Avomiehelläni on pieni lapsi. Olemme asuneet yhdessä jo jonkin aikaa ja seurustelun alkaessa tiesin saavani "paketissa" myös lapsipuolen jos suhde vakavaksi menisi. Mies hoiti erillämme asuessa lapsensa vuoroviikonlopuin kodissaan, olin kuitenkin usein paikalla silloinkin. Lapsi on ihana,hyväkäytöksinen, tulemme hienosti toimeen ja vietän mielelläni lapsen kanssa aikaa.
Ongelmia on kaksi. Ehkäpä pientä, mutta ajoittain kovinkin ahdistavaa. Luulen että monen äitipuolen mielestä exä on se, joka välejä useimmiten hiertää. On varmasti monia asiallisia ja inhimillisiä ex-puolisoita. Tässä ei. Lapsen äiti on suorastaan piittaamaton lapsen hyvinvoinnista. Voihan moni näin sanoa, minä olen todistanut sen konkreettisesti. On sairauksia, joiden takia hoidamme lapsiviikonloppuna lääkäriinviennin äidin todetessa "Joo, on sillä ollu jo hetken toi, viekää lääkäriin jos huvittaa. En oo ehtiny." Äiti ja nykyinen on-off-puoliso opettavat nauraen lapsen kiroilemaan, toistelevat kaikkia hävyttömyyksiä kunnes pieni lapsi alkaa niitä toistelemaan ja pitävät tätä suurena huvina. Lapsi on aina _likainen_ eli pinttyneen likaisissa vaatteissa, haisee tupakalta, yleisesti minun mielestäni ei-normaalin lapsen siisteystasolla. Miehelle olen alussa asiasta ystävällisesti sanonut ja kysynyt hänen mielipidettään. En kysy enää sen ensimmäisen episodin jälkeen. Syntyi aika iso riita ja huomasin miestä itseäänkin asian kaivavan, ei vaan osaa asiaa ratkaista tai tiedä mitä asialle tekisi. Sen jälkeen olen väkisin opetellut pitämään suuni kiinni asioista, ei vaan sovi jotenkin omaantuntoon jättää näitä asioita sanomatta. Mies ei uskalla viedä asioita eteenpäin, esimerkiksi mainita tapaamisessa lastenvalvojalla, pelkää exän kostoa ja sitä, että lapsi ei näe enää isäänsä. Olen kommentoinut asiaan vain, että näillä kaikilla näytöillä pikemminkin isästä tehtäisiin lapsen huoltaja. Lapsi on viettänyt elämänsä kulkien äidin "kainalossa" milloin minkäkin hampuusin nurkkiin, hoitopaikasta toiseen äidin baarireissujen ajan jne. Ongelma kaksi. Ymmärrän hyvin, että lapsi näkee isäänsä harvoin ja yhdessä vietetty aika on tärkeää niin isälle kuin lapselle.On minunkin mielestäni tärkeää näyttää lapselle rakkautensa ja esimerkiksi halata. Lapsella on meillä ollessaan "terveellinen" ruokavalio (aamupalaksi usein puuroa, ruisleipää jne. Ruoka yleensä aina samaan aikaan, peruskotiruokaa, ei limuja, mehuja, karkkeja jne toisin kuin äidillä jossa ruoasta saa ja voi kieltäytyä jos ei maistu, saa sen sijaan esimerkiksi vanukkaita, karkkia, keksiä jos ei ruoka maistu) ja lapsen puhtaudesta huolehditaan, kuivaksi mennyttä ihoa rasvataan ja hampaat pestään.
Onko väärin vaatia kuitenkin näinä lapsiviikonloppuina minunkin huomioimistani? Minä lopetan olemassaoloni joka toinen viikonloppu. Täysin. Mies keskustelee kanssani vain lapsen välityksellä. Hän ei piittaa suuremmin halauksista (minun kanssani) mutta en pidä vääränä että lastaan kuitenkin halaa ja hellii. Jotenkin vain tuntuu kovin ilkeältä, että olen nämä viikonloput kotipiian asemassa ja jos en täysillä antaudu lapsen kanssa "hössöttämään" saan kuulla olevani välinpitämätön häntä kohtaan.
