Hei!
Olen seurustellut nyt reilun kolme vuotta nykyisen avovaimoni kanssa ja olen huomannut hänessä nyt viikonlopun aikana narsistisia piirteitä. Riitelemme usein asioista, kuten hänen voimakas tahtonsa, hänen ainainen oikeassa olonsa ja hän syyttää tosi usein muita ihmisiä ympärillään ja varsinkin minua.. En edes muista onko koskaan sanonut tekevänsä virhettä? Ei ilmeisesti pystyisi myöntämään asiaa.
En tiennyt narsismista paljoa vähän aikaa sitten, mutta nyt olen lukenut netistä monelta eri sivustolta narsismiin liittyviä asioita ja on ruvennut pelottamaan hieman kuin osuvasti teksti kohdistuisi myös omaan avovaimoon.
Rupean olemaan siinä pisteessä että tahdon hänestä eroon, olen miettinyt eroamista jo viimeiset 3kk.
Tilannetta ei helpota nyt se että tosiaan olen onnellinen pienen lapsen isä tässä perheessä. Pelottaa kohdata ero, koska asun yksin isossa kaupungissa jossa itse en omista tukiverkkoa kuten avovaimoni koko suku taas asuu täällä.
Tarvisin hieman rohkaisua asian etenemiseen ja neuvoa. aikomuksena olisi että aloitan muuttamaan pois ja myyn auton koska en näe sille enää niin paljoa tarvetta kun ero syntyy.. ensi maanantaina ajattelin että soittaisin johonkin asioita käsittelevään numeroon jotta saisin lisää rohkeutta.
En ole ero ajatuksistani puhunut vielä mitään avovaimolleni. Pelottaa myös lapseni puolesta koska netin kirjoituksista päätellen narsisti tekee erosta erittäin haastavan ja saattaa tehdä lapsen näkemisestä mahdotonta.
Silti rakastan häntä edelleen, mutta en tahdo jatkaa näin.
Olen seurustellut nyt reilun kolme vuotta nykyisen avovaimoni kanssa ja olen huomannut hänessä nyt viikonlopun aikana narsistisia piirteitä. Riitelemme usein asioista, kuten hänen voimakas tahtonsa, hänen ainainen oikeassa olonsa ja hän syyttää tosi usein muita ihmisiä ympärillään ja varsinkin minua.. En edes muista onko koskaan sanonut tekevänsä virhettä? Ei ilmeisesti pystyisi myöntämään asiaa.
En tiennyt narsismista paljoa vähän aikaa sitten, mutta nyt olen lukenut netistä monelta eri sivustolta narsismiin liittyviä asioita ja on ruvennut pelottamaan hieman kuin osuvasti teksti kohdistuisi myös omaan avovaimoon.
Rupean olemaan siinä pisteessä että tahdon hänestä eroon, olen miettinyt eroamista jo viimeiset 3kk.
Tilannetta ei helpota nyt se että tosiaan olen onnellinen pienen lapsen isä tässä perheessä. Pelottaa kohdata ero, koska asun yksin isossa kaupungissa jossa itse en omista tukiverkkoa kuten avovaimoni koko suku taas asuu täällä.
Tarvisin hieman rohkaisua asian etenemiseen ja neuvoa. aikomuksena olisi että aloitan muuttamaan pois ja myyn auton koska en näe sille enää niin paljoa tarvetta kun ero syntyy.. ensi maanantaina ajattelin että soittaisin johonkin asioita käsittelevään numeroon jotta saisin lisää rohkeutta.
En ole ero ajatuksistani puhunut vielä mitään avovaimolleni. Pelottaa myös lapseni puolesta koska netin kirjoituksista päätellen narsisti tekee erosta erittäin haastavan ja saattaa tehdä lapsen näkemisestä mahdotonta.
Silti rakastan häntä edelleen, mutta en tahdo jatkaa näin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Uskallatko kuvata vähän minkälaisia tapahtumat ja seikat ovat, mitkä tuntuvat vaikeilta?
Eroon pääseminen henkilöstä jota rakastan, lapsesta taisteleminen mahdollisesti?, lapsen tulevat synttärit, mahdollinen masennus erosta, syksyllä saapuva pimeys ja yksin olo. En tahdo muuttaa paikkakuntaa, asun mielelläni tarhaikäisen lapseni lähellä ja että minulla on aina mahdollista nähdä lapseni tarvittaessa. Huomaan tässä vaiheessa nyt kun asia on minulle auennut että kuinka vaiketa on päästää irti ja kuinka mahdottomalta se tuntuu kun on yksin täällä..
