Isäni vaimo (ei äitini) kuoli joitain vuosia sitten ja nyt myös isäni. Heillä oli keskinäinen hallintaoikeustestamentti ja avioehto, jossa liki kaikki omaisuus oli merkitty ensin kuolleen vaimonsa nimiin. Tämä taas oli tehnyt testamentin jossa hänen omaisuus menisi, yllätys yllätys eräälle hel... seurakunnalle. Hänellä ei ollut omaisia enää elossa. Myös isäni oli tehnyt testamentin samalle seurakunnalle. Naimisissa he olivat olleet yli 60v.
Nyt näyttääkin siis siltä, että asiat on hoidettu tarkoituksella siten, että lähes kaikki omaisuus menee tuolle seurakunnalle. Isäni on siis periaatteessa elänyt leskenä puolisolleen merkityn omaisuuden hallintaoikeuden turvin ja näin ollen omistamatta juurikaan mitään. Todellisuudessahan kun 60v olivat yhdessä asuneet lienee tasavertaisia omitajia , mutta tämähän onkin tehty tarkoituksella näin, jotta omaisuus saataisiin lähes kaikilta osin ohi rintaperillisten. Niitäkin vain tämä yksi.
Taitaa jäädä pelkkä matti tästä perinnöstä kukkaroon :) Ellei sitten ? Mitä tämä seuraava oikein tarkoittaa suomeksi. Voi olla vaikeaa tulkita kun suoraan lakikirjasta.
"Jos ensiksi kuolleen puolison kuollessa puolisoilla tai toisella heistä oli sellaista omaisuutta, johon toisella ei ollut avio-oikeutta, tai ensiksi kuolleen puolison jäämistö muusta syystä oli suurempi tai pienempi kuin puolet puolisoiden omaisuudesta, on jäämistön eloonjääneen puolison kuollessa katsottava vastaavan yhtä suurta osaa tämän pesästä.
Jos ensiksi kuollut puoliso on testamentilla määrännyt jäämistöstään jotakin annettavaksi muulle kuin eloonjääneelle puolisolle, on sen arvo vähennettävä määrättäessä sitä osaa, mikä eloonjääneen puolison pesästä kuuluu ensiksi kuolleen puolison perillisille."
Siinä se oli.
Nyt näyttääkin siis siltä, että asiat on hoidettu tarkoituksella siten, että lähes kaikki omaisuus menee tuolle seurakunnalle. Isäni on siis periaatteessa elänyt leskenä puolisolleen merkityn omaisuuden hallintaoikeuden turvin ja näin ollen omistamatta juurikaan mitään. Todellisuudessahan kun 60v olivat yhdessä asuneet lienee tasavertaisia omitajia , mutta tämähän onkin tehty tarkoituksella näin, jotta omaisuus saataisiin lähes kaikilta osin ohi rintaperillisten. Niitäkin vain tämä yksi.
Taitaa jäädä pelkkä matti tästä perinnöstä kukkaroon :) Ellei sitten ? Mitä tämä seuraava oikein tarkoittaa suomeksi. Voi olla vaikeaa tulkita kun suoraan lakikirjasta.
"Jos ensiksi kuolleen puolison kuollessa puolisoilla tai toisella heistä oli sellaista omaisuutta, johon toisella ei ollut avio-oikeutta, tai ensiksi kuolleen puolison jäämistö muusta syystä oli suurempi tai pienempi kuin puolet puolisoiden omaisuudesta, on jäämistön eloonjääneen puolison kuollessa katsottava vastaavan yhtä suurta osaa tämän pesästä.
Jos ensiksi kuollut puoliso on testamentilla määrännyt jäämistöstään jotakin annettavaksi muulle kuin eloonjääneelle puolisolle, on sen arvo vähennettävä määrättäessä sitä osaa, mikä eloonjääneen puolison pesästä kuuluu ensiksi kuolleen puolison perillisille."
