Su; Minä muista 1930 luvun loppupuolen nousukauden, jolloin suurin osa suomalaisista asui maaaseudulla. Se oli kovin isänmaallista aikaa, ja sen vuoksi suomalaiset eivät taittuneet talvisodan myllerryksessä. Aloitin kouluni 1939 . Suomen kartta oli vielä kaksikätinen.Kun olin syntynyt 30 luvun alussa pienviljelijäperheeseen, ei se elämä kaksista ollut. Sairasteli aina kouluun menoon asti. Siksi kai, Jumalan kiitos ,olen saanut elää tännekkin asti.
Jatkosota aika oli kurjaa. Kaikesta oli pulaa. Kaikki oli kortilla. Viimeinen yleisostokortti loppui 1953. Jolloin olin jo työmaailmassa. Ihmiset olivat kuitenkin suhteellisen onnellisia. Ei ollut paljoa tarjolla, mutta ei ollut paljon millä ostaa.
Tiedoitusvälineitä oli radio ja jossain taloissa puhelin. Polkupyörä ja hevoskyyti olivat kulkuvälineitä. Bussit kulki pienempiäkin kyläteitä kun oli asukkaita. Tyydyttiin vähempään kun ei tiedetty paremmasta. Yksi hyväpuoli oli aina 60 luvulle asti. Viinalkauppoja oli vähemmän. Vain kaupungeissa ja taajamissa. Pontikka, Puolanpirtu sekä kotikilju teki kyllä silloinkin tehtävänsän. Mutta rattijuoppoja oli vähemmän, koska autoja ei ollut paljon. Ja tarkkailu poliisien taholtakin oli vähäistä.
Sunnuntait olivat tosipyhiä. 30-40-50 luvuilla kirkossa kävi sunnuntaisin paljonkin porukkaa. Joulu ja Juhannus olivat kirkkojen markkinat. Kodeissa oli hartaushetkiä. kirkollisia ja helluntailaisia. Sununtaina oltiin sen ajan paremmissa vaatteissa, sikäli kun niitä oli. Valkoinen paita ja jopa kravattikin kaulassa. Radiossa, jossa talossa se oli, kuunneltiin Jumalan palvelluksia sunnnuntaisin, siihen aikaan ei ollut hyvä käydä kylillä, vaan piti olla kotinurkissa.
Sitten se syntinen puoli. Iltamat olivat jokaisen kylän "syntisen"nuorison juhla ja tanssipaikka. Niitä piti yleensä urheiluseurat. Oli kyläkilpailuja, ja ne kasvattivat nuorisoa parempaan suuntaan. Muistan kylässäni oli sodan jälkeen Työväen urheiluliiton urheiluseura joka oli otollinen silloin kun valvontakomissio oli vielä Suomessa. Isojen talojen poikiakin liityyi siihen. Luultavasti N-liiton miehityksen pelon vuoksi. Heti kun komissio lähti, perustivat porvarit oman seuransa ja isojen talojen pojat liittyivät siihen.
Kun elintaso nousi, nousi myös tekniikka ja sen käyttäjät. En voinut naimisiin mennessä haaveillakkaan omasta kodista, autosta, televisiosta ja saatika sitten tietokoneeesta. Nyt tällä hetkellä ne tuntuvat joskus turhilta ihmisten houkutuksilta aina parempaan ja parempaa, kun naapurillakin on, ja tietysti uskon veljilläkin.
Oma asunto on tärkeä, kaikki muun saisi hävittää.
Matkailu avartaa sanotaan. Olen käynyt niin etelän kuin Taimaankin lomamatkoilla, sekä työni puolesta ympäri Eurooppaa. Se on avartanut siten, että pitäsi hyväksyä kaikenlaiset maiden kansalaiset rotuun ja uskontoon katsomatta. Tämä meidän maa on vähäinen, mutta elitasoltaan sen verran hyvä, että valittaminen on turhaa. On vara hellätä pussin nyöriä ja ajatella eteenpäinkin myöteisemmin kuin nykyään purnarit tekevät. Ja auttaisko rukous, jos koko Suomi rukoilisi,...jos osaisi.
Mutta tutkimus ja tiede on mennyt niin eteenpäin, että raamatunkertomukset alkavat lyödä "tyhjää". Onneksi Jumalaa ei ole täysin unohdettu. Hän on takaraivoissa ateisteiilakin, vaikka he muuta väittävät. Olisi vai pidettävä hyvä ja paha tiedoissa, että minkä teet lähimmäisellesi, teet sen myös Jumalalle. Älkää tuomitko, ettette tulisi itse tuomituiksi.
