Hei kaikille sinne ruudun toiselle puolelle.
Olen vuonna 1997 syntynyt 16 vuotias poika ja haluan kirjoittaa nyt vähän yksinäisestä elämästäni.
Asun aika pienellä paikkakunnalla lähellä Ouluu, asukasluku kai noin 2000.
Olen ollut koko elämäni melko yksinäinen, kavereita ei oo koskaan silleen ollu paljo. Seiskalle asti olin tosi ujo mut kasilla tulin rohkeeks ja nykysin pystyn mennä puhumaan jo kenelle vain.
Minulla on vain yksi ystävä jonka kanssa näen livenä ja teen kaikkea, hän on vuotta vanhempi poika ja samalla paikkakunnalla, käy myös samaa lukiota.
Oli mulla peruskoulus joka tosa 3 km päässä on niin sielä oli luokkakavereita mut en niiden kans oo vapaa-ajalla ollu juuri koskaan.
Kasiluokalla syksyllä 2011 aloin ettimään itelle seuraa netistä juuri täältä suomi24. Tein aika lapsellisiiki kirjotuksii ja moni yritti sanoo et mulla on jokin ongelma jo sen kanssa ku aina laitoin vain uuden seuranhaku ketjun. Muutamaan tyyppiin tutustuinki sit sähärin ja puhelimen avulla.
Muistan ensimmäisen tytön johon tutustuin netin kautta noin pari vuotta sitte, en nimee sano kuitenkaan tässä. Juteltiin aluks sähärin avulla ja lopulta sit puhelimella viestiteltiin, pari kertaa soitettiinki. Oli meillä hauskaa aluks mut se kesti vaan 2,5 viikkoo noin. Se oli mun syytä, mä menin liian pitkälle, rupesin lapselliseksi, kärttämään ja häirittemään ym ja vaatimaan. Hän oli järkevä ja sanoikin ettei ole ajatellut niin pitkälle vielä mitä haluu vuoden päästä mun kanssa. Harmittaa hirveesti nykysin etten ollut järkevä, en mä enää oo sellanen, oon viisastunu paljo. Olis mukava ku sais vielä jutella hänen kanssaan tai pyytää ees anteeksi käytöstäni. Hän oli mukava tyttö, sitä en kiellä ikinä.
No myöhemmin syksyl sitte löysin toisen tytön joka asui vähän kauempana noin 100 km päässä. Ihastuin tähän tyttöön ja hänen kanssaan tapasinkin pari kertaa ja ensi suudelman sain häneltä. Nyt en ala siitä enempää kertomaan mutta nykyisin siitä meidän erosta on jo kauan. Sen päättyminen oli helpotus sillä hän osoittautui kamalaksi ihmiseksi.
Sitten olen aina silloin tällöin etsinyt uusia ihmisiä netistä ja niitä on tullut ja mennyt, monen kanssa juttelen vieläki sillon tällön. Kuitenkaan yksikään nettituttava ei oo osottautunu sellaseks joka oikeesti haluu ystävystyy, paits just se ihan ensimmäinen 2011 syksyl. Ne on vaan jotenki kariutunu aina, yleensä hän on vain lopettanut. Nekin nettituttavat jotka yhä on niin olen yrittänyt tavata joitakin useammankin kerran, kaikki on kuitenki menny pieleen, ei saavu paikalle tai muuta menoo:( En oo koskaan halunnu kenellekkään mitään pahaa.
Silti yhestäkään nettituttavasta ei oo tosiystävää tullu, ei millään.
Nyt siirryin lukioon elokuus tohon viereiselle kaupunki paikkakunnalle josa bussilla kulen. Sielä olen tutustunut uusiin ihmisiin. Facekaveri määrä on noussut kun olen pyytänyt lukusii kavereiksi ku haluun tutustuu. Kaikki puhuu ihan mielellään faces mut koulus taas ne ei puhu mitään, keskittyvät vain omiin kavereihin.
Tuntuu siltä että vaikka kuin yritän tutustuu muihin niin en vain saa ystäviä itelle saati sitten tyttöystävää jota olen kaivannut jo ainakin seiskalta asti.
Olen monesti huomannut kun moni nettituttava ilmottaa olevansa parisuhteessa ja kun kysyn mitä on viikonloppuna tehnyt niin vastauksena saan että olin poika/tyttöystävän luona yötä jne.
Moni entinen peruskoulun luokkalaisenikin seukkaa.
Se mun ainoo live ystävä joka asuu ihan lähellä mua niin se on sinkku myös kuten mä, ujompi ihminen mun mielestä kun mä. Hänkin on kuitenkin ollut mm. isosena muutamalla leirillä ja saanut siellä uusia ystäviä, myös tyttöjä, hän jopa sanoin että halasi yhtä tyttöä leirin lopuks ku olivat ystävystyneet ja tytöllä oli tullut ikävä ystävääni. Hänkin on saanut kuitenkin nauttia tyttöjen seurasta livenä. Varmaan alkaa josain vaihees seurusteleenki ennen mua.
