Meillä isokokoiseksi kasvava pentu nyt ikää yli 6kk.
Laittelin tänne aikasemmin viestiä, toisten koirien ohittamisesta ja sain vastaukseksi " nopeasti ohi " ...
No meidän nopeasti ohi:
- Koira ei kuuntele ollenkaan
- Koko koira on antanut itsensä siihen peliin että nyt mennään
- Minä puolestani yritän mennä niin nopeasti ja vaivattomasti ohi kuin vain pääsen
- kompuroin koiran jaloissa
- näyttää siltä kuin juoksisin huonot housussa sian kanssa
Onko tähän helpompaa ratkaisua? Ei ole koiralle jakoja kun isommaksi kasvaa..
Laittelin tänne aikasemmin viestiä, toisten koirien ohittamisesta ja sain vastaukseksi " nopeasti ohi " ...
No meidän nopeasti ohi:
- Koira ei kuuntele ollenkaan
- Koko koira on antanut itsensä siihen peliin että nyt mennään
- Minä puolestani yritän mennä niin nopeasti ja vaivattomasti ohi kuin vain pääsen
- kompuroin koiran jaloissa
- näyttää siltä kuin juoksisin huonot housussa sian kanssa
Onko tähän helpompaa ratkaisua? Ei ole koiralle jakoja kun isommaksi kasvaa..
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ei tähän paljoa voi antaa uusia vinkkejä. Resepti on sama kuin kaikille muillekin. Kontaktitreeniä kontaktitreeniä! PALJON! Sitä olisi pitänyt tehdä PALJONPALJONPALJON jo siitä 7 viikosta lähtien. Ison koiran kanssa kontaktitreenin tärkeys korostuu.
Ohitukset ja muut tulee sitten siinä sivussa.
suunnat, vasen, oikea ja eteen. Näin on helppo ohjeistaa koiraa mihin mennään. Puhut rauhallisella äänellä ohjeet kuinka haluat koiran toimivan. Kun saat nämä toimimaan niin kyllä se siitä asettuu.
Jos, kuten oletettavaa on, myös hihnalla kulkemisessa on toivomisen varaa, niin muista kehua aina kun koira kulkee hetkenkin hienosti, siis vaikka sadasosa sekunnin, niin välitön kiitos. Näin harjoitat käytännössä juuri sitä oikea-aikaista koiran kontaktointia.
Saatiin koira tosiin 5kk ikäisenä, ei oo oppeja entisessä kodissa nähtävästi ollut.. Yritetään työstää kontaktia, välillä vain puhun koriste korville. Kiitos hyvistä neuvoista !
Harjoittelet niissä ympäristöissä joissa onnistuu ja laitat siellä koiran tajuamaan idean; sinuun katsominen on kannattavaa. Ja silloin kun joudutte tilanteeseen, jossa koira ei kuuntele, niin eteenpäin vain, ei tyylillä niin väliä, vaikka näyttäisi siltä että juokset huonot housussa sian kanssa. Vältä teitenkin näitä tilanteita aina siihen saakka kun kykenet.
välttely vain pitkittää niitä. Koskaan ei saa pitkittää ongelman ratkaisemista!
Sehän riippuu ihan siitä mihin pyrkii.
Voi pyrkiä koiraan joka osaa pitää kontaktin tilanteessa kuin tilanteessa ja ei stressaannu häiriötekijöistä. Tai voi pyrkiä koiraan, joka käyttäytyy tietyllä tavalla tilanteessa kuin tilanteessa koiran tunnetilasta riippumatta.
Eläimen hyvinvointi taas riippuu muunmuassa siitä otetaanko sen tunnetiloja huomioon vai dissataanko ne. Eläimen hyvinvoinnista on yksi hyvä uusi esite luettavissa esimerkiksi sivuilla: http://issuu.com/animaliary/docs/hyvinvointivihko_nettiin_sivuittain
Mietittäväksi siis itse kullekin; teenkö jotain sille, että koira stressaantuu vastaantulevista koirista, vai jätänkö noteeraamatta sen stressaantumisen ja lyön stressin päälle uutta stressiä opettamalla toimimaan sen halutulla tavalla stressissä.
Jos valitsee sen, että koiran ei tarvitse stressata, niin silloin on vain se yksi vaihtoehto ja oikotietä onneen ei ole ja se vie aikaa... Silloin pyöritään aina tilanteissa, joissa koira vielä on stressitön ja vältellään niitä tilanteita, jotka aiheuttavat stressiä, samalla pikkuhiljaa siedättämällä hinaten stressikynnystä korkeammalle.
