en jaksa taistella sosiaallisten pelkojeni kanssa.yli kymmenenvuotta terapiaa eri muodoissa ja itse kuntoutusta uupumukseen asti,eikä loppua ole kuulemma näkösällä.jos edes puhun avustetusta itsemurhasta saan lääkkeitä.tunnen olevani nurkkaan ahdistettu ja hoitajat ja lääkäri omalta osaltaan jättävät minut yksin,koska itsemurhasta ei saa edes puhua,vaikka olisi parantumattomasti sairas.onko muita samoin ajattelevia tai samaa kokevia?
väsynyt
nyytti1
167
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jos olet syönyt tuon kymmenen vuoden aikan koko ajan, tai vaikka vain osan aikaa aina silloin tällöin, lääkkeitä, ei tulos voi olla tuon kummempi. Tajuatko, että lääkärit aiheuttavat sinulle nuo oireet, ja sitten ns. asiantuntijat yrittävät opettaa sinua elämään niiden kanssa. Taidat olla tilanteessa, jossa jalkoihisi laitetaan raskaat punnukset (lääkkeet) ja sitten käsketään juosta (kuntoutus). Ei ihme että väsyt.
Oletan että syöt lääkkeitä koska olet hoitoprosessissa. Lääkkeet muuttavat olemusta ja persoonaa, sosiaalinen kanssakäyminen vaikeutuu, koska ihmiset eivät pysty ja sinä et pysty kommikoimaan ja olemaan vuorovaikuksessa omana itsenä. Myöskin hoitava taho kommunikoi ja hoitaa sitä puolta sinussa jonka lääkkeet ovat aiheuttaneet, ei sinua itseäsi.