kaiken vapaa-aikansa, mutta ei osaa hakea apua muualta. Ja varmaan isää myös pelottaa miten saada kaikki hoidettua. Viimeeksi sanoi juuri vaimolleen, että jos et ryhdistäydy hänen on pakko jättää työnsä ja millä sitten maksavat asuntolainan ja elävät. Äidin sisarukset taas sanovat vain, että unohda moinen soopa ja eivät tee mitään ja vanhempansa ovat taas niin vanhoja. Jotenkin minusta on tullut ns. vahingossa perheen tukipilari jollain tavalla (näin ainakin kuvittelen).
Hän oli sairaalan psykiatrisella osastolla muutaman päivän, en tiedä miksi sitä sitten sanotaan.
Luin paketin ohjeet ja siellä sanottiin, että sitä lääkettä käytetään myös skitsofrenian hoitoon.... nimeä en muista.
Naapureilta hän tivaa, miksi ovat tehneet hänestä rikosilmoituksen ja miksi epäilevät häntä ja sen vuoksi hekään eivät enää avaa oviaan hänelle.
Haluaisin ymmärtää paremmin ja ehkä saada informaatiota miten voisin auttaa ja tehdä ehkä jotain, että paraneminen voisi alkaa.... sen vuoksi kysyn, että mistäköhän sairaudesta saattaisi olla kysymys.
No miksi ihmeessä et kysy asianosaiselta itseltään suoraan hänen diagnoosiaan jos kerran sen jostain kumman syystä haluat tietää???
Et sinä paranemisen suhteen voi mitään sen kummempaa tehdä. Eikä sinun tarvitse olla perheen tukipilari, et ole alan ammattilainen.
Miten olet sitten suhtautunut näihin harhoihin? Mitä sanot naiselle silloin kun hän kertoo näistä asioista sinulle? Miten hän perustelee sen että hänelle on näytetty jopa poliisiasemalla että häntä vastaan ei syytteitä ole nostettu niin miksi hän vieläkin uskoo niin?
Hän kuitenkin siis ilmeisesti on arjessa ja muussa elämässä mukana hyvin?
Naisen sisaruksille sen verran että jos kyseessä on mielenhäiriö niin sitä ei vaan ryhdistäytymällä saa pois.
Mitä tapahtui ennen kuin naisella alkoi olla näitä harhoja? Olisiko sille jotain syytä miksi hän on niin voimakkaasti alkanut uskoa että naapurit ovat häntä vastaan, voisiko olla että on oikeastikkin ollut vaikka riitaa jonkun naapurin kanssa, ja siitä hän on sitten jostain syystä alkanut näitä harhoja kehittelemään?
Miksi ajattelet että jos hän olisi tappanut itsensä niin olisi tappanut lapsen samalla?
Nainen pitäisi saada AVOHOITOON, suljettu osasto olisi aika dramaattinen ratkaisu koska kuitenkin selviytyy arjesta eikä välitöntä vaaraa itselle tai muille ole. Käykö hän terapiassa tai muuta? Yleensä jos on psykiatriseen sairaalaan otettu niin sieltä kyllä jatkohoitoa on luvassa.Voisiko mies saada naisen vakuutettua menemään lääkärin puheille kertomalla että jos ei hoitoon suostu oma-aloitteisesti niin SAATTAA joutua pakkohoitoon. Meneekö mies mukaan naisen harhoihin, kieltääkö ne vai mitä?
Sanoit että näette siksi että lapsetkin saavat nähdä, eivätkö lapset siis voi tavata toisiaan jos ette ole molemmat samassa paikassa?