Itselläni ei ole lapsia, joten saatan sitten olla jäävi sanomaan asiasta, mutta ei minun mielestäni lapsen läsnäollessa meidän arkemme jää 100%:sesti pois. Tottakai toimitaan suurelta osin pienen lapsen ehdoilla, mutta jos se tarkoittaa käytännössä sitä, että en voi esimerkiksi lähteä illalla ulos ystävieni kanssa (selvinpäin) koska lapsi on meillä ja heräisi mahdollisesti kotiintullessani, pidän asiaa kieroutuneena. Miehellä on ollut vaikea lapsuus,siitä selkeästi on jäänyt arpia, en kuitenkaan kauaa jaksa suun kiinnipitämistä kaikesta. Nämä ongelmat saattavat kuulostaa vähäpätöisiltä, mutta viikonlopun "jälkipuinti" jatkuu usein lapsen seuraavaan saapumiseen. Jos sanon näistä ääneen, tarkoittaa se hirvittävää riitaa, mies pahoittaa mielensä jos "kehtaan" olla pahalla tuulella lapsen laiminlyönneistä. Yleensä hän suuttuukin lähinnä siitä, että minä olen pahoilla mielin, hänen aikanaan kun ei saa sanoa omasta mielipahasta vaan pitäisi aina teeskennellä iloista ja "maailmassa kaikki hyvin" -tyyppiä. Hän ei kestä puhua omista tunteistaan tai meistä kahdesta. Ilmoitti vain että ei ole pahalla tuulella lapsensa paikalla ollessa "koska hän on minulle tärkeä". Mihin tuo lause sijoittaa minut? Kysyin, aikooko olla "parisuhteessa" lapsen kanssa loppuelämänsä, ilmoitti että tavallaan. Sen ymmärrän mutta ei lapsi-vanhempisuhde mielestäni parisuhteen kaltainen ole.
Mieheni teeskentelee, ettei olisi exänsä tekemisistä millään lailla kiinnostunut, silti pudottelee ajoittain exän tekemistä asioista kommentteja ja lopuksi kuittaa aina "tai siis eihän kuulu mulle tai mua kiinnosta". Silti tuntuu että jotain selvittämätöntä mieheni ja exän välillä on.
Mitä tässä pitäisi tehdä, keskustelusta kun ei mitään tule?
Ongelmia on kaksi. Ehkäpä pientä, mutta ajoittain kovinkin ahdistavaa. Luulen että monen äitipuolen mielestä exä on se, joka välejä useimmiten hiertää. On varmasti monia asiallisia ja inhimillisiä ex-puolisoita. Tässä ei. Lapsen äiti on suorastaan piittaamaton lapsen hyvinvoinnista. Voihan moni näin sanoa, minä olen todistanut sen konkreettisesti. On sairauksia, joiden takia hoidamme lapsiviikonloppuna lääkäriinviennin äidin todetessa "Joo, on sillä ollu jo hetken toi, viekää lääkäriin jos huvittaa. En oo ehtiny." Äiti ja nykyinen on-off-puoliso opettavat nauraen lapsen kiroilemaan, toistelevat kaikkia hävyttömyyksiä kunnes pieni lapsi alkaa niitä toistelemaan ja pitävät tätä suurena huvina. Lapsi on aina _likainen_ eli pinttyneen likaisissa vaatteissa, haisee tupakalta, yleisesti minun mielestäni ei-normaalin lapsen siisteystasolla. Miehelle olen alussa asiasta ystävällisesti sanonut ja kysynyt hänen mielipidettään. En kysy enää sen ensimmäisen episodin jälkeen. Syntyi aika iso riita ja huomasin miestä itseäänkin asian kaivavan, ei vaan osaa asiaa ratkaista tai tiedä mitä asialle tekisi. Sen jälkeen olen väkisin opetellut pitämään suuni kiinni asioista, ei vaan sovi jotenkin omaantuntoon jättää näitä asioita sanomatta. Mies ei uskalla viedä asioita eteenpäin, esimerkiksi mainita tapaamisessa lastenvalvojalla, pelkää exän kostoa ja sitä, että lapsi ei näe enää isäänsä. Olen kommentoinut asiaan vain, että näillä kaikilla näytöillä pikemminkin isästä tehtäisiin lapsen huoltaja. Lapsi on viettänyt elämänsä kulkien äidin "kainalossa" milloin minkäkin hampuusin nurkkiin, hoitopaikasta toiseen äidin baarireissujen ajan jne. Ongelma kaksi. Ymmärrän hyvin, että lapsi näkee isäänsä harvoin ja yhdessä vietetty aika on tärkeää niin isälle kuin lapselle.On minunkin mielestäni tärkeää näyttää lapselle rakkautensa ja esimerkiksi halata. Lapsella on meillä ollessaan "terveellinen" ruokavalio (aamupalaksi usein puuroa, ruisleipää jne. Ruoka yleensä aina samaan aikaan, peruskotiruokaa, ei limuja, mehuja, karkkeja jne toisin kuin äidillä jossa ruoasta saa ja voi kieltäytyä jos ei maistu, saa sen sijaan esimerkiksi vanukkaita, karkkia, keksiä jos ei ruoka maistu) ja lapsen puhtaudesta huolehditaan, kuivaksi mennyttä ihoa rasvataan ja hampaat pestään.