Olen mä ollu ihastunukki moneen tyyppiin mut ennenku kunnolla pääsen ees tutustuun ja puhuun niin saan kuulla että hän seurustelee jo.
Alan vaipua pikkuhiljaa toivottomuuteen, olen niin yksinäinen. Oon mä huomannu myös et on paljo facekavereita jotka ei haluu mulle puhuu ku vastaavat sillain epämääräsesti. Haluaisin vain ystävyyttä tai rakkauttakin joidenkin kohdalla.
Nyt lähden tästä nukkumaan taas kerran yksin ja miettien miksen saa ikinä ketään, kaikki tuttavat saavat vähintään live kavereiksi tyttöjä joiden kanssa pitävät hauskaa. Moni seurusteleekin. Voi olla etteitätä loputtomiin jaksa, kaikki ois vaan ohi ku sais lähtee.
Jos mä sairastusin syöpään niin ei mua kukaan säälis tai muistelis, korkeintaan sukulaiset ja perhe, mut ei kukaan lukiosta tai ystävistä. Kuolisin vain pois ja unohtusin. Ei kukaan välittäis:'(
Olen vuonna 1997 syntynyt 16 vuotias poika ja haluan kirjoittaa nyt vähän yksinäisestä elämästäni.
Asun aika pienellä paikkakunnalla lähellä Ouluu, asukasluku kai noin 2000.
Olen ollut koko elämäni melko yksinäinen, kavereita ei oo koskaan silleen ollu paljo. Seiskalle asti olin tosi ujo mut kasilla tulin rohkeeks ja nykysin pystyn mennä puhumaan jo kenelle vain.
Minulla on vain yksi ystävä jonka kanssa näen livenä ja teen kaikkea, hän on vuotta vanhempi poika ja samalla paikkakunnalla, käy myös samaa lukiota.
Oli mulla peruskoulus joka tosa 3 km päässä on niin sielä oli luokkakavereita mut en niiden kans oo vapaa-ajalla ollu juuri koskaan.
Kasiluokalla syksyllä 2011 aloin ettimään itelle seuraa netistä juuri täältä suomi24. Tein aika lapsellisiiki kirjotuksii ja moni yritti sanoo et mulla on jokin ongelma jo sen kanssa ku aina laitoin vain uuden seuranhaku ketjun. Muutamaan tyyppiin tutustuinki sit sähärin ja puhelimen avulla.
Muistan ensimmäisen tytön johon tutustuin netin kautta noin pari vuotta sitte, en nimee sano kuitenkaan tässä. Juteltiin aluks sähärin avulla ja lopulta sit puhelimella viestiteltiin, pari kertaa soitettiinki. Oli meillä hauskaa aluks mut se kesti vaan 2,5 viikkoo noin. Se oli mun syytä, mä menin liian pitkälle, rupesin lapselliseksi, kärttämään ja häirittemään ym ja vaatimaan. Hän oli järkevä ja sanoikin ettei ole ajatellut niin pitkälle vielä mitä haluu vuoden päästä mun kanssa. Harmittaa hirveesti nykysin etten ollut järkevä, en mä enää oo sellanen, oon viisastunu paljo. Olis mukava ku sais vielä jutella hänen kanssaan tai pyytää ees anteeksi käytöstäni. Hän oli mukava tyttö, sitä en kiellä ikinä.
No myöhemmin syksyl sitte löysin toisen tytön joka asui vähän kauempana noin 100 km päässä. Ihastuin tähän tyttöön ja hänen kanssaan tapasinkin pari kertaa ja ensi suudelman sain häneltä. Nyt en ala siitä enempää kertomaan mutta nykyisin siitä meidän erosta on jo kauan. Sen päättyminen oli helpotus sillä hän osoittautui kamalaksi ihmiseksi.
Sitten olen aina silloin tällöin etsinyt uusia ihmisiä netistä ja niitä on tullut ja mennyt, monen kanssa juttelen vieläki sillon tällön. Kuitenkaan yksikään nettituttava ei oo osottautunu sellaseks joka oikeesti haluu ystävystyy, paits just se ihan ensimmäinen 2011 syksyl. Ne on vaan jotenki kariutunu aina, yleensä hän on vain lopettanut. Nekin nettituttavat jotka yhä on niin olen yrittänyt tavata joitakin useammankin kerran, kaikki on kuitenki menny pieleen, ei saavu paikalle tai muuta menoo:( En oo koskaan halunnu kenellekkään mitään pahaa.
Silti yhestäkään nettituttavasta ei oo tosiystävää tullu, ei millään.
Nyt siirryin lukioon elokuus tohon viereiselle kaupunki paikkakunnalle josa bussilla kulen. Sielä olen tutustunut uusiin ihmisiin. Facekaveri määrä on noussut kun olen pyytänyt lukusii kavereiksi ku haluun tutustuu. Kaikki puhuu ihan mielellään faces mut koulus taas ne ei puhu mitään, keskittyvät vain omiin kavereihin.