Siinä se oli.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Nyt heitit niin pahan, että tietääköhän kukaan :)
Varmaankin asiantuntijat olleet ohjissa, mutta aprikoin seuraavaa: "Heillä oli keskinäinen hallintaoikeustestamentti ja avioehto, jossa liki kaikki omaisuus oli merkitty ensin kuolleen vaimonsa nimiin."
Tuo omaisuuden nimiin kirjaaminen ei taida pelittää vain noilla papereilla, mutta jos ensiksi kuollut puoliso todella omisti virallisesti kaiken, niin isältäsi ei jäänyt mitään lakiosaasikaan.
Voikohan sitä omaisuuttakaan ihan noin vain siirtää toisen puolisoista nimiin.Epäilen että ei onnistu ihan noin vain.
Ap:n siteeraama PK 3 luvun pykälä koskee tilannetta, jossa rintaperillisiä ei ole vaan puoliso perii vainajan ensisijaisesti ja puolison jälkeen ns. toissijaiset perilliset. Pykälällä ei ole ap:n tapauksessa mitään merkitystä.
Jos Sinun, ap, isältäsi jää omaisuutta, sinulla on siihen testamentista huolimatta lakiosaoikeus (= puolet perintöoikeudesta). Mutta lakiosaoikeutesi koskee vain isäsi omaisuutta, ei hänen vaimonsa omaisuutta.
**Todellisuudessahan kun 60v olivat yhdessä asuneet lienee tasavertaisia omitajia**
Eivät ole. Ns. nimiperiaate ratkaisee. Jos omaisuus "papereiden mukaan" on kuulunut isäsi vaimolle, ei se kuolematpauksesa siirry tuosta vain isällesi vaikka liitto olisi kestänyt kuinka kauan tahansa. Jos isällesi ei ole tullut mitään vaimon omaisuudesta osituksessa tai testamentilla vaan isälläsi on ollut vain hallintaoikeus eikä isalläsi ole omaa omaisuutta, niin kyllä silloin jää sinun kukkaroosi pelkkä matti.
Ei ihan noin yksinkertaista. Entäpä omaisuus on ollut aiemmin yhteistä ja se on myöhemmin vaikkapa juuri ennen avioehdon tekemistä siirretty toisen nimiin. Jos on näin nin pienellä penkomisella omaisuuden jako saattaa mutkistua.
Pitäisi lailla kieltää kaikkien uskonnollisten tahojen mahdollisuus periä ihmisten omaisuutta. Kaikista pahinpia taitavat olla nämä helluntalaiset ja muut kiihkoilijat. Puhuuvat vanhat ihmiset päästään pyörälle ja lopputulos on tämän jutun aloittajallekin tuttu.
Kysymykseesi en osaa vastata, mutta jos joku keksii jonkun keinon välttää omaisuuden menettämistä hihhuleille, niin se olisi parempi. Lykkyä vaan sinulle.
Myös minun isäni kaksi naimatonta ja lapsetonta sisarusta olivat tehneet testamentin h-seurakunnalle. Muuttivat sitten myöhemmin mieltään ja minä perin heidät kokonaan. H-seurakunnassa oltiin vähän pettyneitä, kun eivät olleet tienneet mitään tämän jälkimmäisen testamentin olemassaolosta. Ähäkutti!
Syy isäni sisarusten mielenmuutokseen oli siinä, että "lähettiläät" tunkivat jatkuvasti heidän kotiinsa ja auttoivat kauheasti kaikessa, mattojen tamppauksessa ja sen sellaisessa, mutta apu loppui kuin seinään, kun testamentti oli tehty. Minun onnekseni nämä fiksut ihmiset osasivat toimia ja hihhulit eivät saaneet omistukseensa kahta isoa maatilaa, rivitaloasuntoa ja kohtuullista määrää suomalaisten ja kansainvälisten yhtiöiden osakkeita. Minä sain ja maksoin ihan hyvillä mielin perintöverot.
