Olen päässyt elämässä eteenpäin, mutta joskus tuntuu kuin jotakin olisi jäänyt kesken pisteen verran. Muuttoni jälkeen huomasin odottavani lasta. Pelkäsin hänen vaativan aborttia enkä kertonut asiasta. Hänestä oli tullut ilkeä kun kerroin muuttavani. Ehkä lapsi aavisti asian ja raskaus keskeytyi neljännellä kuulla. Ehkä en kaipaa itse miestä, vaan sitä, että minä ja odottamani lapsi olisimme olleet rakastettuja. Järkeni ei ymmärrä miksi mietin menneitä. Minullahan on nyt kaikki hyvin enkä ole yksin.
Miten voisin unohtaa?
Lasisydän
0161
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.