Aurinko painuu horisontin taakse kun nuori, ehkä parikymppinen Miia ajaa
autolla moottoriliikenne tiellä. Hän on
ihan lumoutunut katselemaan auringon laskua ja sen värjäämää iltataivasta.
”Kuinka ihanaa olisikaan ratsastaa
auringonlaskuun”, hän ajattelee mutta haaveilun keskeyttääkin korvia vihlova
ujellus ja vilkaisu takapeiliin kertoo karun
totuuden. Siviili poliisiauto vilauttaa punaista hälytysvaloaan ja kehottaa
naista ajamaan tiensivuun. ”Pahus”, Miia sanoo
ääneen, hiljentää ajoneuvoaan ja pysäyttää sen tienposkeen. Hän vilkaisee
peiliin, kohentaa hiuksiaan ja hakee kasvoilleen
valloittavan hymyn kun siviilivaatteinen poliisi astelee hänen autonsa vierelle.
Nainen avaa ikkunaa ja hymyilee poliisille.
”En kai vain ajanut ylinopeutta? Olin niin lumoutunut katselemaan
taivasta
etten kyllä huomannut ajavani liian lujaa.”
Poliisi naurahtaa, nojaa naisen auton etuoveen ja sanoo: ”Ehkä te hieman ajoitte
liian kovaa, mutta minua huolestuttaa
enemmän se miten autonne heittelehti tiellä ajaessanne. Puhaltaisitteko
alkometriin.” Poliisi ojentaa kättään jossa on
alkometri. Miia kiukustuu hieman, mutta päättää olla asiallinen ja puhaltaa
reippaan puhalluksen miehen ojentamaan
laitteeseen. Poliisi tutkii sitä kiinnostuneena. ” Ette te siitä mitään näe”,
nainen tiuskaisee ja punastuu kun poliisi avaa etuoven.
”Saisinko nähdä ajokorttinne ja rekisteriotteen.” Nainen hamuilee takapenkiltä
käsilaukkuaan samalla kun toinen käsi
aukaisee hanskalokeron rekisteriotetta etsien. Rekisteriote löytyykin vaivatta
mutta nainen huomaa unohtaneensa lompakon
kotiin lähtiessään ajamaan. Hän hermostuu hieman ja koittaa selittää poliisille
kuinka hajamielinen hän on tänään ollut. ”Öh,
tuota.. nyt sattui käymään niin että unohdin lompakkoni kotiin” , puna nousee
Miian kasvoille entistäkin helakammin. Poliisi
tuijottaa naista kuin miettien mitä tekisi. Sitten hän komentaa naisen nousemaan
autostaan. ”Hei, en kai minä voi isäni autoa
tähän jättää, minkä rikkeen olen muka tehnyt. Minä vaadin selityksiä”, Miia
tiuskii poliisille. Autosta nouseminen tuottaa
naiselle vaikeaa, hermostunut olo saa jäsenet jäykiksi ja korkeakorkoiset
kesäsandaalit eivät auta asiaa. Mumisten nainen
saa kuitenkin kammettua itsensä pois matalasta autosta. Ulkona on lämmin ja
nainen huomaa hionneensa hieman. Oloa ei
helpota sekään että poliisi tarkkailee häntä koko ajan.
”Ojentakaa kätenne suoraksi sivuille ja kävelkää tuota viivaa pitkin
jonkun
aikaa”, poliisi komentaa ja osoittaa tiessä
näkyvää valkoista maalattua viivaa. Nainen huokaisee, tepastelee paikoillaan
hieman ennen kuin levittää kätensä ja lähtee
kävelemään maaliviivaa pitkin. Hän tuntee poliisin katseen selässään ja
reisillään. Minihame on tuottanut tuloksen. Nainen
hymyilee itsekseen ja kääntyy palatakseen takaisin päin. Kävely onnistuu
hienosti ja nainen repeää nauruun kun huomaa
poliisin katseen lukkiutunen hänen uumalle. ”Hyväksytty suoritus, herra
konstaapeli?”, nainen kysyy kiusoitellen ja katsoo
poliisia silmiin viattomana. Poliisi murahtaa jotain itsekseen ja harppoo
naisen luokse.
