Milloin?

ihastuminen ,

kaupan takahuoneessa...ne silmät;)
naiselle menee....:)

Voi, jo vuosia sitten.... Hän oli silloin naimisissa, joten piti salata tunteeni... Sitten elämä vei meitä eri suuntiin ja hän meni muiden mukaan....:'(

Näemme nykyään suhteellisen säännöllisesti, mutta meistä ei ole tullut paria.... Tuskin tuleekaan, sillä en sovi hänen kuvioihinsa...

taisi olla syyskuussa...silloin oli pakko tunnustaa itselleni että tosiaan olin kovasti ihastunut erääseen mieheen...Ja olen vieläkin...vaikkei enää nähdä...Nyt on vaan kova ikävä...

Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Nähtiin Prismassa.

Viime vuoden loppupuolella. En olisi halunnut ihastua, niin vain kävi. Nyt olen edistynyt asian käsittelyssä onneksi. Toivon hänelle vain onnea.

ihastuuko ihastumisen tunteeseen vai johonkin käsin kosketeltavaan kohteeseen?
tunne loppuu aikanaa, mitä jää jäljelle?

Kun toistuvasti huomasin ajattelevani, että minun tulee olemaan vaikeaa katsoa vierestä hänen ollessa jonkun muun kanssa. Tällöin en ollut häntä edes vielä nähnyt kenenkään muun kanssa. Tämä ajatus vain putkahteli esiin hänen nimensä nähtyäni jossain tai jonkun mainitessa hänestä jotakin.

Mun mielestä ihan oikea palsta, koska tajusin ehkä juuri siitä, että aloin häntä ikävöimään...ja odottaa sitä kun taas nään hänet. Yleensä ehkä kerran viikossa. Hupsista, kylläpä sitä alkaa aika nopeasti ikävöidä. Kyllä olen jo aemminkin hänestä pitänyt, mutta nyt kesän aikana tapahtui jotain erilaista...ehkäpä sellainen lapsenmielisyys sitten vetoaa meikäläiseen...

Ihastuin välittömästi heti kun tapasimme ekaa kertaa livenä.
Ja hetikohta myös rakastuin ja se tunne on edelleen.

tajusin sen, kun huomasin usein ajattelevani häntä myös vapaa-ajalla. Siitä se sitten lähti...hieman myöhemmin jo olinkin ihan hänen huumassansa (kesä taisi olla) Syksy kun tuli, taisin olla hieman rakastunutkin. Ainakin luulin näin. Nykyään olen jo ihan sekaisin hänestä.

Nainen lähti erään toisen luokkalaisen kans thaimaaseen lomalle. Sinä aikana ymmärsin hakevani hänen katsettaan luokasta, ruokalasta, käytäviltä.
Tajusin miten tietämättäni olin poiminnut hänen äänen ja naurun aiemmin kaikesta siitä hälinästä.
Sitten vihdoin koitti se päivä, että hän palasi ruskettuneena ja aivan uskomattoman kauniina. En saanut katsettani irti hänestä..

Tunnin loppupuolella tämä nainen oli nousemassa ylös tuolista ja hänellä alkoi huimaamaan. Ryntäsin toiseltapuolelta luokkaa ottamaan häntä kiinni, mutta otettuaan tukea pulpetista muutaman heijaus liikkeen verran, hän pysyi pystyssä.
Olin silloin parinmetrin päässä tästä ihanuudesta, joten olisin saanut napattua hänet kiinni.. ajatuksissa jälkeenpäin tietenkin käsivarsille :) mutta saman pituisina olisin vaan ollut se pehmentävä patja hänen alla..

Muutkin havahtuivat tapahtuneeseen ja kyselivät vointia ja hän sanoi olevansa ok, joten hiljaa vetäydyin siitä paikalleni. Siinä oli mun superman moment joka jäi toteutumatta..Noh, jäihän se elämään ikävä sivustolle epämääräisiin viesteihin ;)