Miksi ei saisi taloudellisesti tukea asiaa tai tahoa, jota arvostaa ja joka on ollut tärkeä osa omaa elämää, kenties vuosikymmeniä? Miksi ihmeessä uskonnollisen toiminnan pitäisi poiketa tässä vaikka kulttuurin tai urheilun tai minkä tahansa muun toiminnan tukemisesta?
Kerrottakoon, että en ole helluntalainen, mutta täytyy kyllä ihmetellä millä oikeudella en saisi omia rahojani testamenta kuten tahdon. Jos jollakulla on rintaperillisiä, sanoisin, että on kuitenkin parempi jotain näille jättää, elleivät jälkeläiset aivan kroisoksia ole. Samoin jos suurehkon osan jäämistöstään testamenttaa muulle taholle, on asiasta hyvä kertoa jo elinaikanaan, niin rintaperilliset tietävät miten asia on.
Sinun mielestäsi on siis hyväksyttävää jättää esimerkiksi taloudelliseen ahdinkoon joutuneet lapsensa perheineen tukalaan tilanteeseen, vaikka mahdollisuus heidän auttamisekseen olisi näin perinnön kautta.
Sanoit mitä hyvänsä ja perustelet asiaa miten vain, niin kiistatta asetat jonkin instituution lapsiesi hyvinvoinnin edelle. Arvojärjestyksesi eroaa siis aika lailla yleisestä ja kuulut vähemmistöön, kuten aloittajankin testamenttaajat.Suurin osa testamenttaa lapsilleen kaiken.
Uskonnollinen toiminta perustuu pelkästään uskomuksiin eikä ole konkreettista kuten urheilu tai kulttuurilliset toiminnat. Uskonto myös liitetään vahvasti kuolemaan, joten varsinkin vanhusten kohdalla seurakunnan omien uskonnollisten mielikuvien syöttäminen ja suoranainen painostaminen on lukemani mukaan aika yleistä. Luvataan pelastusta ja parempaa tuonpuoleista elämää ja sitä sun tätä. Nuo lupauksethan perustuvat myös pelkkiin uskomuksiin, eiväykä ole mitään konkreettista.
Tuollaisia lupauksiahan voi tehdä kuha tahansa.
Jos näihin lupauksiin vielä liitetään vastikkeellisuus, niin onhan se nyt enemmän kuin arveluttavaa.
Jos uskosta joutuu maksamaan, niin se on epätoivoa. Ja maksun kerääjät näiden epätoivoisten hyväksikäyttäjiä. Seuraava lause on se tärkein.
Lapset ovat omaa lihaa ja vertamme ja heidän vuokseen vanhempien tulee tehdä kaikkensa, jotta he voisivat elää mahdollisimman hyvin omaa elämäänsä.
Ja jos ei uskoa saa ilmaiseksi, niin silloin on väärässä seurassa..
Hiihhuleiden toiminta loppuu vasta silloin, kun rahan syytäminen heille lopetetaan. Huijareita koko purukka koska pyyteettömästä toiminnasta ei tietoakaan. Lailla pitäis kieltää noiden rahan kerääminen.
Laittakaa rahanne vaikka mieluummin sairaiden lasten hyväksi tai vaikka Unisefille.
Uskonnollisilla järjestöillä on paljonkin konkreettista toimintaa ja kaiken ikäisille, ei vain vanhuksille. Tämä toiminta on olennainen osa monen yksilön ja perheen elämää, ja yleensä tärkeämpää heille kuin vaikka urheilu- tai kulttuuriharrastukset, vaikka nekin kuuluvat omana osanaan heidän elämäänsä ja voivat olla (taloudellisenkin) tukemisen arvoisia.
Olen samaa mieltä, että pelastusta tai mitään sellaista ei voi ostaa, mutta järkevät ihmiset kyllä ymmärtävät, että esim. kokoustiloista tulee kustannuksia. Tässä kohtaa huomauttaisin, että vapaat suunnat eivät saa verotuloja, millä toimintaansa rahoittaa.
