Masentunut

Onko sinulle sattunut ikävää ja pyörivätkö ajatukset noissa ikävissä ajatuksissa?

Ajatukseni ovat itsetuhoisia. Elämä kohdellut pahasti. Olin yksi päivä jo seisomassa junaradan yläkatoksella sillan kohdalla. Aikeenani hypätä voimajohtojen kautta radalle. Mutta jäin empimään liian kauaksi aikaa, että minut tultiin repimään sieltä pois. Yritän vielä sinnitellä täällä...

Sinua varmaan auttais jos kirjoittaisit vaikka tällä palstalla, mitä kaikkea on sattunut ja mitä karikoita olet joutunut seilailemaan. Onko tuosta jo kauan kun oli siellä radalla? Hyvä kun olet vielä keskuudessamme.

Kiitos sinulle. Minulla on ollut hyvin väkivaltainen mies. Hän oli myös sairaalloisen mustasukkainen. Laittoi kerran mm. ikkunoiden sälekaihtinet kiinni, verhot eteen ja viritti vielä lakanat ikkunoihin. Se oli sen takia, ettei muut miehet näkisi minua. Minulla on myös jäänyt tarumoja taponyrityksistä. Hän tykkäsi nähdä pelkojani. Hän hakkaili/potki pienistäkin asioista. Löysin juuri vähän aikaa sitten valokuvan, jossa makasin puoli tajuttomana. Hän oli ottanut minusta kuvan, kun oli hakannut minut. Seksiasiat oli raiskaustasoa. En pääse asioista yli... :( Olen jumissa. Olin junaradalla viime viikolla...

Ymmärtääkseni nyt ei ole tuo mies konkreettisesti uhkana. Asunto yksin ja onko sinulla perhettä. Ei ole ihme että olet jumissa.Tuollaisen kokemuksen jälkeen ihminen on jumissa, vaikka uhka on jo täysin poistuntut. Jasatko huolehtia itsestäsi että tulee syötyä ja hoidettua arjen jutut.
Varmaan tuollainen kummittelee univaikeuksinakin. Oleko saanut apua ammattilaisilta vai onko laitettu vain pilleripurkki kädessä kotiin? Sinä tarvitset nyt kaikenlaista tukea.
Kyllä tuollaiseta järkytyksetä voi selvitä ja saada vielä elämän kuntoon.
Kirjoittele kun jasat ja pystyt. Jos tuntuu että et jaksa hakeudu apuun.
Vomia päivääsi, kovaa kokenut kanssasisar.

Miehesi on kertomasi perusteella yksinkertaisesti erittäin sairas ihminen ja olet kokenut todella kovia. Sanoisin kuitenkin, että pystyt vielä elämään onnellista ja turvallista elämää. Sinun pitää hakea apua heti, jättää miehesi välittömästi ja mieluusti ilmoittaa asiasta poliisille. Tämän jälkeen olisi hyvä varmasti vaihtaa paikkakuntaa, pääset aloittamaan elämän täysin alusta ja kaikenlisäksi miehesi kuulostaa niin psykopaatilta, että on parempi että häivyt hänestä mahdollisimman kauas kun hän toivottavasti istuu vankilassa. Helppoja aikoja ei missään nimessä ole edessä, muista kuitenkin että koko yhteiskunta seisoo takanasi ja ammattilaiset vierelläsi ja tätä miestä vastaan. Aloita uusi elämä, tapaa lähimmäisiäsi jotka sinua rakastavat, ja muista, että maailma on täynnä oikeita miehiä, jotka myös sinua haluaisivat rakastaa. Mikäli et meinaan millään jaksaa eteenpäin, voit koittaa hankkia lääkäriltä lääkekannabisreseptin ja katsoa miten kasvi sinulle toimii. En tiedä onko "huumeiden" suosittelu moraalisesti oikein, mutta kun mitään hävittävää ei ole, miksei sitä voisi kokeilla? Käy ostamassa vaikkapa Pink Floydin levy tai muuten vain lempibändisi, katso hauska elokuva ja syö hyvää ruokaa, miehestäsi kaukana tottakai. Tämä kasvi on varmasti pelastanut monen ihmisen elämän. Toivotan sinulle onnea ja jaksamista täältä San Franciscosta, ehkäpä tulevaisuudessa löydät sen oikean (miehen tälläkertaa) tästä kaupungista.

Kiitos teille kannustuksista. Asun nykyään yksin. Pääsin karkuun miehestä. Läheiseni eivät tiedä kaikkea tapahtumista. Minua jotenkin hävettää kertoa asioista kenellekkään. Syyttelen itseäni tapahtumista. Minä olen niin pirstaleina monella tapaa. Olen saanut vähän syötyä. Nukuttua en meinaa saada, heräilen omaan huutooni usein. Olen käynyt tk-lääkärillä, josta sain masennuslääkkeen. Entinen mieheni on sairas monellalailla. Pelkään häntä hirveästi. Lääkekannabisreseptiä on varmaan vaikeampi saada. En tiedä. Minut on revitty henkisesti täysin. Olen ahdistunut... Väsynyt elämään... :( Olette viimeinen oljen korteni...

