Moro, päätin sitten tulla tänne kirjoittelemaan kun ei muustakaan ole hyötyä ollut. Minä opiskelen ensimmäistä vuotta lukiossa, kulunut vasta 3 viikkoa mutta opiskelumotivaatio ln jo nyt nollissa. Ei oikein tunnu koko lukio minun jutulta kun kaikki on niin turhan tuntuista ja uskomattoman vaikeaa. Silti amikseen menoa en ole harkinnutkaan koska haluan joka tapauksessa käydä lukion läpi. Toinen on, että huomaan edessä olevan 3 elämäni yksinäisintä vuotta. Ei minulla ikinä paljoa ole ollut ystäviä mutta nyt ei tunnu olevan olla edes mahdollista luoda ystävyys suhteita koska kaikki koulussamme ovat yksinkertaisesti uskomattoman tyylsiä ihmisiä. Olen nyt koko kesän tehnyt töitä kesäteatterissa ja niiden ihmisten jälkeen koko koulu tuntuu vain maailman kuivimmalta paikalta. Eli voisiko joku auttaa minua pääsemään näistä ongelmista ohi? Olisin todella kiitollinen :)
Auttakaa onnetonta!
Ekgodkcko
4263
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Osaaks joku jelppaa tätä tyyppii? Mä en oo lukioi käynny mut joku joka on nii vois vähä jeesaa tätä!
Jokaisesta saattaa osa kursseista tuntua uskomattoman turhilta. Osa mieltää matikan turhaksi, kun toinen taas turhautuu ruotsin tunnilla ja kolmas kyllästyy kokonaan uskonnon tunneilla. Lisäksi oppiaineet ovat vaikeita, sillä ollaanhan nyt jopa lukiossa. Siitä jos jatkaa jatko-opiskelemaan on asiat vielä vaikeampia ja lukiossa opetetut asiat oletetaan ymmärretyiksi.
Lukiokaverihin ei oikein voi vaikuttaa, mutta täytyy muistaa, että lukio ei ole mikään päiväkerho, jossa jutellaan kavereitten kanssa. Jos ei opiskelutoverit ole sosiaalisia hanki ystäviä koulun ulkopuolelta ja solmi ystävyyssuhteita vapaa-ajalla. Kannattaisi kenties keskustella näistä asioista koulusi kuraattorin/psykologin/opon kansa he kyllä neuvovat paljon paremmin kuin kukaan suomi24:n ihmisistä.
3 viikkoa on liian lyhyt aika arvostella lukiota, sen haastavuutta tai kanssaopiskelijoita. Ystäviä ehtii varmasti saada lukion aikana useita, varsinkin ensimmäisen vuoden aikana. Kannattaa olla itse aktiivinen, eikä odottaa muiden lähestyvän sinua. Sen sijaan ei kannata asettaa kovia etukäteisvaatimuksia ja laatuodotuksia ystäville, kuten olet tehnyt. Ethän edes tunne heitä vielä, etkä voi tietää kuinka mukavia ja repäiseviä he todellisuudessa ovat. Ja jos lukiossasi ei ole yhtä räikeitä ihmisiä kuin kesäteatterissa, niin mikä estää jatkamasta myös kesäteatterin ihmisten kanssa muodostamaasi ystävyyttä? Ystäviä on hyvä olla monenlaisia, niin itsekin oppii kaikenlaista uutta.
Ylipäätään se, että koulu tuntuu kuivalta, ei johdu kesäteatterin viihdyttävyydestä vaan siitä, että olet ollut (ilmeisesti) elämäsi ensimmäisissä kesätöissä. Työelämä on hauskaa kun sitä on kokenut vasta vähän. Silloin koulu tuntuu puuduttavalta ja olisi kiva olla töissä tekemässä hauskoja hommia eikä päntätä kirjoja. Todellisuus on kuitenkin se, että työurasi tulee olemaan paljon, jopa monta kertaa, pidempi kuin opiskelu-urasi. Ajan mittaan työt maistuvat todella puulta ja moni alkaa kaipaamaan koulua. Moni huomaa, että koulutuksen kautta myös työkuva ja palkka voisivat olla parempia, mutta vanhemmalla iällä on vaikea enää irtautua työelämästä opiskelemaan, kun pitää asua, elää ja kulkea, perhe vie rahaa jne. Mielestäni kannattaa opiskella nuorena ja mennä vasta sitten töihin. Voin lyödä vetoa, että kunhan olet 10 vuotta työskennellyt kesäteatterissa, niin jo alkaa sekin maistua puulta.
Niin, hyviä pointteja, kiitos näistä. Ei joo kolme viikkoa oo pitkä aika tutustua ihmisiin, mutta jos jo ensivaikutelma on tylsääkin tylsempi niin miten sellaisten tyyppien kanssa voi tutustua? Kyllä mä olen yrittänyt, en varmaan anna itsekkään kovin hyvää kuvaa kun olen hiljainen kaveri, ja muiden suhtautuminen on sellainen passiivinen jossa on todella vaikea tarttua mukaan. Teatterika ereiden kanssa ei tule pahemmin pyörittyä koska he ovat täysi ikäisiä työssäkäyviä ihmiaiä. Ja samanikäiset eivät asua lähimainkaan. Eli miten tarttua passiivisuuteen? Ja en mä ekaa kertaa töissä oo, mä oon tehny vastaavia freelancer näyttelijän töitä jo alaasteelta asti nii sen kautta touhu ei tunnu vastenmieliseltä :) Kyllä se vaan on kun tehdään selväksi ekalla viikolla että "heikot eivät pärjää" niin kyllä se kasaan vetää :/