Onko väärin vaatia kuitenkin näinä lapsiviikonloppuina minunkin huomioimistani? Minä lopetan olemassaoloni joka toinen viikonloppu. Täysin. Mies keskustelee kanssani vain lapsen välityksellä. Hän ei piittaa suuremmin halauksista (minun kanssani) mutta en pidä vääränä että lastaan kuitenkin halaa ja hellii. Jotenkin vain tuntuu kovin ilkeältä, että olen nämä viikonloput kotipiian asemassa ja jos en täysillä antaudu lapsen kanssa "hössöttämään" saan kuulla olevani välinpitämätön häntä kohtaan.
Itselläni ei ole lapsia, joten saatan sitten olla jäävi sanomaan asiasta, mutta ei minun mielestäni lapsen läsnäollessa meidän arkemme jää 100%:sesti pois. Tottakai toimitaan suurelta osin pienen lapsen ehdoilla, mutta jos se tarkoittaa käytännössä sitä, että en voi esimerkiksi lähteä illalla ulos ystävieni kanssa (selvinpäin) koska lapsi on meillä ja heräisi mahdollisesti kotiintullessani, pidän asiaa kieroutuneena. Miehellä on ollut vaikea lapsuus,siitä selkeästi on jäänyt arpia, en kuitenkaan kauaa jaksa suun kiinnipitämistä kaikesta. Nämä ongelmat saattavat kuulostaa vähäpätöisiltä, mutta viikonlopun "jälkipuinti" jatkuu usein lapsen seuraavaan saapumiseen. Jos sanon näistä ääneen, tarkoittaa se hirvittävää riitaa, mies pahoittaa mielensä jos "kehtaan" olla pahalla tuulella lapsen laiminlyönneistä. Yleensä hän suuttuukin lähinnä siitä, että minä olen pahoilla mielin, hänen aikanaan kun ei saa sanoa omasta mielipahasta vaan pitäisi aina teeskennellä iloista ja "maailmassa kaikki hyvin" -tyyppiä. Hän ei kestä puhua omista tunteistaan tai meistä kahdesta. Ilmoitti vain että ei ole pahalla tuulella lapsensa paikalla ollessa "koska hän on minulle tärkeä". Mihin tuo lause sijoittaa minut? Kysyin, aikooko olla "parisuhteessa" lapsen kanssa loppuelämänsä, ilmoitti että tavallaan. Sen ymmärrän mutta ei lapsi-vanhempisuhde mielestäni parisuhteen kaltainen ole.
Mieheni teeskentelee, ettei olisi exänsä tekemisistä millään lailla kiinnostunut, silti pudottelee ajoittain exän tekemistä asioista kommentteja ja lopuksi kuittaa aina "tai siis eihän kuulu mulle tai mua kiinnosta". Silti tuntuu että jotain selvittämätöntä mieheni ja exän välillä on.
Mitä tässä pitäisi tehdä, keskustelusta kun ei mitään tule?
Vastaukset 20
Vanhimmat
En oikeastaan jaksa lukea tarinoita, jotka alkavat: " Avomiehelläni on pieni lapsi". Ne ovat jotenkin niin masentavia, jopa raadollisia.
Velvollisuutesi on tehdä lapsesta lastensuojeluilmoitus, jos nuo kertomasi asiat pitävät paikkansa! Voit tehdä sen myös nimettömänä.
En koskisi kepilläkään mieheen, jolla on pieni lapsi. Välttäisin kuin ruttoa.