Jatkosota aika oli kurjaa. Kaikesta oli pulaa. Kaikki oli kortilla. Viimeinen yleisostokortti loppui 1953. Jolloin olin jo työmaailmassa. Ihmiset olivat kuitenkin suhteellisen onnellisia. Ei ollut paljoa tarjolla, mutta ei ollut paljon millä ostaa.
Tiedoitusvälineitä oli radio ja jossain taloissa puhelin. Polkupyörä ja hevoskyyti olivat kulkuvälineitä. Bussit kulki pienempiäkin kyläteitä kun oli asukkaita. Tyydyttiin vähempään kun ei tiedetty paremmasta. Yksi hyväpuoli oli aina 60 luvulle asti. Viinalkauppoja oli vähemmän. Vain kaupungeissa ja taajamissa. Pontikka, Puolanpirtu sekä kotikilju teki kyllä silloinkin tehtävänsän. Mutta rattijuoppoja oli vähemmän, koska autoja ei ollut paljon. Ja tarkkailu poliisien taholtakin oli vähäistä.
Sunnuntait olivat tosipyhiä. 30-40-50 luvuilla kirkossa kävi sunnuntaisin paljonkin porukkaa. Joulu ja Juhannus olivat kirkkojen markkinat. Kodeissa oli hartaushetkiä. kirkollisia ja helluntailaisia. Sununtaina oltiin sen ajan paremmissa vaatteissa, sikäli kun niitä oli. Valkoinen paita ja jopa kravattikin kaulassa. Radiossa, jossa talossa se oli, kuunneltiin Jumalan palvelluksia sunnnuntaisin, siihen aikaan ei ollut hyvä käydä kylillä, vaan piti olla kotinurkissa.
Sitten se syntinen puoli. Iltamat olivat jokaisen kylän "syntisen"nuorison juhla ja tanssipaikka. Niitä piti yleensä urheiluseurat. Oli kyläkilpailuja, ja ne kasvattivat nuorisoa parempaan suuntaan. Muistan kylässäni oli sodan jälkeen Työväen urheiluliiton urheiluseura joka oli otollinen silloin kun valvontakomissio oli vielä Suomessa. Isojen talojen poikiakin liityyi siihen. Luultavasti N-liiton miehityksen pelon vuoksi. Heti kun komissio lähti, perustivat porvarit oman seuransa ja isojen talojen pojat liittyivät siihen.
Kun elintaso nousi, nousi myös tekniikka ja sen käyttäjät. En voinut naimisiin mennessä haaveillakkaan omasta kodista, autosta, televisiosta ja saatika sitten tietokoneeesta. Nyt tällä hetkellä ne tuntuvat joskus turhilta ihmisten houkutuksilta aina parempaan ja parempaa, kun naapurillakin on, ja tietysti uskon veljilläkin.
Oma asunto on tärkeä, kaikki muun saisi hävittää.
Matkailu avartaa sanotaan. Olen käynyt niin etelän kuin Taimaankin lomamatkoilla, sekä työni puolesta ympäri Eurooppaa. Se on avartanut siten, että pitäsi hyväksyä kaikenlaiset maiden kansalaiset rotuun ja uskontoon katsomatta. Tämä meidän maa on vähäinen, mutta elitasoltaan sen verran hyvä, että valittaminen on turhaa. On vara hellätä pussin nyöriä ja ajatella eteenpäinkin myöteisemmin kuin nykyään purnarit tekevät. Ja auttaisko rukous, jos koko Suomi rukoilisi,...jos osaisi.
Mutta tutkimus ja tiede on mennyt niin eteenpäin, että raamatunkertomukset alkavat lyödä "tyhjää". Onneksi Jumalaa ei ole täysin unohdettu. Hän on takaraivoissa ateisteiilakin, vaikka he muuta väittävät. Olisi vai pidettävä hyvä ja paha tiedoissa, että minkä teet lähimmäisellesi, teet sen myös Jumalalle. Älkää tuomitko, ettette tulisi itse tuomituiksi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Oman eletyn elämän koettu kaari. Tapahtumat vaihtelee vain hieman, eli missä asuu, kaupunki vai maaseutu, korpi vai kylä, lahkokeskittymä vai ent työläislähiö.