Kiitos kannustuksistanne. Minä olen jotain joskus kertonut vanhemmilleni pahoinpitelyistä ja taponyrityksistä. He ovat sanoneet, että "tapaukseni kuulostaa sellaiselta, jota saa lukea lehdistä. Että ex-kumppani on tappanut toisen." Tuntuu pahalta kun niin sanoivat. Ei pelkojani ainakaan helpottanut. Entiseltä mieheltäni puuttui myös empatiakyky. Kerran kun tulin sairaalasta kotiin (hakkauksen jälkeen), hän sanoi ensimmäiseksi että "kaapissa ei ole sitten ruokaa". Hän oli kylmä. Kärsin traumoistani. Elän kaikkea uudelleen ja uudelleen... En tiedä enää mitä tehdä? Elämä lipuu sormien välistä... :( Itsetuhoisuus on mielessä. Kamppailen elämän ja kuoleman välissä...

Sinun kannattaa varmaan sitten kun alat pahimmasta mielen mylläkästä selvitä tutustua narsisimin uhrien palstoihin ja lukea vaikka heidän jukaisemia kirjoja. Asioiden esiin nostaminen tuo tuskaa ja tekisi helppo vain panna sielun kansi kiinni, muutta sitten vaivaa epämääräinen ahdistus ja pelko.
Liikaa ei pidä kerralla tunteita työstää: ei sitä kestä.
Olet joutunut elämään olosuhteissa, jossa itsetuntosi on poljettu, sinua on alitettu, nöyryytetty. Varmaan jossain vaiheessa joudut käsittelemään myös häpeän, itseinhon tunteita. Voit syyttää itseäsi ym.
Kuitenkin sinä ole uhri ja joutunut sairaan mielivallan kohteeksi. Nyt sinun pitäisi päästä välillä jonnekin rauhaan ja saada jopa hemmottelua itsellesi. Nyt on vaikeaa, mutta nyt sinulla on edessäsi alku todelliseen elämään. Alussa on jopa outoa elää kun on oppinut olemaan toisen orjuudessa.
Miten apljon olet saanut ammattilaisen apua? Se on tärkeää, koska he tietävät rajat miten edetä toipumisen tiellä. Jos tuskatila pakkaa liikaa päälle, on hyvä hillitä lääkkeillä. Älä menetä toivoasi. Kyllä se lopulla helpottaa. Ihmisen psyykeessä on ihmeellinen parantava mekanismi niin kuin kohossakin.
Kirjoittele tänne, jos koet koet saavasi jotain huojennusta. Ollaan hengessä rinnallasi.

Kiitos sinulle. En ole hoidon piirissä. Minä olen käynyt terveyskeskuksen lääkärillä. En jaksaisi enää apua hakea... :( Katson ikkunasta ulos kaukaisuuteen, näen vain tyhjää. En näe ulospääsyä... Itkisin jos pystyisin... Onko teillä muilla kohtalotovereilla samanlaisia tuntemuksia? Minä olen hirvittävän väsynyt...

Itsellä on ollut joskus juuri samanlainen tunne mutta eri syistä. Minulla on ystävä joka on joskus elänyt samanlaisessa parisuhdehelvetissä kuin kuin sinä mutta jo kauan aikaa sitten. Kyllä siitä voi selvitä, mutta ystävien tuki, puhuminen ja aika tekee parantavan tehtävänä.
Onko sinulla juuri tuo tilanne lauennut: tarkoitan että vasta äskettäin olet pääsyt eroon parisuhteesta? Pystytkö hoitamaan itseäsi nyt fyyisesti: ruoka, peseytyminen, nukkuminen, kauppareissut? Tarkoitan että oleko sillai kipsissä, että et pysyt toimimaan?
Olet varmaan kuluttanut kaikki voimasi pelätessäsi, olemaan pakovalmiina, ja kasassa. Sitten kun todellinen uhka häviää, niin sitä tavallaan herpaantuu. Oliskohan nyt paras apu ensi tilassa, että hakeutuisit lepämään jonnekin osasolle: saisit vai olla ja nukkua ja sitten kun väsymys helpottaa alkaisi tunteiden käsittely ja elämän uudelleen kokoaminen.
Kaikkea se ihminen joutuu kokemaan toisen samanlaisen vierellä?