”Menehän vasten autoa ja levitä jalkasi, tarkastan ettei teillä ole aseita”,
poliisi sanoo jo pilkettä silmäkulmassaan. Miia tottelee kiltisti ja pian hän
jo tunteekin poliisin kädet kiinteällä vartalollaan. Selvästi poliisi etsii
jotain aivan muuta kuin asetta mutta jostain kumman syystä Miian ei tee mieli
vastustella. Pian poliisin kädet ovatkin jo hänen reisillään ja täydellisillä
pakaroillaan. Onneksi he ovat metsän puolella tietä joten ohiajavista autoista
ei näe mitä pari touhuaa.
”Tiedät hyvin että sakot voi maksaa toisellakin tapaa” poliisi sanoo ja Miia
epäröi hieman. Tuntuu houkuttelevalta päästä eroon suurista sakoista sekä
lisäksi ajatus näin villistä nainnista puolijulkisella paikalla on liian
kiihottava. Miia tunteekin itsensä jo kosteaksi poliisin etumuksen koskettaessa
hänen takapuoltaan. ”Anna mennä vaan” Miia huokaiseekin muistaen ettei hänen
minihameensa alla ole edes alushousuja. Takaa hän kuulee vain poliisin housujen
tipahtavan maahan.
Miian ei auta muu kuin pyllistää kiltisti samalla kun poliisi nostaa hänen
minihamettaan ja hyväilee hänen reisiään levittäen vielä niitä. Onneksi Miia
tajuaa vielä vilkaista olkansa yli ja huokaisee helpotuksesta nähdessään
poliisin asettavan päälleen kondomia. Tilanteesta voi suorastaan aistia miten
kumpikaan ei ole saanut pitkään aikaan, vaikka Miiaa tilanne vielä
epäilyttääkin. Eihän hän kuitenkaan koskaan ole ollut mikään jakopakki.
Sitten Miia tunteekin jo miehen kovan kalun liukuvan sisäänsä ja tuntee
jonkinlaista outoa mielihyvää. ”Ei tällaista voi tapahtua” hän ajattelee
katsellessaan ohikiitäviä autoja oman autonsa katon yli. Mies aloittaa tasaiset
työnnöt ja Miia tuntee olonsa jotenkin halvaksi, mutta silti tässä on jotain
irstasta joka kiihottaa jollain lähes perverssiltä tuntuvalta tavalta.
Poliisi kiihdyttääkin tahtiaan ja nyt Miiakin alkaa olla enemmän hommassa
mukana kiihottuessaan lisää. Ähisten hän alkaa myötäillä miehen liikeisiin
työnnellen pakaroitaan miehen lantiota vasten. Tuntuukin oikeastaan ihanalta
saada kovaa kalua pitkästä aikaa. Villi paneminen jatkuu ja muu maailma tulee
merkityksettömäksi. Hetken päästä mies jo laukeaa, Miian mielestä tosin jo
hieman liian aikaisin. Mies vetää itsensä ulos naisesta ja Miiakin suoristautuu
vetäen hameensa takaisin alas.
”Sakot taitavat olla maksettu” Miia tokaisee veikeästi ja nyt jo täysin
rentoutuneena. ”Kyllä tosiaan”, komea poliisimies saa sanottua ja tarjoaa
Miialle vielä käyntikorttiaan. ”Jos huvittaa tavata jatkossakin”. ”Ehkäpä”,
Miia vastaa hymyillen. Hän nousee takaisin autoonsa ja karauttaa tiehensä.
Ajaessa Miian olo on ristiriitainen toisaalta se on halpa ja käytetty ja mieli
onkin hieman sekaisin. Mutta jotenkin sisimmässään hän tuntee ettei tehnyt
mitään väärää eikä pettänyt ketään, sinkku kun kerta on. Molemmille osapuolille
jäi tapahtumasta varmasti hyvä mieli. Ja ehkäpä otan mieheen yhteyttäkin, Miia
ajattelee. Jäihän sentään vielä paljon tekemättäkin ja olisihan se kiva
tutustua uuteen ihmiseen, Miia pohtii ajaessaan. Auriko on painunut jo kokonaan
horisontin taakse.
autolla moottoriliikenne tiellä. Hän on
ihan lumoutunut katselemaan auringon laskua ja sen värjäämää iltataivasta.
