Olemme ihan tavallinen kolmilapsinen perhe. Kun kaikki lapset ovat jo koulussa, olemme miettineet pitkän aikaa että voisimme ruveta sijaisvanhemmiksi. Itse olin ihan innoissani, mutta mies luonnollisesti pohti asiaa enemmän ja mietti riittäisikö hänen resurssinsa. Minulla on lisäksi sosiaalialan AMK-koulutus. Soitin Helsingin sosiaalivirastoon ja sieltä tulikin kaksi työntekijää kotikäynnille, koska pride-kurssille olisi ollut liian pitkä matka. Juttelimme avoimesti ja mies siinäkin kertoi että hän on vielä mietintävaiheessa. He lupasivat tulla uudestaan noin kuukauden- puolentoista päästä. (meidän sos.virastoon oli otettu yhteyttä ettei siellä ole mitään erityistä tiedossa eikä ollut). Mitään ei kuulunut ja olen yrittänyt heitä tavoittaa. Eilen tuli sähköposti että teille ei sovi tällainen työskentelytapa (olisi ollut yht. neljä tapaamista), koska mies vielä epävarma, vaikka viimeksi sanoivat sen olevan normaalia. Viestissä oli myös että josku keväällä 2005 alkaa PRIDE-KOULUTUS tervetuloa jos vielä kiinnostaa, matkaa on vain noin 150 km eikä muutenkaan enää kiinnosta tuollaisen yhteistyön jälkeen. 3kk kului edellisestä käynnistä.
Tuli vain tosi paha olo, kun tietää että tarvetta on ja meillä olisi halua auttaa. Osaisiko joku neuvoa mitä kannattaa tehdä, olen miettinyt otanko lähikuntiin yhteyttä.
Mutta tosiaan ihmetyttää kun joka tuutista toitotetaan että sijaisperheitä tarvitaan ja sitten ei kelvatakaan ja on kyllä muutkin tätä suu ymmällään ihmetelleet.
Tuli vain tosi paha olo, kun tietää että tarvetta on ja meillä olisi halua auttaa. Osaisiko joku neuvoa mitä kannattaa tehdä, olen miettinyt otanko lähikuntiin yhteyttä.
Mutta tosiaan ihmetyttää kun joka tuutista toitotetaan että sijaisperheitä tarvitaan ja sitten ei kelvatakaan ja on kyllä muutkin tätä suu ymmällään ihmetelleet.
Vastaukset 10
Vanhimmat
oli varmaan suurin syy tähän, yrittäkää vielä uudestaan mikäli mies on varma haluaako ja tuokaa se heille selväksi
Niin varmasti olikin, mutta toisaalta minusta oli hienoa että hän toi ne ajatukset siinä julki. Sovittiinkin tapaamisen jälkeen että meilläkin on nyt mietintäaikaa ja mieskin on kypsynyt ajatukseen ja on yhtä täysillä mukana kuin minä. Ajattelin jo tänään ottaa yhetyttä pelaan ei aioita luovuttaa nyt kun lapsetkin ovat jo kypsyteleen ajatusta.
Ottakaa yhteyttä toiseen kuntaan. KUnnilla on niin erilaiset systeemit.
On hyvä ettei sellaiseen perheeseen ei sijoiteta, jossa toinen osapuoli on vielä epävarma.
On tärkeää, että koko perhe on hankkeen takana, se koskettaa koko perhettä. Omia lapsia on myös tärkeä kuulla!
Niin totta, mutta sehän olisi just ollut käyntien tarkoitus kartoittaa sitä, ollaanko sopivia ja samalla aikaa kasvaa prosessin mukana. Mutta katsotaan mitä tuleman pitää :)
Ja meillä oli oieastaan kysymys siitä, halutaanko terve lapsi vai esim. kehitysvammainen, joille on vaikeampi löytää perhettä ja minulla olisi ollut paljon kokemusta, mutta tässä kohtaa mies empi ja lapsetkin.
Sijaisvanhemmuus vaatii sitoutumista. Miettikääpä, miltä lapsesta tuntuu, jos sijaisvanhemmat ilmoittavat, etteivät jaksa/viitsi enää toimia sijaisperheenä.
Onko siis ihme, jos teidät evättiin sen perusteella, että miehenne epäröi?
Kuinka valmis olet sijaisvanhemmaksi, jos et ole valmis uhraamaan kouluttautumiselle aikaa? Monet ajavat vastaavan matkan tai enemmänkin työhönsä päivittäin.
Lueskelin näitä.Ja me ollaan käyty toi Pride koulutus v.1998.Ja kuljettin noin 100km en muista mut tiistaisin se oli molemmat töissä ja piti järjestää ja sovitella(mielestäni kannatti).Kun on kysymys huostaan otetuilla lapsilla (niillä on tosi rankat kokemukset taustalla)niitä täytyy ymmärtää ja tukea eri tavlla kuin biologisia lapsia(biologisten lasten vanhemmat tietää geenit esim.) terv.sijais-äiti ja odotellaan lapsia (yksi adoptio-lapsi)LAPSET EI VOI VANHEMPIAAN VALITA (oli Sitten biolog.tai ei)
Kannattaa ajaa 150 km prideen! Sieltä saa niin hyvät valmiudet sijaisvanhemmuuteen, ettei muutama kotikäynti millään voi sitä korvata. Itsekin kuvittelin olevani varma haluavani sijaisäidiksi ennen valmennusta, mutta priden myötä asiaa joutui tarkastelemaan ihan eri tavalla kuin mitä siihen mennessä olin omassa pienessä päässäni pähkinyt. Valmennuksen aikana saa olla epävarma, ja itsekin epäröin, mutta sen jälkeen tunsin olevani täysin valmis ja tiesin realistisemmin mitä saattaa olla tulossa.
Hei,
käytiin pride jokin aika sitten ja nyt olemme sijaisvanhempia. Kannattaa ottaa se matka siltä kannalta, että ehditte mennessä tekemään kotitehtävät ja tullessa keskustelemaan päivän aiheesta. Itseäni harmitti, kun oli lyhyt matka, eikä ehditty purkaa tarpeeksi kotimatkalla ;)