Vanhusten hyväksikäyttö on tietenkin tuomittavaa, siksipä jokainen valitkoon senkin perusteella uskontonsa tai ainakin pyrkiköön kitkemään moisia tapoja.
Kirjoitin Kerro eläessä -nimimerkillä, ENKÄ suositellut, että omat jälkeläiset jätettäisiin ilman perintöä, päin vastoin. En kuitenkaan edelleenkään ymmärrä, miksei edes osaa jäämistöstään saisi jättää muille kuin omaisilleen, ovatpa nämä yksilöitä tai järjestöjä, vaikka sitten Unisef, jos niin hyväksi näkee. Eläessään monet vanhemmat, myös uskovat, tukevat taloudellisesti aikuisia lapsiaan, jopa oman hyvinvointinsa kustannuksella. Mitä perimiseen tulee, niin rintaperillisillä on edelleen lakiosaoikeus, ja saa saa minun puolestani ollakin.
Ja jos "kerro eläessä" lukee aloittajan jutun uudestaan, niin huomaa kuinka hyvin on neuvottu, jotta tämä lakiosakin saataisiin mahdollisimman pieneksi. Noin toimimallahan kaikkien kulujen jälkeen rintaperilliselle jää pyöreä nolla kätheensä. On kyllä osattu hoitaa homma viimeisen päälle seurakunnan hyväksi.
Saanko arvata että sopimusten laatijakin jotenkin samaa porukkaa, vai olenkohan vaarhillä jäljillä ? Epäilen että en.
En tiedä mitään tästä aloittajan tapauksesta, mutta kyllä uskonnolliselle järjestölle voi testamentata ihan siinä kuin urheiluun tai kulttuuriinkin. Oleellista on oma tahto, mitä usein eivät näppejään nuolemaan jäävät valittajat huomaa arvostaa.
Taaskaan ei liity tähän tapaukseen, mutta kyllä usen se perillinenkin voi olla huijari, hyväksikäyttäjä tai rikollinen.
Normaali tapa tietysti normaalissa vanhempi-lapsi suhteessa on jättää se perintö jälkeläisille.
Joskus se jälkeläinen voi olla rikollinen/hyväksikäyttäjä, jolloin ainakin jäämistö menee parempaan käyttöön esim. uskonnollisen järjestön hyväntekeväisyystyössä.
Kyllä nämä laupiaat samarialaiset osaa asiansa kun rahasta kyse.
Jos omistusosuuksia muunneltu ennen avioehdon tekemistä, niin ehkäpä selviäisi niinden oikeellisuus tutkimalla asiaa. Varmaan vaikeaa, mutta mahdollista. Joku varmaan tästäkin jotain tietää enemmän. Toivotaan että asia kääntyy parempaan suuntaan eikä mene kaikki ahneille siivestäjille.
Omaisuuden "hävittäminen" ei ole aivan yksinkertaista. Kyllä jää jäljet jos siirtelee omistuksia toiselle. Sehän on tosin ihan laillista, kunhan vain kaikki tehdään pykälien mukaan ja verot hoidetaan. Muutenhan kyseessä lienee vähintäinkin petos.
Vähän samanlainen tapaus sattunut omalle kohdalle, mutta minun tapauksessani taisi syypää samankaltaiseen järjestelyyn olla ihan oma isovanhempi. Samainen seurakunta vaikka perinnöt saikin tuskin tuohon hänen päätökseen vaikutti. Lähinnä kunhan vaan jonnekkin muualle kun lapselleen. Toivottavasti käytetään kuitenkin hyvään tarkoitukseen, vaikka olishan tuolle käyttöä ollut omastakin takaa, kun kaiken näköistä haveria sattunut ihan itsestäänkin riippumatta :)
Saattaa käydä niinkin, että ihminen lahjoittaa elinaikanaan omaisuuttaan vähin erin esimerkiksi yhteisölle, johon hän kuuluu. Tämän hän tekee perillisiltä salaa, koska tietää, että he eivät tällaista toimintaa hyväksy.