”Kuinka ihanaa olisikaan ratsastaa
auringonlaskuun”, hän ajattelee mutta haaveilun keskeyttääkin korvia vihlova
ujellus ja vilkaisu takapeiliin kertoo karun
totuuden. Siviili poliisiauto vilauttaa punaista hälytysvaloaan ja kehottaa
naista ajamaan tiensivuun. ”Pahus”, Miia sanoo
ääneen, hiljentää ajoneuvoaan ja pysäyttää sen tienposkeen. Hän vilkaisee
peiliin, kohentaa hiuksiaan ja hakee kasvoilleen
valloittavan hymyn kun siviilivaatteinen poliisi astelee hänen autonsa vierelle.
Nainen avaa ikkunaa ja hymyilee poliisille.
”En kai vain ajanut ylinopeutta? Olin niin lumoutunut katselemaan
taivasta
etten kyllä huomannut ajavani liian lujaa.”
Poliisi naurahtaa, nojaa naisen auton etuoveen ja sanoo: ”Ehkä te hieman ajoitte
liian kovaa, mutta minua huolestuttaa
enemmän se miten autonne heittelehti tiellä ajaessanne. Puhaltaisitteko
alkometriin.” Poliisi ojentaa kättään jossa on
alkometri. Miia kiukustuu hieman, mutta päättää olla asiallinen ja puhaltaa
reippaan puhalluksen miehen ojentamaan
laitteeseen. Poliisi tutkii sitä kiinnostuneena. ” Ette te siitä mitään näe”,
nainen tiuskaisee ja punastuu kun poliisi avaa etuoven.
”Saisinko nähdä ajokorttinne ja rekisteriotteen.” Nainen hamuilee takapenkiltä
käsilaukkuaan samalla kun toinen käsi
aukaisee hanskalokeron rekisteriotetta etsien. Rekisteriote löytyykin vaivatta
mutta nainen huomaa unohtaneensa lompakon
kotiin lähtiessään ajamaan. Hän hermostuu hieman ja koittaa selittää poliisille
kuinka hajamielinen hän on tänään ollut. ”Öh,
tuota.. nyt sattui käymään niin että unohdin lompakkoni kotiin” , puna nousee
Miian kasvoille entistäkin helakammin. Poliisi
tuijottaa naista kuin miettien mitä tekisi. Sitten hän komentaa naisen nousemaan
autostaan. ”Hei, en kai minä voi isäni autoa
tähän jättää, minkä rikkeen olen muka tehnyt. Minä vaadin selityksiä”, Miia
tiuskii poliisille. Autosta nouseminen tuottaa
naiselle vaikeaa, hermostunut olo saa jäsenet jäykiksi ja korkeakorkoiset
kesäsandaalit eivät auta asiaa. Mumisten nainen
saa kuitenkin kammettua itsensä pois matalasta autosta. Ulkona on lämmin ja
nainen huomaa hionneensa hieman. Oloa ei
helpota sekään että poliisi tarkkailee häntä koko ajan.
”Ojentakaa kätenne suoraksi sivuille ja kävelkää tuota viivaa pitkin
jonkun
aikaa”, poliisi komentaa ja osoittaa tiessä
näkyvää valkoista maalattua viivaa. Nainen huokaisee, tepastelee paikoillaan
hieman ennen kuin levittää kätensä ja lähtee
kävelemään maaliviivaa pitkin. Hän tuntee poliisin katseen selässään ja
reisillään. Minihame on tuottanut tuloksen. Nainen
hymyilee itsekseen ja kääntyy palatakseen takaisin päin. Kävely onnistuu
hienosti ja nainen repeää nauruun kun huomaa
poliisin katseen lukkiutunen hänen uumalle. ”Hyväksytty suoritus, herra
konstaapeli?”, nainen kysyy kiusoitellen ja katsoo
poliisia silmiin viattomana. Poliisi murahtaa jotain itsekseen ja harppoo
naisen luokse.