Tämä toinen tapa, jota ajankulumisen pelkääjät kuuluttavat on myös täysin looginen. Siinä kun koiralle nousee stressi ja se alkaa sitä oireilla, aloittajan tapauksessa päättömällä käyttäytymisellä ohitustilanteissa, koiralle isketään tilanteeseen vielä suurempi pelote, jotta se lopettaa oireilun; oireilusta seuraa rangaistus/pelote/uhka, joten koira alkaa vältämään rangasitusta/pelotetta/uhkaa, eli oireilua. Mutta se kannattaa muistaa, että stressi on hyvä kaveri motivaattorina pieninä annoksina, mutta tappava se on ikuisena kaverina. Siksi ei ehkä ole ihan hyvä juttu, että koira joutuu sitä kokemaan näinkin arkipäiväisissä tilanteissa kuin toisten ohittamisessa.
Kuten kaikissa asioissa, yleensä tapoja on monia. Pitää miettiä niistä itselleen se sopivin ja omaan arvomaailmaan paras.
Molemmat mainitsemasi vaihtoehdot ymmärretään nykyään niin helposti väärin.
Useimmat vastaantulevia pelkäävät painuvat metsään niin että ryteikkö raikuu. Ja ongelma jatkuu maailman tappiin.
Ja vastaavasti toiset kuvittelee että ainoa vaihtoehto stressittömään ohitukseen on pelote. Näin ei kuitenkaan ole eikä usein ole viisasta näin toimia.
Oikea tapa hoitaa homma nopeasti kotiin on opettaa koiralle oikeat käytöstavat. Kohdata vastaantuleva koira, ohjeistaa kuinka halutaan oman koiran toimivan ja osoitetaan omalla toiminnalla(esim. osoittaa puhumalla huomiota myös vastaantulevalle koiralle) että mitään hämminkiä ei ole eikä tule kun omistaja(t) on mukana.
Luotettava koira ja luotettava omistaja on kaikille miellyttävä yhdistelmä, myös vastaantulijoille.
Jos koira pelkää, niin silloin ollaankin tekemisissä jo tunteista voimaikkaimman kanssa ja siihen erityistä huomiota.
Toivottavasti aloittajalla ei ole kyse pelokkaasta koirasta, koska silloin siedättäminen vasta työlästä onkin.
Ja silloin minäkin pitäisin erittäin epäeettisenä viedä vain koiraa kohtaamaan toisia koiria pelosta välittämättä. Siis kun pidän epäeettisenä jo muunkin stressitilan dissaamista, mutta erittäin epäeettisenä, jos pelosta johtuvaa stressitilaa dissataan. On olemassa sanontakin siitä mihin haluaisin viedä ihmisiä jotka altistavat tieten tahtoen muita olentoja tilanteille joissa ne joutuvat pelkäämään ja se taisi puhua jostain saunantakusesta... Mutta nämä ovat niitä henkilökohtaisia arvomaailma valintoja... Haluaako ottaa huomioon koiran tunteet vai eikö halua.
Tuo olikin sinulla hyvä tuo "Kohdata vastaantuleva koira, ohjeistaa kuinka halutaan oman koiran toimivan ja osoitetaan omalla toiminnalla(esim. osoittaa puhumalla huomiota myös vastaantulevalle koiralle) että mitään hämminkiä ei ole eikä tule kun omistaja(t) on mukana." Juuri tähän pyritään. Eli eläin pidetään koko ajan niin stressittömänä, että se kykenee ottamaan ohjausta ja tuntee olonsa stressittömäksi ja ei-hämmentyneeksi. Ja meillä ainakin se oli alkuun toisten koirien kaupunkikohtaamisissa, että sata metriä kun oli välissä, vielä pystyi koira ottamaan ohjausta ja kokemaan, että ei ole hämminkiä. Jos mentiin lähemmäksi, niin koira oli jo täysin hämmentynyt ja ylikierroksilla (ilosta sekaisin), eikä minun puhumisilla, ohjaamisilla tai tekemisillä ollut sille mitään merkitystä ja tällöinhän on ihan turha koiralle yrittää mitään enää opettaa, ei se ota vastaan muuta kuin sitä toisesta huokuvaa ihanuutta. Joo paitsi ottihan se minuunkin välillä kontaktia, kun se oikein oli ilosta sekaisin ja ei päässyt sitä iloaan jakamaan sen toisen kanssa, koska hihna pirulainen esti menemästä leikkiin, niin purihan se minua, kun olin sopivasti aina siinä hampaiden ulottuvilla...
sata metriä olisi melko nopeasti lyhentynyt jos olisit aloittanut/ehtinyt aloittaa valmentamisen tulevaan ohitukseen huomattavasti aikaisemmin. Siinä vaiheessa kun koira on vielä autuaan tietämätön vastaantulijasta, on hyvä hetki aloittaa valmistaminen. Kun puhemyllyn käynnistää siinä vaiheessa ja kertoo koiralle että sieltä on nyt tulossa toinen, haluan sinun pysyvän vierellä, kulkevan oikeaa tai vasenta puolta, sekä olemaan "puhumatta" vastaantulijalle mitään jne. Sekä kävelemällä vain itsevarmasti eteenpäin. Ohitushetkellä, jos toisella puolella on liikaa ääntä, niin siirtää huomion siihen, ja toteaa vaikka että "ota iisisti john" tai "ah, onhan sulla asiapitoista tekstiä joo", saa ohituksen molemmille koirille turvallisen tuntuiseksi. Minusta tuo 100 metrin turvaväli tuntuu vahvasti liioitellulta.