Täysivaltainen ihminen saa lahjoittaa omaa omaisuuttaan miten vain! Kun höveli (mutta täysivaltainen) lahjoittaja kuolee, niin onnistuvatko perilliset peräämään hänen lahjoituksiaan takaisin kuolinpesään, ja jos kyllä, niin millaisissa tilanteissa?
NYT VIISAAT NEUVOKAA.
Nyt tuli päivitystä tilanteeseen. Onkohan käynyt pieni vahinko meidän hyväksi. Sain testamentin kopion jossa sanotaan seuraavaa: Määräämme että toisen meistä kuoltua jälkeen jäävä saa täyden omistusoikeuden kaikkeen kuolinpesän omaisuuteen, olipa se laadultaan mitä tahansa.
Rintaperillisen mahdollisesti vaatiessa lakiosaansa, voidaan se maksaa hänelle rahana.
Molempien kuoltua omaisuutemme menee omistusoikeuksin tietylle seurakunnalle. (en nyt sano sitä tässä) Tuossa se testamentti oikeestaan oli kokonaisuudessaan.
Eikös tämä nyt merkkaa, että isäni on perinyt kokonaisuudessaan tuon omaisuuden ja näin ollen puolet sitten kuitenkin tulisi tänne. Mistään avioehdostakaan tuossa testamentissa ei puhuta. Mitenkäs se tuossa tilanteessa vaikuttaisi jos sellainen olisi ensin kuolleen hyväksi.
>>Eikös tämä nyt merkkaa, että isäni on perinyt kokonaisuudessaan tuon omaisuuden ja näin ollen puolet sitten kuitenkin tulisi tänne.>Mistään avioehdostakaan tuossa testamentissa ei puhuta. Mitenkäs se tuossa tilanteessa vaikuttaisi jos sellainen olisi ensin kuolleen hyväksi.
Mitä tuo PK 3:2.1 kohta tarkoittaa selvällä suomenkielellä?
Jos puolisoilla oli molemminpuolinen täydellinen avioehto ja vaimon ensin kuollessa vaimon V nettovarat olivat 1.000.000 ja miehen M vastaavasti 250.000, sekä vaimonsa perineen miehen pesä hänen kuollessaan on 1.100.000, niin tuota 1.100.000:aa ei kumpaisenkin oikeudenomistajien kesken jaetakaan puoliksi, vaan samassa suhteessa, mikä varoilla oli vaimon kuollessa.
V 1.000.000 on 1.250.000:sta 80 %
M 250.000 on 1.250.000:sta 20 %
1.100.000:sta siten menee vaimon testamentin mukaan 80 % eli 880.000 ja miehen testamentin mukaan loput 220.000.
Kiitos hienosta vastauksesta. Selvisi tälläiselle taulapäällekin kun noin selkeästi selvitit asian :)
Entäpä jos ensin kuolleen jälkeen ei heidän omaisuutta olisi ositettu. Miten tuon suhdeluvun kunkin osasta saisi silloin selville. Ja onko edes mahdollista esm. veroseuraamusten vuoksi toimia edellä kuvaamallani tavalla.
Omaisuuden osituksen toimittamatta jättäminen ei asiaan vaikuta. (Jos ensin kuollut oli lapseton, ositusta ei edes olisi voitu toimittaa - muutoin kun verottajan toimesta laskennallinen ositus.)
Kun perukirjaan tulee merkitä, paitsi vainajan, myös lesken varat ja velat, tässä on perusta suhdeluvun laskemiseen. Tällöin noudatetaan perukirjan arvoja, paitsi jos osoitetaan, että omaisuuden käypä arvo oli muu kuin perukirjaan merkitty.
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1965/19650040#L20P4
>>onko edes mahdollista esm. veroseuraamusten vuoksi toimia edellä kuvaamallani tavalla.
>>onko edes mahdollista esm. veroseuraamusten vuoksi toimia edellä kuvaamallani tavalla.