”Menehän vasten autoa ja levitä jalkasi, tarkastan ettei teillä ole aseita”,
poliisi sanoo jo pilkettä silmäkulmassaan. Miia tottelee kiltisti ja pian hän
jo tunteekin poliisin kädet kiinteällä vartalollaan. Selvästi poliisi etsii
jotain aivan muuta kuin asetta mutta jostain kumman syystä Miian ei tee mieli
vastustella. Pian poliisin kädet ovatkin jo hänen reisillään ja täydellisillä
pakaroillaan. Onneksi he ovat metsän puolella tietä joten ohiajavista autoista
ei näe mitä pari touhuaa.
”Tiedät hyvin että sakot voi maksaa toisellakin tapaa” poliisi sanoo ja Miia
epäröi hieman. Tuntuu houkuttelevalta päästä eroon suurista sakoista sekä
lisäksi ajatus näin villistä nainnista puolijulkisella paikalla on liian
kiihottava. Miia tunteekin itsensä jo kosteaksi poliisin etumuksen koskettaessa
hänen takapuoltaan. ”Anna mennä vaan” Miia huokaiseekin muistaen ettei hänen
minihameensa alla ole edes alushousuja. Takaa hän kuulee vain poliisin housujen
tipahtavan maahan.
Miian ei auta muu kuin pyllistää kiltisti samalla kun poliisi nostaa hänen
minihamettaan ja hyväilee hänen reisiään levittäen vielä niitä. Onneksi Miia
tajuaa vielä vilkaista olkansa yli ja huokaisee helpotuksesta nähdessään
poliisin asettavan päälleen kondomia. Tilanteesta voi suorastaan aistia miten
kumpikaan ei ole saanut pitkään aikaan, vaikka Miiaa tilanne vielä
epäilyttääkin. Eihän hän kuitenkaan koskaan ole ollut mikään jakopakki.
Sitten Miia tunteekin jo miehen kovan kalun liukuvan sisäänsä ja tuntee
jonkinlaista outoa mielihyvää. ”Ei tällaista voi tapahtua” hän ajattelee
katsellessaan ohikiitäviä autoja oman autonsa katon yli. Mies aloittaa tasaiset
työnnöt ja Miia tuntee olonsa jotenkin halvaksi, mutta silti tässä on jotain
irstasta joka kiihottaa jollain lähes perverssiltä tuntuvalta tavalta.
Poliisi kiihdyttääkin tahtiaan ja nyt Miiakin alkaa olla enemmän hommassa
mukana kiihottuessaan lisää. Ähisten hän alkaa myötäillä miehen liikeisiin
työnnellen pakaroitaan miehen lantiota vasten. Tuntuukin oikeastaan ihanalta
saada kovaa kalua pitkästä aikaa. Villi paneminen jatkuu ja muu maailma tulee
merkityksettömäksi. Hetken päästä mies jo laukeaa, Miian mielestä tosin jo
hieman liian aikaisin. Mies vetää itsensä ulos naisesta ja Miiakin suoristautuu
vetäen hameensa takaisin alas.
”Sakot taitavat olla maksettu” Miia tokaisee veikeästi ja nyt jo täysin
rentoutuneena. ”Kyllä tosiaan”, komea poliisimies saa sanottua ja tarjoaa
Miialle vielä käyntikorttiaan. ”Jos huvittaa tavata jatkossakin”. ”Ehkäpä”,
Miia vastaa hymyillen. Hän nousee takaisin autoonsa ja karauttaa tiehensä.
Ajaessa Miian olo on ristiriitainen toisaalta se on halpa ja käytetty ja mieli
onkin hieman sekaisin. Mutta jotenkin sisimmässään hän tuntee ettei tehnyt
mitään väärää eikä pettänyt ketään, sinkku kun kerta on. Molemmille osapuolille
jäi tapahtumasta varmasti hyvä mieli. Ja ehkäpä otan mieheen yhteyttäkin, Miia
ajattelee. Jäihän sentään vielä paljon tekemättäkin ja olisihan se kiva
tutustua uuteen ihmiseen, Miia pohtii ajaessaan. Auriko on painunut jo kokonaan
horisontin taakse.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Todella kiihoittavaa. Toivottavasti kirjoitat lisää...
Tosi hyvä juttu! Sai kummasti ajatukset hetkeksi pois arjesta! kerro meille enemmän...