No vastaavasti, eihän se minullakaan alkuun ihan noin helposti mennyt kun tuon ensikoirakseni hankein. Kun olisi ollut se ymmärrys mikä on nyt, se olisi ollut muutaman viikon juttu ja sillä selvä.
Et nyt ehkä ymmärrä mistä puhut. Voin itse kertoa mistä minä puhun. Puhun koirasta jonka virkeystasoa en edes minä, aiemmin tollerin ja belgianpaimenen omanneena ole osannut kuvitellakaan, koska kyseiset roduthan toimivat kuin suossa kahlaten tähänv errattuna,v aikka olivatkin varmasti ihan tyypillisiä rotunsa edustajia. Kun tämä koria astuu ärsykekynnyksensä yli siinä kuule ihan rauhassa saa toivotella mitä tahansa koiralle, koiraa ei kiinnosta pätkän verta. Siksi sen ärsytyskynnyksen yli ei kannata mennä, koska koiralla on satanen lasissa ei se mitään noteeraa.
Ja juuris tiä me tehtiin, mitä kehoitat; pysyttiint arpeeksi kaukana, ärsykekynnyksen yli ei menty kuin silloin kun olin tosi myöhässä. Mikään prosessi ei vielä kovin pitkä ole tämän koiran kanssa ollut, sillä ikää on vasta niin vähän.
Oikeaa ja vasenta koira ei tiedä vieläkään puolitoista vuotiaana. Edelliset koiranikin harjoittelivat kyseisiä sanoja vasta pidemmällä agilityssa ja ohjatussa noudossa myöhemmin tokossa. Nekään tuskin kyllä sanasta perustivat pätkän vertaa, vaan toteuttivat kehonohjaustani. Tämän tuskin tarvitsee senkään vertaa, tokokoiraa kun tästä tuskin tulee ylempiin luokkiin. Minulle on ihan sama missä kohden tietä koira kulkee, kunhan se kulkee toisista koirista kiinnostumatta vaan ohi. Nykyäänhän tuo meneekin, joskus vain töitä teettää jos toinen houkuttaa leikkiin ja siten haukahtelee, silloin joudun ottamaan koirani kontaktiin. Minulla ei siis ole tarkoitus, että koiralla noussisi minkäänlainen vire toisista koirista; vain minä nostan koiran vireen tarvittaessa, muuten se saa ottaa kaiken elämässään lungtisti (jossa kyllä on edelleen tavotietta ja kovasti, mutta toisten koirien kohdalla jo onnistuu, kun ei siis leikkiinkutsu). Eli mtien sen sanoisin, jos joutuisin ottamaan koiran seuraamaan minua kun menemme toisten ohi, niin silloinhan koira työskentelisi ja tämä työskentelee vain vireellä. Me mennään vain ohi ja päässä ei heilahda mikään, se on tavoite. Jos koira seuraa minua tai joudun sitä käskyttämään työskentelyyn, silloin sen päässä pitääkin paineen nousta, koska sen tarvitsee silloin olla työmoodissaan. Toki tähän pyrkiessä piti koiraa ottaa kontaktiin enemmänkin; kun näyttää, että toisesta ei mennä vain ohi, niin sitten seuraamiskäsky ja sillä ohi, mutta tätähän en missään nimessä tavoittele, vaan koiraa joka vain menee ohi, ilman minkäänlaista vaikutusta toisesta koirasta. kaksi sellaista minulla on ollut ja kolmas tulossa; tapahtui mitä tahansa, niinkoira jatkaa sitä mitä on tekemässä, jos se haistelee pyusikkoa, niin haistelee tai jos se on työskentelemässä minulle se jatkaa työskentelyä, tai jos se on rauhassa makaamassa, niin se jatkaa makoiluaan, vaikka ohi menisi kokonainen armeija toisia koiria ja tämän se tekee ilman, että minä puutun sen tekemiseen yhtään. Nykyinen koira on niin selkeästi metsästyskoira, että on varmasti vain toiveunta, koska koskaan emme varmasti ole tilanteessa, että koira lähtisi metsästysmoodiinsa vain käskettynä ja muutoin saisivat linnut lennellä rauhassa.
Täällä on näitä taas, jotka eivät tajua, että kyseessä on vielä pentu koira. Siis pennun huomio on helppo saada, jos haluaa. Ison kanssa esim. makupala kuonon eteen, ja siitä vaan kävellään, haistelkoot sitä makupalaa kun on ohitettu, niin sitten palkkio kehut.
nythän kyllä olisi mitä erinomaisin aika aloittaa opettaa koiralle niitä tien puolia ja suuntia, erilaisia tottelevaisuus"käskyjä" ym. niin se puoli on kunnossa kun murrosiän myrskyt alkaa. Silloin ei tarvitse tapella joka asiasta samalla kertaa.