Syöpään menettänyt

Ikävä sinun kannalta ja tietenkin se että noin leväperäisesti tutkitaan. Kuitenkin keuhkosyöpä on niitä syövistä tappavimpia: jos se on vaiheessa, että voimat on poissa ja kuumeilee, mitään ei ole enää tehtävissä.
Tällä diagnoosin viivästymisellä rakkaasi säästyi ehkä muutaman kuukauden kärimykseltä ja tiedolta, että tästä kohta lähdetään.
Joskus tuntuu että lääkäritkin ovat joissain tilanteissa viisaita: miksi asiaa kiirehtiä, kun teitää että jos se tiä on, niin apu on vähissä.
Voimia sinulle elämässä eteenpäin.

Olen sairastanut koko vuoden, maaliskuussa otettiin keukoista vettä ja samalla huomattiin etäpesäkkeitä keuhkoissa. Voimat on lopussa, tähän asti olen ollut suht´terve (77v.), nyt on määrätty lääkkeitä, joiden pitäisi parantaa, mutta kuuri oli pakko jättää kesken, tuli niin paljon sivuvaikutuksia. Menen lääkäriin ensi viikolla ja sitä ennen lab.:oon. Nyt olen sitä mieltä, että mitään hoitoja en voi ottaa, joten se on nyt "korkeemmas kädes", tämän tytön elämä.

Voimia Sinulle!

Jos sinulla on metareita keukoissa niin missä itse prim.kasvain sijaitsee?

Oliko nuo lääkkeet sytoja?

kun menimme mieheni kanssa hakemaan sitä viimeistä apua,eli sytostaattihoitoa ,lääkäri sanoi,johtuen mieheni jalkojen haavaumista,että hän saattaa joutua sitten vietttämään loppuaikansa sairaalassa maaten(juuri kun sisar hento valkoinen oli kotona kertonut,että vietettyään syöpäosastolla 7 vuotta. niin harva siellä kauan joutuu tulehdusten takia viipymään)Lääkäri korosti,että tällä saadaan korkeintaan pari kuukautta lisäaikaa ,kannattaako ?:mieheni katsoi minua ..eli päätä....sanoin suoraan,että päätös ei ole minun (tulisin syyttämään itseäni lopun elämääni),jolloin mieheni teki päätöks
en.ettei hoitoa anneta.Mikä minua jotenkin loukkaa,on se,että heti päätöksen jälkeen lääkäri suorastaan syöksyi kättelemään meitä molempia hyvästä ratkaisusta :mitä ihmeen onnittelemistä siinä on,kun
ihminen luopuu elämästään .Tuli vaan mieleen,että
kiitos kun säästitte valtion rahoja ja meillä on yksi vähemmän hoidettavana.

meillä kesti muuten yli 5 viikkoa ennenkuin saimme tietää,mikä syöpä oli kysessä.oli kuulemma näytteet lähetetty SaksaanJ.uuri sinä aikana mieheni jalat menivät huonoon kuntoon.Mieheni kuoli huhtikuun lopussa keuhkosyöpään

Ikävää, että dg:n saanti kesti niin kauan. Itsellänkin taisi mennä n.1kk kunnes sain lopullisen dg:n. Miehesi teki mielestäni viisaan ratkaisun kieltäytyessään hoidoista.
Itse olen läpikäynyt solusalpaaja hoidot, enkä kenellekkään niitä voi suositella. Miehesi sai lähteä arvokkaasti. Kaikkien syto kipujen ja pahoinvointien vieressä katsominen olisi voinut sinulle olla vielä rankempi kokemus.

Ajattelisitko nyt päinvastoin, jos hän olis rinnallasi erittäin voimakkaasti kipuillut muutaman kk:n? Olisitko toivonut, että hoidot olsi jääneet väliin? Kunnioita puolisosi päätöstä. Se oli aivan varmasti parempi.

Olen viimeiseen saakka uskovainen, mutta tämä "otan osaa" on törkeimmästä päästä mitä toinen ihminen voi lausua juuri rakkaansa menettäneelle henkilölle. Jätä tämä täysin omaan arvoonsa. Typerille emme voi mitään.
Ei Jumalan sana missään kohden anna meille oikeutta tuollaiseen.
Saamme jättää rakkaitemme kohtalon Jumalan huomaan. Ei meillä ole tuomiovaltaa ja kristityn tehtävä on lohduttaa ei pinaa surevaa helvetin rakoon.