Tuntuu siltä että vaikka kuin yritän tutustuu muihin niin en vain saa ystäviä itelle saati sitten tyttöystävää jota olen kaivannut jo ainakin seiskalta asti.
Olen monesti huomannut kun moni nettituttava ilmottaa olevansa parisuhteessa ja kun kysyn mitä on viikonloppuna tehnyt niin vastauksena saan että olin poika/tyttöystävän luona yötä jne.
Moni entinen peruskoulun luokkalaisenikin seukkaa.
Se mun ainoo live ystävä joka asuu ihan lähellä mua niin se on sinkku myös kuten mä, ujompi ihminen mun mielestä kun mä. Hänkin on kuitenkin ollut mm. isosena muutamalla leirillä ja saanut siellä uusia ystäviä, myös tyttöjä, hän jopa sanoin että halasi yhtä tyttöä leirin lopuks ku olivat ystävystyneet ja tytöllä oli tullut ikävä ystävääni. Hänkin on saanut kuitenkin nauttia tyttöjen seurasta livenä. Varmaan alkaa josain vaihees seurusteleenki ennen mua.
Olen mä ollu ihastunukki moneen tyyppiin mut ennenku kunnolla pääsen ees tutustuun ja puhuun niin saan kuulla että hän seurustelee jo.
Alan vaipua pikkuhiljaa toivottomuuteen, olen niin yksinäinen. Oon mä huomannu myös et on paljo facekavereita jotka ei haluu mulle puhuu ku vastaavat sillain epämääräsesti. Haluaisin vain ystävyyttä tai rakkauttakin joidenkin kohdalla.
Nyt lähden tästä nukkumaan taas kerran yksin ja miettien miksen saa ikinä ketään, kaikki tuttavat saavat vähintään live kavereiksi tyttöjä joiden kanssa pitävät hauskaa. Moni seurusteleekin. Voi olla etteitätä loputtomiin jaksa, kaikki ois vaan ohi ku sais lähtee.
Jos mä sairastusin syöpään niin ei mua kukaan säälis tai muistelis, korkeintaan sukulaiset ja perhe, mut ei kukaan lukiosta tai ystävistä. Kuolisin vain pois ja unohtusin. Ei kukaan välittäis:'(
Vastaukset 15
Vanhimmat
Tokihan mä jaksan lukea... Mun kohtalo oli sama... Huonompi... Seiskaan asti mutta se huonommuus oli hyvä olla sillon kun seiskalla kaikki parani, toivon etten masenna sinua lisää mutta jos jaksat lukea loppuun ymmärrät.
Seiskan alussa heti sain kavereita jne.. Elis luulen että loppuu toikin huono-onni sulta... : ) Kaikki tulee olemaan paremmin... Vannon sen.
Mää oon tosi surullinen sun puolesta, niin surullinen että itkenkin täällä jo :'(. Mää voisin ihan hyvin ruveta sun kaveriks, mutta en yhtään pidemälle kuin vain kavereiksi tai ystäväksi sillä omistan jo ihanan poikaystävän.
en jakasnu lukea : D
Mikä paikkakunta?
En mene tässä sanoon paikkakuntaa, mut lähel Ouluu miks niin?
Etelä vai pohjois puolel ?
Kysyin vaan ku määki asun oulun lähellä pienellä paikkakunnalla
Minäki haluisin tutustuu suhun mut minäki oon seiskalla..
haluaisin olla sun kaveri ja tutustuu suhun mut oon seiskalla ni en tiiä huolitko :(:(
Tottakai huolin:) Ei kavereiden iällä oo välii:) Laita sähäris vaikka tähän niin laitan viestii:) Ja voitte te muutki pistää jotka haluutte kaveerata, tietysti voin omanki laittaa jos haluutte:)
Oisko sulla vaikka kik? Jos on nii laita tähän.
Ei oo valitan. Sähäri on. Laitaksä sähäris vai minä?
oon 15v tyttö Oulun läheltä ja voisin tutustuu suhun :) oisko sulla vaikka kik?
laita omas mielummi jos sopii?
Heh...
No, tilanteesi muistuttaa hieman omaani, vaikkei kopio olekaan. Ala-asteen olin iha suosittu/hyväksytty, mut ylä-asteel olen koulun erakko, pari kaveria joiden kanssa aikaa vietän.
Netin kautta useampi tuttavuus, mutta näistä tuskin ketään olen livenä tavannut.
Tyttöystävää olen haikaillut monta vuotta, mutta en ole moisessa onnistunut...
Voimia sinulle, kyllä meidät ujotkin tullaan joskus huomaamaan, käyttäydy vain kuin herrasmies niin pakko se jossain vaiheessa on joku löytyä!