"tässä vaiheessa nyt kun asia on minulle auennut "
Voitko kertoa, minkälaisia asioita sinulle on selvinnyt? Kuulostaa, että olet tehnyt selkeitä suunnitelmia. Oletan, että kokemasi tunteet ovat täysin normaaleja tuossa tilanteessa. Ymmärrän tuonkin, että sinusta tuntuu mahdottomalta toimia, koska olet yksin.
Suunnitelman vaihe numero kaksi. Sinun on järjestettävä itsellesi seuraa. Onko sinulla käsitystä, miksi olet niin yksinäinen? Onko kumppanisi vaikuttanut sinuun niin, että sinulla ei ole syntynyt / jäänyt omaa piiriä? Olet niin nuori, että sinulla luultavasti on vanhemmat. Vaikka he asuisivat kaukana, olet kai yhteydessä heihin. Entä muu suku?
Olet vastasynnyttäneen naisen kanssa tekemisissä. Neuvona antaisin, että otapa nyt järki käteen ja laita jäitä hatuun, ja unohda eroaikeet ja keskity vaimoosi ja lapseesi ja laita omat tarpeesi vähäksi aikaa taka-alalle. Tämä aika jota nyt elätte ei kestä kauan.
Tee siitä mahdollisimman rauhallista ja anna vaimosi pitää itsekkäät ajatuksensa ja äläkä ota niitä niin tosissasi. Toisesta korvasta sisään, toisesta ulos.
Vaimollasi on hormonit vielä sekaisin, ja mielialat heilahtelevat laidasta toiseen niiden ansiosta. Elimistön toipuminen syynnytyksestä kestää jonkin aikaa. Lisäksi uusi elämäntilanne ja sen mukanaan tuomat vastuut painavat niin häntä kuin sinuakin.
Oletko keskustellut asiasta avovaimosi kanssa? Kakaise ulos mitä on sydämelläsi, ja mitä tunnet ja kerro että olet loukkaantunut. Hän ei itse ehkä näe käytöstänsä loukkaavana. Onhan sinulle suu, jolla puhua! Kerro myös erojatuksistasi, sekin saattaa saada vaimosi heräämään. Sinulla on vastuu parisuhteessa tuoda omat tarpeesi toiselle tiettäväksi, ja se tapahtuu ainoastaan kertomalla asia toiselle. Kukaan ei ole ajatustenlukija. Hae vaikka opas pienten lasten vanhemmille ohjeita uudessa elämäntilanteessa selviämiseen. Kysy vaikka lastenenuvolasta.
Omasta kokemuksesta kahden poikalapsen jälkeen voin sanoa nyt jälkeenpäin että itsekyyteen ja narsistisen käyttäytymiseen saattaa vaikuttaa hormonitasot. testosteronin ja estrogeenin ja oksitosiinin määrä elimistössä. Etenkin se testosteroni korosti miehekkäitä piirteitä ja antoisellaisen voiman tunteen että.. Tilanne tasaantuu ajan kanssa, joten alä hätäile ja tee tyhmiä päätöksiä eroamisesta vielä tässä vaiheessa. Itse ainakin tunnistin käyttäytyneeni tosi narsistisesti tuona aikana kun testosteroni jylläsi veressä., mutta se meni ohi parissa vuodessa, ja elimistön ja psyyken toiminta tasaantui. Itsekeskeisyys tuona aikana oli silmiinpistävää, joten älä ota sitä nyt niin totaalisen vakavasti. Se menee ohi aikanaan ja vaimosi saattaa itsekin ihmeellä jälkeenpäin käyttäytymistään.
Ole kärsivällinen ja ýritä tukea ja olla avuksi vaimollesi hänen keskittyessään vauvaanne.Mieti oletko antanut tukea ja aikaasi riittävästi hänelle? Muista, naisesi on sellaisesa tilassa, että hän kaikkein eniten kaipaa läsnäoloasi ja osallistumistasi ja tukeasi. Oletko autellut käytännön töissä, jotta vaimosi saa välillä levätä. Armoton väsymys synnytyksen jälkeen saa naisen usein kovin kärttyisäksi. Silloin hän eniten kaipaa apua ja tukea ja läsnäoloa. Tee jotain konkreettista vaikka, ja tarkkaile ilahtuuko, rauhoittuuko hän sinun avustasi.Usein paikkojen järjästely, siivous, ruuanlaitto, ym. tälläiset asiat ympäristössä, jos ne on kunnossa saavat ihmisen paremmalle tuulelle. Ole luova ja kokeile. Ja jos ei tuota tulosta kerro että teit sen hänen vuokseen ja kysy miksi se ei ilahduttanut, jos naama on edelleen hapan.