Minulla on kokemusta samasta. Äiti ei huolehtinut lapsensa terveydestä. Siitä olin häneen yhteydessä ja alkoi järjetön v****** kierre. Elämästämme tuli yhtä kaaosta. Nainen juoksi baareissa ja taustalla oli paljon rietasta elämää. Minulle heräsi epäilys onko lapsi edes mieheni, ei ollut, kun asia selvitettiin dna-testillä. Jos tästä minulla ei olisi ollut varmuutta en olisi edes alkanut miehen kanssa vakavaan suhteeseen. Eli tämä kannattaa selvittää tuollaisen sutturan ollessa äiti ennen kuin muuta ajatteleekaan. Tuollainen moraaliton hirviö voisi hyvin valehdella miehen olevan lapsensa isä. Mikäli lapsi on miehen, suosittelen oman hyvinvointisi vuoksi etsimään miehen jolla ei ole lapsia. Tilanteenne ei tule tuosta paranemaan. Mitä kauemmin olette tunteneet, sitä helpommin mies käyttää sinua kotiorjana. Itse otin ennen isyyden selvittämistä lapsivkl vapaiksi. Kävin ystävieni kanssa shoppailemassa Pariisissa tai Lontoossa, kävin mökkireissuilla, eli vietin laatuaikaa ilman miestä ja parisuhdetta. Mies ei voinut valittaa, hänellähän oli laatuaikaa lapsen kanssa.
Joo mä olen kanssa parempi äiti mieheni lapsille kuin heidän oma äiti. Käydään kiinassa joka toinen kuukausi, ja intiassa kymmenen kertaa vuodesa shoppailemssa. Lapsen äiti vaan juopottelee ja on unohtanut lapsensa.. minä ruokin ja kasvatan.
Laatuaikaa saan kun otan uvoden lomaa miehestä ja lapsesta aina kerran vuodessa.
Eronneille miehille oman lapsen oloista tai ex eukon kasvatusmenetelmistä valittaminen on jostain syystä iso punainen vaate, kenties he ottavat sen itsensä arvosteluna? Meillä oli aluksi samaa ongelmaa ja mies oli kyvytön pitämään lapsensa puolia.
Voitte yrittää keskustella asiasta ilman riitaa, suosittelisin ulkopuolista, uusperheisiin perehtynyttä terapeuttia jo tässä vaiheessa. Loppujen lopuksi sinä et lapsen olosuhteille voi mitään sillä mies ja ex ovat huoltajia.
Jos kuitenkin välität lapsesta, voit tehdä nimettömän lastensuojeluilmoituksen. Voit mainita ilmoittaessasi että olet lapsen äitipuoli, toivottavasti eivät ajattele että olet joku katkera häirikkö vaan ottavat asian vakavasti.
Suomen maassa on paljon piittaamattomia vanhempia ja huoltajuutta on todella vaikeaa saada pois.
Siinä,että huomaa lapsensa voivan lähikodissaan huonosti ja välittää laiminlyönneistä, saattaa piiliä vaara. Joutuu jopa ottamaan itse vastuuta lapsesta, ottamaan asumaan luokseen ja huolehtimaan itse.
Kaikki etävanhemmat eivät tätä todellakaan halua!!
Ennemmin ollaan vanhempia silloin tällöin ja nautitaan uudesta elämästä. Ja annetaan lapsiraukan vaikka ennemmin kärsiä lähikodissaan laiminlyönneistä ja turvattomuudesta..
Vaikka kuinka tekisi nimettömänä ilmoituksen niin kyllä sen tietää ja aavistaa mistä ja keneltä se on lähtöisin, jos aiemmin sellaista ei kukaan ole tehnyt. Uusikot voivat näin tahallaan kiusata mikä on heidän sydämen syövereihin syöpynyt, kiusanteko ja hankalaoittaminen.
Jos minun lapsestani olisi näin tehty, olisin ilman muuta tehnyt myös sen uusion lapseta kiusallani ilmoituksen aivan yhtä perättömän kuin tämä uusikkokin minun ja miehen lapsesta. Näinhä saa taas uuden riidan aikaseksi.
Se on jännä, miten se lapsi ja äiti muuttuu heti äärettömän huonoiksi ihmisiksi, kun tämä uusio tulee miehen elämään. Niinkuin nyt tuossakin voi sen lukea. Ja veilä omituisempaa on, ettei se mies ole sitä aiemmin huomannut????
"Se on jännä, miten se lapsi ja äiti muuttuu heti äärettömän huonoiksi ihmisiksi, kun tämä uusio tulee miehen elämään. Niinkuin nyt tuossakin voi sen lukea. Ja veilä omituisempaa on, ettei se mies ole sitä aiemmin huomannut????"
