Jos naapuriini muuttaisi entinen murhaaja tai muu vastaavan vakavan rikoksen tehnyt henkilö, olisin todennäköisesti jokseenkin varautunut ja epäluuloinen tätä henkilöä kohtaan, vaikka hän olisi "sovittanut tekonsa" linnassa ja käynyt monta vuotta psykoterapiassa.
Kuitenkin minua pelottavat aivan yhtä paljon sellaiset henkilöt, jotka ovat suu vaahdoten valmiita tappamaan kaikki pedofiilit, murhaajat ja muut vastaavat henkilöt.
Oikeuden jakaminen tappamalla rikolliset on barbaarista ja täysin epäinhimillistä, kuten ovat myös väkivalta- ja seksuaalirikollisten suorittamat teot. Yhteisöä ei kuitenkaan auta millään tavalla se, että annetaan ihmisten vapaasti purkaa aggressionsa toisiin ihmisiin, olivat nämä ihmiset sitten rikollisia tai eivät.
Kuolemantuomion ongelma on siinä, että se hyväksyy tappamisen ratkaisuna vaikeisiin ongelmiin, joiden lähtökohta itsessään on väkivalta.
Toisin sanoen: väkivaltaisia rangaistuksia suosivat ihmiset itse lisäävät yhteisössä ilmenevää kireyttä ja jännitystä, ja täten myös väkivaltaisuutta.
Paljon edullisempaa yhteisön kannalta olisi, jos keskityttäisiin vähentämään aggressiivisuutta lisääviä tekijöitä ympäristöstä.
Suomessa on joka tapauksessa enemmän perheväkivaltaa kuin murhia tai pedofiliaa.
Ja väkivaltaisessa ilmapiirissä kasvanut lapsi saattaa aikuisena kehittyä murhaajaksi tai pedofiiliksi.
Tämän takia tärkeintä olisi vähentää kiihkoa tappaa väkivaltarikolliset, ja keskittyä selvittämään sitä, mikä näiden kuolemantuomiota ajavien (ja muiden kiihkoilevien) ihmisten päässä saa heidät "kiehumaan".
Oma näkemykseni on, että he purkavat henkilökohtaisessa elämässään kokemansa turhautumat ja paineet sosiaalisessa hierarkiassa alimmalla tasolla oleviin ihmisiin, eli väkivalta- ja seksuaalirikollisiin, eivätkä näin ollen ole heitä kovinkaan paljon parempia.
Kuitenkin minua pelottavat aivan yhtä paljon sellaiset henkilöt, jotka ovat suu vaahdoten valmiita tappamaan kaikki pedofiilit, murhaajat ja muut vastaavat henkilöt.
Oikeuden jakaminen tappamalla rikolliset on barbaarista ja täysin epäinhimillistä, kuten ovat myös väkivalta- ja seksuaalirikollisten suorittamat teot. Yhteisöä ei kuitenkaan auta millään tavalla se, että annetaan ihmisten vapaasti purkaa aggressionsa toisiin ihmisiin, olivat nämä ihmiset sitten rikollisia tai eivät.
Kuolemantuomion ongelma on siinä, että se hyväksyy tappamisen ratkaisuna vaikeisiin ongelmiin, joiden lähtökohta itsessään on väkivalta.
Toisin sanoen: väkivaltaisia rangaistuksia suosivat ihmiset itse lisäävät yhteisössä ilmenevää kireyttä ja jännitystä, ja täten myös väkivaltaisuutta.
Paljon edullisempaa yhteisön kannalta olisi, jos keskityttäisiin vähentämään aggressiivisuutta lisääviä tekijöitä ympäristöstä.
Suomessa on joka tapauksessa enemmän perheväkivaltaa kuin murhia tai pedofiliaa.
Ja väkivaltaisessa ilmapiirissä kasvanut lapsi saattaa aikuisena kehittyä murhaajaksi tai pedofiiliksi.
Tämän takia tärkeintä olisi vähentää kiihkoa tappaa väkivaltarikolliset, ja keskittyä selvittämään sitä, mikä näiden kuolemantuomiota ajavien (ja muiden kiihkoilevien) ihmisten päässä saa heidät "kiehumaan".
Oma näkemykseni on, että he purkavat henkilökohtaisessa elämässään kokemansa turhautumat ja paineet sosiaalisessa hierarkiassa alimmalla tasolla oleviin ihmisiin, eli väkivalta- ja seksuaalirikollisiin, eivätkä näin ollen ole heitä kovinkaan paljon parempia.
Vastaukset 4
Vanhimmat
..Pekalta. Jopa niin järkevää tekstiä, ettei tuo kirjoitus edes oikeastaan kuuluisi rämän luokan roskafoorumille.
Hienoa Pekka!
Jenkeissä monin paikoin poliisi tiedottaa asukkaille, jos naapurustoon muuttaa murhamies tai pedofiili.
Suomessa rikollisten liikkeistä ei tavallista kansaa jostain syystä informoida.
...samassa talossa tappaja.
Kerrostalostamme A-saatiö osti asunnon kotiutettaville vangeille. No siihen asutettiin eräs ent.vanki ja heti alkoi ongelmat. Epämäärästä jengiä/hörhöjä lappas ovesta sisään, oli tappeluita, viinaa ja kenties muita mömmöjä ja itse asukaskin, tuli pari kertaa verissä päin hakemaan naapurista apua ja pyytämään poliisin kutsumista. No parissa kuukaudessa asia oli ohi ja asukas pantiin pihalle A-säätiön toimesta, kun taloyhtiö uhkas lunastuksella. A-säätiö yritti aluksi peitellä asukkaan taustoja, lopulta paljastui, että se on vapautunut taposta ja muutakin oli taustalla, mm huumeita.
Asunto oli hiukasen aikaa tyhjillään ja sitten siihen muutti remontin jälkeen uusi toivon mukaan "ent.kriminaali". Taloyhtiö pisti nyt tiukan linja asukkaan suhteen, että taustat on kerrottava kunnolla ja ekasta fibasta ulos. Uusi asukas on ihan jees, perheellinen, joku ent.pikkurikollinen. Hyvä jos käy iltakaljalla joskus lähipubissa ja kymmeneltä kotiin. Ei mitään ongelmia vuoteen eli koko aikana, muutenkin ihan mukava ihminen ja koko perhe. Toivottavasti ovat päässeet jaloilleen.
tää ei oo amerikka vaan suomi.