minulla itselläni ei ole viellä lapsia.
Mutta olen ruvennut pohtimaa tälläistä kysymystä,että onko nykyaikana vaikeampaa kasvattaa lapsia,kun ennen vanhaan?
Varmaan johtunee siitä,että olen lukenut uutistä ,että nykyajan lapsella pitää olla älypuhelin muuten joutuu koulussa kiusatuksi. olen myös seurannut tätä maailman menoa ja ruvennut tuntumaa,että nykyajan lapsilla pitää olla hienot vaatteet, juodaan energiajuomia, syödään roskaruokaa, kaupungissa yläkoululaiset alaikäiset lapset viettävät aikaa kauppakeskuksissa, ollaan paljon netissä pitää olla älypuhelin,tabletti tai kannettava. Minusta tuntuu,että nuoria olisi vaikea saada osallistumaan tänä päivänä piha ja kotitöihin.
He viettäisivät mieluummin aikaa pelaten tai netissä`?
Mutta olen ruvennut pohtimaa tälläistä kysymystä,että onko nykyaikana vaikeampaa kasvattaa lapsia,kun ennen vanhaan?
Varmaan johtunee siitä,että olen lukenut uutistä ,että nykyajan lapsella pitää olla älypuhelin muuten joutuu koulussa kiusatuksi. olen myös seurannut tätä maailman menoa ja ruvennut tuntumaa,että nykyajan lapsilla pitää olla hienot vaatteet, juodaan energiajuomia, syödään roskaruokaa, kaupungissa yläkoululaiset alaikäiset lapset viettävät aikaa kauppakeskuksissa, ollaan paljon netissä pitää olla älypuhelin,tabletti tai kannettava. Minusta tuntuu,että nuoria olisi vaikea saada osallistumaan tänä päivänä piha ja kotitöihin.
He viettäisivät mieluummin aikaa pelaten tai netissä`?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itse en voi sanoa millaista oli kasvattaa lasta seitsemänkymmentä- tai kahdeksankymmentä luvulla kun olen ollut lapsi/nuori. Mutta se mitä muistan omasta lapsuudesta ja mitä vanhempieni kanssa olen keskustellut sen ajan kasvatuksesta ym. niin ei se lapsen kasvatus hirveästi eroa nykyisestä. Itselläni on murrosikäinen lapsi.
Lapsi oppii vaatimaan ja saamaan kaiken mitä haluaa,jos siihen opettaa. Oikeat arvot,toisten kunnioitus ym. pitää opettaa lapselle aikakaudesta riippumatta.
Ei meillä ole älypuhelimia,iphoneja vaikka joillakin on. Siitä ei ole kyse etteikö olisi varaa ostaa mutta olen opettanut pienestä asti miten rahaa käytetään järkevästi ja kuinka säästää,mikä on oikeasti tarpeellista ja mikä ei.
Siistit ja puhtaat vaatteet on lapsellani ollut,mutta merkillä ei ole väliä. Kännykkä on alle satasen puhelin joka täyttää tarpeet. Energiajuomia ei juoda,herkuttelemassa käydään 1-2krt/kk eikä lastani kiinnosta hengailla päivät/illat pitkät ostareilla vaikka muut sitä tekevät. Silti lapsellani on kavereita ja on hyvin pidetty.
Kotitöitä tehnyt aina iän mukaan,pienempänä pieniä hommia ja iän kasvaessa vastuuta lisätty. Viikkorahaa saa josta puolet laittaa säästölippaaseen. Isovanhempiakin käy joskus auttamassa eikä siitä palkkaa vaadi. Toisten auttaminen ja arvostaminen on tärkeä asia perheessämme.
Kyllä meillä pelataan konsolilla mutta rajoitetusti ja ehtona on aina se että läksyt on aina ensin tehtävä,sitten voi tehdä niitä mieluisia asioita. Koeviikoilla ei pelaamiseen jää aikaa vaan silloin luetaan.
Lapsen pitää saada olla lapsi mutta lasta pitää myös valmistaa tulevaan;vapaus lisää vastuuta ja vastuu on kannettava. Vastoinkäymisiä tulee,elämä ei ole aina kivaa mutta onnellisuus on mielestäni pieniä asioita ja hetkiä,ei mikään pysyvä tila.
Huumeita ja rikollisuutta on nykyään enemmän kuin omassa lapsuudessa pienellä paikkakunnalla ja pelottaahan se välillä. Vanhempien tulee kuitenkin valvoa millaisessa seurassa lapsi liikkuu. Tynnyrissä ei lasta voi eikä kannata kasvattaa,vaaroista on kerrottava ja luotettava sitten siihen että mitään ei satu..
On aivan turha verrata entisaikoja nykyaikaan koska tilanteet ja asiat ovat aivan eri lailla ja siten eivät vertailukelpoisia.
Jokainen vanhempi kasvattaa lapsensa omalla tyylillään ja oppimallaan tyylillä. On varmasti perheitä, joissa ajatellaan , että lapsella pitää olla muotivaatteet ja kaikki viimeistä huutoa olevat vempaimet. Toisaalta on myös perheitä, joissa moisia ei arvosteta vaan eletään aivan toisella lailla.
Vanhempien velvollisuus on huolehtia lapsistaan ja tarjota turvallinen kasvuympäristö, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Tämä toteutuu hyvin monella tapaa.
Nettipelit ymv. ovat nykynuorten normaalia elinympäristöä ja -tapaa. Uskon kuitenkin, että suurin osa lapsista ja nuorista osallistuu oman kodin askereihin jos heille vain tarjotaan mahdollisuutta siihen,
Omat lapseni ovat syntyneet 1985 - 1995 välisenä aikana ja olemme eläneet hyvin tavallista lapsiperhe arkea. Meillä ei ole ostettu muotivaatteita ja kaikki vempaimetkin ovat luultavasti olleet viimeisenä meidän lastemme käytössä. Rahallisesti satsaamme mieluummin tilavaan ja viihtyisään asumiseen, hyvään ruokaan ja vapaa-ajan viettoon.