Joskus kuvittelin värit

Tällaisia runoja voisi lukea lisääkin. Varmaotteista osaamista!

:D
Hauska runo jossa hienoja ajatuksia. Sisäisiä tunteita peilataan väreillä. Kun tunteet ovat sekaisin, väritkin menevät "väärille paikoille". Tunteet pelleilevät, miksei ihminenkin. Helppoa olisi jos maailman värit olisivat sellaiset kuin kuvittelemme. Ja toiset senvärisiä kuin haluamme.

Mielenkiintoinen runo. Väreillä ja sanoilla leikittelyä :)..hieno.
Sisäisten tunteiden vaikuttaminen siihen, mitä aamuisinkin päällemme puemme
on metka juttu. Ja onhan "maalaaminen" mukavaakin.

Ihminen näkee usein
asiat mustavalkoisina,
kiertää samaa kehää

Kun katsoo ja katsoo
mieleensä,
rikkoo lopulta valheellisen
minän asettamat rajat

Pelleily päättyy
Näkee värejä
punaista, oranssia, violettia
Ympyrää ei ole olemassa
Pääsee kotiin

Vuosien harhailun jälkeen
alat tottua sammalvuoteeseen
oravien kantamaan aamiaiseen
tallottuihin polkuihin
muurahaiset tunnet jo nimeltä

Unessa näet, mitä todella tapahtuu
löydät jalkojen juuresta rasian
sisältä punaisen, oranssin, violetin
sinisemmän taivaantakaisen
kultaisen tien, joka johtaa
pois ympäripyöreästä metsästä
ulos uuteen arvoitukseen

sineä, keltaista
kesäyön valoa
vahvaa oranssia
sitä sinä olet minulle
häikäisevää
kesäyön unelmaa

Vihreän leningin valitset aamupäivään
yllätyspinkin iltaan
viehkona kuin sudenkorento
liihotat auringonsiltaan
mustan ja harmaan nielee komero
tummin ajatuksin se on takatalvea jo

mutta sinä tuot ympärivuotiset kukkaniityt
sateenkaaren jokaiseen uneen
jota minun on kunnia nähdä

keksin uuden värin

sen löytää mansikkaa maistamalla
keijujen kanssa keinumalla
keväistä koivua kuulemalla
kaunista kukkaa katsomalla

sinusta unta näkemällä