No onhan se mies sen aiemminkin huomannut, kun on kerran siitä suhteesta lähtenyt :D :D
Minun mieheni ex-vaimo petti miestäni vuoden päivät perheellisen miehen kanssa, ja jäi sitten rysän päältä kiinni. Vaimo oli siis "työreissuilla" paneskellut tämän miekkosensa kanssa kun mies oli kotona lasten kanssa. Lapsia ei koskaan laitettu kunnalliseen päivähoitoon, vaan mies halusi hoitaa lapsia kotona. Hänellä oli freelance-työntekijänä tähän hyvä mahdollisuus.
No, erohan se tuli, mies muutti pois ja tämä perheellinen salarakas-miekkonen jätti oman perheensä ja muutti sinne isukin tilalle heti, samantien. Mieheni eli useamman vuoden ihan yksinään lasten kanssa, piti lapsia enemmän kuin sopimuksessa oli, jotta äippä pääsi uuden miekkosensa kanssa thaimaan reissuille.
Tapasin miehen siis useamman vuoden kuluttua erostaan. Nykyään asumme yhteisessä omakotitalossa, meillä on yhteisiäkin lapsia, ja miehen lapset asuvat virallisesti meillä. Äitinsä ei ole enää sen saman salarakkaan kanssa, vaan siitä seuraavan. Lapset asuvat meillä omasta tahdostaan, ja tapaavat äitiään silloin kun äiti ehtii.
Miten siis minun olemassaoloni tai kuvioihin mukaantuloni muutti mieheni exän huonoksi ihmiseksi? Minäkö sen tein? Eiköhän se tehnyt itsestään "huonon ihmisen" aivan itse kun alkoi höpöttämään vieraiden perheellisten miesten kanssa ja unohti lapsensakin siinä rytäkässä. Minun mieheni huomasi kyllä exänsä "huonouden" ihan exien omien ansioiden vuoksi, jo ennenkuin minä olin lähimaillakaan. Siihen on aivan turha vetää minua mukaan, en edes tuntenut miestä hänen eronsa aikoihin.
Vai onko mielestäsi TAAS niin, että minä olen syypää kaikkeen?
Ja hänen meis petti vaimoaan sinun kanssa. Siis kumpi oli pahempi juttu? No tietty se vaimo... tottakai, miehelle kuuluu pettää. Eihän ksokaan miehen tekoset ole yhtä pahoja kuin naisen. Mikä sen täällä muuttaisi.
Sinä voit täällä kirjoittaa ihan miten haluat, poistaaksesi syyllisyytesi, kun kukaan ei sitä oikeaksi todista. Kiillota vaan minä kuvaasi... no en minäkään voi todistaa ettei niin käynyt... mutta kukapa täällä rehellinen olisi.
Ei minulla ole tarvetta kiillottaa kuvaani, mutta eipä minulla ole tarvetta myöskään ottaa harteilleni syyllisen taakkaa jonkun muun tekemien töppäilyjen vuoksi. Se on sellainen asia, josta minua et voi syyttää. Ihan itse se mieheni ex-vaimo sinne salarakkaan petiin hyppäsi, minä en häntä sinne heittänyt ;)
Ja hänen meis petti vaimoaan sinun kanssa. sinä kysyt, vaikka kirjoittaja kertoo näin: Mieheni eli useamman vuoden ihan yksinään lasten kanssa, Tapasin miehen siis useamman vuoden kuluttua erostaan....joten kysyn sinulta että, oletko ihan v i t u n t y h m ä kun et ymmärrä lukemaasi?
En usko ap:n juttuihin syystä, että on katkera lapselle. Tulee ilmi siinä, että kertoo näinä lapsiviikonloppuina olemassaolonsä loppuvan.
Katkera vuodatus, eikös vain ap.
" Mitä tässä pitäisi tehdä, kun keskustelusta ei mitään tule ?" - kysyt.
" Olenko itsekäs ja huono äitipuoli ?" - kysyt. No joo. Nämä ovat ongelmia
sinulle, ei muille. Ensiksi, lapsi on miehesi ja hänen exänsä. Kyllä he huolehtivat
lapsestaan niinkuin ennenkin.
Sinun pitäisi arvostaa itseäsi enemmän, niin ei tarvitse nimitellä itseään piiaksi.