Vaikeat ihmiset ovat tärkeimpiä opettajiamme. Sinun arvosi ei määrity sen perusteella, mitä muut ajattelevat ja tekevät sinulle. Mutta se miten muut kohtelevat sinua kertoo sen, miten paljon arvostat tai et arvosta itseäsi. Koska muut kohtelevat meitä niinkuin itse kohtelemme ja siten anamme kohdella itseämme. Miehesi "tehtävä" oli herättää sinut arvostamaan itseäsi. Opitko sen? Vai oletko nyt vielä surkeampi, jolloin sama meno jatkuu kunnes opit. Jos opit olet nyt kiitollinen päästyäsi pois ja saadessaasi oppia tuon läksyn. Sinun tehtäväsi oli opettaa miehellesi, että hän kohtelee muita väärin. Miehelläsi on mahdollisuus oppia se ja lopettaa moinen käytös.

Miehesi on liian itseään täynnä, sellaiseksi sinun ei kannata kehittyä, vaan sellaiseksi jolla on terve omanarvontunto.

Älä roiku menneessä, anna anteeksi toisen vajavaisuus ja ala kohdella itseäsio hyvin ja odottaa sitä muilta. Kuvittele, että sinulla olikin hyvä lapsuus ja sinua kohdeltiin hyvin.

Kiitos teille. Olen muuttanut hetken aikaa sitten. Olen oppinut "läksyni". En jaksa enää tehdä mitään... Makailen vain. Olen jotenkin lamaantunut...

Muuto on kuluttanut paljon sinun vähäisiä voimavarojasi: lepää nyt - ei tarvitsekaan jaksaa. Se makailu on nyt paikallaan. Eiköhän levon myötä ala pikkuhiljaa tulla voimia lähteä liikkeelle.
Anna jälleen kuulua kun sellainen inspis tulee. Et tarvitse nyt ohjeita vaan tukea ja rinnallapysyviä.
Muistan sinua iltarukouksissani.

En näe enää valoa tässä elämässä... En pysty syömään paljoakaan. Ruoka oksettaa. Juon kylmiä juomia. Itsemurha on vahvasti mielessä. Keinoja olen miettinyt...

Moi Mallasa!
Kun ei jaksa niin silloin on ystävien hartiat kannattamssa. Poislähtö tuntuu olevan vaihtoehto ja poispääsy, mutta kyllä sinä voit selvitä. Eleletkö päivisin yksin vai onko ympärilläsi ihmisiä? Yritä juoda ainakin jos ruoka ei maistu. Voitko kuunnella musiikkia. Rukoilen todella enkeleitä vierelles. Kiva jälleen kuulla sinsuta.

Toivon että sulla on läheisiä jotka voisi susta huolehtia.. Myös kunnalta voi saada apua, ihan arkiasioihin. Jos ei syö, niin tulee vaan kurjempi olo...

Sulle on tapahtunut kauheita asioita ja mies kohteli sua todella väärin. Mut sulla on valta itseesi ja voima selvitä eteenpäin. Näytä elämälle että sä selviät. Nuo asiat ei varmasti ihan helpolla unohdu, mutta pikku hiljaa eteenpäin..

Kiitos teille. Asun yksin. Sukulaisia asuu kyllä samassa kaupungissa. Olen saanut heiltä kauppa-apua. Eivät tiedä kuinka pahoin voin. Ovat kyllä saattaneet nähdä... En jaksa kuunnella musiikkia. En pysty keskittymään. Yritän juoda kun ruoka ei mene nyt alas. Yritän sinnitellä vielä vähän aikaa. On niin paha olla... :(

Kun on vaikeaa niin elimistö pakkaa paastolle. yritä juoda jotain ravintopitoista. Kun alata saada itseäsi jotenkin kasaan niin yritä aktiovida sitten vaikka psykiatriselle polille tai millä nimellä ne nykyään ovatkaan. Kanattais myös avautua juttelemaan.
Kun saisit välistä jotenkin ajatukset muualle, että ei sama kehä pyöris jatkuvasti päässä. Kyllä sinä siitä elämään selviät. Voimia taas eteenpäin.

Kiitos palstalainen. Voin nyt tosi huonosti. Oksentelen nesteetkin ulos... Olen laihtunut aika paljon. En jaksa enää sinnitellä... Haluan pois tästä ahdistuksesta... Anteeksi...

Kuni sinusta ei näkynyt palstalla niin oli jo huolestunut. Ole kilttii ja hakeudu terveyskeskukseen tai soita jollekin läheiselles. Se on suuri suru ja ikuinen murhe myös läheisilles jos menehdyt yksin kotiin.
Osastohoidolla kohenee yleiskunto ja se auttaa myös hekisesti toipumaan.
Kyllä elämällä on sinulle vielä annettavaa ja olet kannustus sitten toisillekin. Tiedän mitä on kun ei näe elämässä toivoa, mutta synkinkin yö seestyy lopulla.
Jaksathan nyt ponnistelle vaikka viimeisillä voimillas hakemaan apua. Varmaan omaises eivät tiedosta että sinulla on nyt niin vaikeaa.