Miten lievittää tätä sielussa asti raastavaa ikävän tunnetta ? Mitä sinä teet, kun ikävä iskee oikein kunnolla sinne sydämen sopukoihin ? Olisi niin helppoa, kun kävelisi tuonne lähimpään apteekkiin, ja sieltä löytyisi lääkkeet tähänkin vaivaan. Mutta kun ei löydy. On vain kärsittävä.
Antakaa hyviä neuvoja
Ikävästä riutuva
13241
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Teen jotain keskittymistä vaativaa hommaa, joka vie ajatukset pois ikävästä tai säntään tänne..
Lähden kuntosalille rehkimään. Se auttaa.
Minulla vaan tulee siellä kuntosalilla aina aluksi ihan hirveän paha olo, kun kaikki "patoumat" purkautuu pintaan. Joskus on sielläkin noussut kyyneleet silmiin, kun kaipuun tunteet nousee esille. Lopuksi kuitenkin on hyvä ja kevyt olla....hetken.
Hypi x-hyppyjä ja huuda joka hypyllä: olen vapaa en tarvi sua ei ikävä elämä ihanaa jne. keksi omia kannustushuutoja
sitten aina vois juoda lärvit ja itkeä, mutta ei se oikeasti auta. Tulee hirveä olo ja kallista.
HIHIHIHIHIHIIHIHIIIIII HÄHÄHÄHÄHÄHÄHÄÄÄÄÄ HOHOHOHOHOHO HIHIHIHIHIHIIHIHIIIIII HÄHÄHÄHÄHÄHÄHÄÄÄÄÄ HOHOHOHOHOHO
no mitä jos hommaisit uuden miehen. Uus äijä vois auttaa niin unohdat sen entisen.
tai sitten ei epäilen vahvasti
Juttelet ikävöinnin kohteelle, jos mahdollista.
kuvittelen hänen harrastavan seksuaalisia toimintoja jonkun tuttavani kanssa(useimmissa tapauksissa se on ollut todellista) ja mietin kuinka hän naureskelee(sitäkin tapahtuu) aktin jälkeen mun epätoivoisia yrityksiä luoda kontakteja tietämättä heidän hommistaan.
Ei pidä paikkaansa, jos minua tuolla tarkoitit. Mutta voithan sä ajatella noin, jos se fiilistä parantaa. :)
Mä kävin just lenkillä. Mies on työmatkalla.
Huomenna menen taas koko illaksi urheilemaan töiden jälkeen.
Pakko keksiä tekemistä ja fyysistä rasitusta.
Se on minun tapani ja auttaa kai jotenkin tähän ikävään. Kun ei se ikävä päästä ja ajatuksista lähde kuitenkaan, niin jotenkin auttaa se fyysinen "rangaistus"..
Olen itse huomannut, että kun toista on ikävä, ja tietää, ettei häntä voi nähdä, niin olen lähtenyt ulos kämpästä. Liikuntaa kun harrastaa, niin siinä samalla myös ajatukset tuulettuu. Unohtuu myös monet työ murheet. Kotona ollessa hyvä kirja esim. dekkarit saa ajatukset toisaalle. Ja tämä nettiin kirjoittaminen, on ainakin mulla pelkkää ajantappamista, kun ei just silloin satu muutakaan järkevämpää tekemistä olemaan. Nyt soitan hänelle ja sitten ulos. Eikun heips.