Olet ahdistunut ja kaivat epäkohtia. Pelkäät, että miehelläsi voisi olla tunteita (?)
exää kohtaan. Olet myös tunneristiriidassa kun lapsi on isänsä huomion kohde.
Sinun ei tarvitse muuta kuin järkevöityä, ja olla puuttumatta toisten asioihin.
Mieti parisuhdettasi, oletko oikean miehen kanssa ? Jos nyt jo hiertää noin
paljon, niin jatko voi olla vielä ongelmallisempaa. Tosin mielestäni, nuo ovat
pikkuongelmia, joiden annat vain kasvaa päässäsi. Voithan opetella elämään
onnellisesti ilman tuota ylenmääräistä kriittisyyttä ja huomionhakua.
Jätä se ja lapsi sillä sinua käytetään hyväksi.
Mikä siinä miehessä viehättää, onko iso nima vehje tai mikä että tulet huijatuksi?
Oletko ollut kauan niin yksinänen että mikä tahansa mies kelpaa?
Ei herranjestas jos ei edes riidellä saa sen äijän pahoittaessa mielensä. Ei riitä syyksi vaikea lapsuus sillä kaikilla on ollut sellainen.
Hae lapseton mies äläkä ota toisten paskoja kun ne hyväksikäyttävät vaan sinua.
Kumpikin se äijä ja sen ex ämmä käyttävät sinua tyhmää idioottia hyväkseen ja aloitko pikkuhiljaa huomaamaan?
Se äijä on itsekäs ja huono isä kakaralleen ja koittaa saada syyttömät ihmiset tuntemaan huonoa omaatuntoa omista virheistään ja käyttää hyväntahtoisia ihmisiä hyväkseen.
Ap on niin katkera, ei tunne edes itseään. Hän on aivan hukassa, ressukka.
Ei kukaan järkevä kysele nettipalstoilla, kenenkään puolesta yhtään mitään.
Omista ongelmista kysellään, mutta ap:llä on niin paljon ongelmia ettei edes ymmärrä kuinka paljon niitä ongelmia onkaan. Jotenkin huvttavaa leikkiä olevansa huolissaan toisen lapsista. Pelkkää katkeruutta ja halua rikkoa loputkin. On se kurjaa kun ei tunne itseään.
Niinpä niin jaapa jaa..
Mamma mia tais sanoa sulle kaiken tarpeellisen jo.
Olen itse ollut äitipuoli ja huolehtinut mieheni lapsesta joka asui kanssamme, ja tein sen oikein vastuullisesti ja yhdessä mieheni kanssa.
Sinäkin ap ilmeisesti haluat olla hyvä ihminen ja varsinkin parempi kuin se äiti on, sillä siihen ei vissiinkään edes paljoa tarvita.
Ongelma nyt vaan on siinä, että se lapsi ei ole sinun, ja vaikka miehesi ryhtyisi vastuulliseksi isäksi, ja joutuisi sossuun keskustelemaan lapsensa asioista, sinulta ei yksikään viranomainen kysy yhtään mitään. Muista se!
Jos se miehesi ei puutu lapsensa huonoon hoitoon, myös sinä voit sen lastensuojeluilmoituksen tehdä ja vaikka nimettömänä, muuhun sinun valtasi ei riitä.
Sinua ei kukaan kiitä, ei se ex, ei lapsi eikä tuo keskustelukyvytön miehesi, vaikka kuinka huoltaisit ja hoitaisit ja ruokkisit.
Koitas nyt kerätä tosiasiat kasaan ja mieti mitä elämässäsi haluat!
Niin ja se vielä että se miehen ex voi tehdä myös nimettömänä sen lastenhuojelu ilmoituksen tämän uusikon lapsista. Ei kannata jäädä katsomaan hänenkään tekosia. Ilmoiuts vaan.
Uusikoilla on joku kumma tarve hankaloittaa miehen lasten elämää. Lapsiahan he kiusaavat kaikista eniten.
Tee ilmoitus nimettömän asiasta lastensuojeluun.
"Tee ilmoitus nimettömän asiasta lastensuojeluun. "
Näinpä... ja muista ap. valmistautua siihen että lapsi muuttaa kokonaan teille, silloin olet 24/7 äitipuoli ja osittain vastuullinen lapsen hyvinvoinnista.
Taikka toinen vaihtoehto on huostaanotto, jolloin lapsi lähtee sijoitukseen. Mitäpä luulet lapsen isän siitä tuumaavan? noinkohan mieli mettä keittäisi?