Synnytyksen jälkeen voi tulla sellaisikin kausia että ei kertakaikkiaan voi sietää toisen läheisyyttä johonkin aikaan. Siihenkin vaikuttaa hormonit. ja sekin menee ohi. Jos vaimosi ottaa etäisyyttä, anna hänen olla rauhassa, kyllä hän sitten jnkin ajan kuluessa taas palaa takaisin.Hän on nyt hieman eri ihminen toiminnoiltaan kuin ennen synnytystä. Vältä provosoitumista hänen itsekkäistä kommenteistaan, käännä ne huumoriksi ja pidä myönteistä ilmapiiriä yllä. Vaimosi kiittää myöhemmin!
Ulkoiluta vaimoasi ja vauvasi päivittäin, se vaikuttaa mielialoihin tosi positiivisesti.Huomaat että näillä pikkuasioilla on suuri merkitys. Koettakaa järjästää arki säännölliseksi. Tehkää vaikka "lukujärjästys" yhdessä.
Teet käytännön työt ja jätät huomiotta hänen loukkauksensa. Kysy mitä vaimosi haluaa sinun tekevän kotona, ja mien osallistuvan perheen arjen pyörittämiseen.
Keskustele seksielämästänne, onko hänellä halutomuutta tms., vai pitäisikö sitä olla enempi? Sekin vaikuttaa mielialoihin.
Ole nyt vaan kärsivällinen ja anna ajan kulua- downsiftaa hetkeksi.
En suosittelisi eroamaan tässä tilanteessa.
Ja missään nimessä älä vaan ala läträämään kaljan kanssa.
Tehkää matka sinun sukulaistesi luo, onhan teillä autokin.
Huolehdi vaatteistasi, hygieniastasi, ja pese hampaat, joskus näet kaikki hajut ja tuoksut ovat korostuneen ärsyttäviä raskauden aikana ja sen jälkeenkin. Esim. pahanhajuinen hengitys, tupakointi, ja jalkahiki..Tunkkainen huoneilmakin voi ärsyttää aivan kamalasti, samoin eläinten hajut. Jotkut väritkin ärsytti suunnattomasti, en tiedä mistä se johtui, itseäni aikoinaan. Pyri eliminoimaan kaikki tälläiset häiriötekijät jotka saattavat ärsyttää vaimoasi. Imuroi päivittäin, ja tiskaa tiskit. Pidä keittiö siistinä. Laita hyvää ruokaa.
Alä nahjustele, toimi, saat toisenkin aktivoitumaan esimerkilläsi.
Onnea ja menestystä sinulle ja nuorelle perheellesi!
" ja olen huomannut hänessä nyt viikonlopun aikana narsistisia piirteitä."
Tuohon kaipaisi lukija vähän lisää kommenttia tosiaan : D.
Vai joko seurusteluaikana ilmeni samaa. Narsismi on varhaisessa lapsuudessa syntynyt persoonallisuushäiriö, eikä se parane. Mutta ennenkaikkea, se ei tule ihmiselle, jolla sitä ei ole ennen ollut... Eli häiriö on vakava, paljon vakavampi kuin hormonihäiriö... (yleensä).
Narsismi tulee syntyessä,se on luonne joka ei muuksi muutu, isäni ja toinen lapseni ovat sellaisia joten tiedän mistä puhun.
"isäni ja toinen lapseni ovat sellaisia joten tiedän mistä puhun. "
Ok. Otos on kuitenkin vielä kovin pieni, että tieteellinen todistusarvo olisi taattu... Että ihan vain olen joistain lääketieteelisistä julkaisuista oman päätelmäni lukaissut, ja sitten niiden perusteella on tehty lehtiartikkeleita.
Mutta käsittääkseni, koska mikään ei ole varmaa ja asia on edelleen tutkimuksen ja seurannan alla ja tulee luultavasti olemaankin. Niin varmaan löytyy myös altistavia geenejä... ehkä, minä en tiedä. Mutta sinä olet siis valmiina...
Oman narsisti-psykopaattini vanhemmissa taas ei tuollaista taipumusta ollut.
Myös sinun kommettisi vaikuttaa siltä, että empä uskaltaisi livenä näin pitkää vastausta käydä antamaan.