kertomaan suoraan mitä nyt ajattelet.
Itse ajattelen että olisinpa tavannut hänet jo aiemmin.
Itse ajattelen että olisinpa tavannut hänet jo aiemmin.
Haastan sinut
.nainen
50983
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 50
Vanhimmat
en välitä pätkääkään
ja olen siitä onnellinen :D
sama täällä, olen onnellisempi ilman häntä
Kas kun kuitenkin ikäväpalstalla notkutte ?
Tuskin on ketään ikäväkään, jos ei pätkääkään välitä ?
ajattelen että pidän puolen vuoden sivuillekatsomistauon ja välttelen kaikentasosta kaipuuta, nautin elämästä. öitä.
kuinka nainen toimii, jos miehellä on liian pieni?
Vastaus kuuluu: ei toimi.
sen? sillon ei liene, kovin painavan lausahdukset palstoilla, SATTUMOISIN anonyymina, kun se nyt vain on niin... minkä sitä ihminen onnettomuudelleen mahtaa... mihinkä muualle sitä voi "onneton" ihminen mennä...
nassulle. vaikka niin tekisin muutoinkin.
ensin palstalla rakastatte ja sitten kuitenkin saatatte uhrata heidät epäjumalillenne? julmia olentoja olette. mistä sitä nyt tietää, miten iso on riittävän iso.... KIROTUT!
älä nyt tollasia mieti, jos oikeasti välittää niin hyväksyy toisen sellaisena kuin on..
että milloin voin nähdä hänet
että pitikin mennä rakastumaan yksipuolisesti. Haavoja nyt nuolen.
Rakkaus ei ole koskaan yksipuoleista. Ihastuminen voi olla.
Nyt et tiedä mistä puhut.
Ajatelkoot toiset, miten haluavat, mutta minun mielestäni aito rakkaus on AINA kahden ihmisen yksimielisesti tunnustama olotila.
Miten kukaan voi edes puhua rakkaudesta, jos se toinen osapuoli ei samoin tunne?
Oikea rakkaus on kaksi ihmistä syvässä ykseydessä, eikä yksi omien tunteidensa kanssa.
Anteeksi, jos loukkasin. Näin sen kuitenkin koen, jotain siitäkin tietävänä.
Jokainen ihminen kuitenkin tuntee ja kokee omalla tavallaan.
Kenenkään pään sisälle ei pääse näkemään toisen tapaa ajatella.
Kenenkään tunteita ei pidä väheksyä.
Itse sanoisin ihastumista sellaiseksi "kevyemmäksi" tunteeksi, sellaista kutkuttavaa ja poreilevaa, perhosia vatsassa yms.
Mutta rakastuminen taas, se on jotain niin kokonaisvaltaista, sen voi tuntea koko kropassa, sormenpäitä myöten. Se tunne, kun vaan katsookin sitä sydämen valittua. Rakkauden tunne valtaa mielen ihan eri tavalla kuin ihastuminen.
En osaa hyvin ilmaista itseäni, mutta noin minä suunnilleen ajattelen.
Ja mielestäni olen rakastunut, ollut jo aika kauan, alkuun luulin saaneeni vastakaikua, mutta toinen paljasti myöhemmin feikanneensa.
Tunteeni häntä kohtaan eivät kuitenkaan ole kuolleet.
Jonkun mielestä voin olla vain ihastunut, tai kenties pakkomielteinen tms.
Mutta itse tiedän mitä tunnen ja miten ajattelen. Se ei ole keltään pois.
Katsoin hänen kuvaansa tietokoneen ruudulta ja silitin poskeaan. Itkin.
Mietin että olisipa kaikki mennyt toisin.
itsekkin tehnyt..niin suloinen mies on hän :(
Minä ajattelen että haluaisin tehdä jonkun tytön olon iloiseksi vaikka The Doors musiikin touch me -tahdissa.
Kun valtaa on...
Hieno biisi :) harmi ettei mun ihastus kuuntele Doorsia :P
Oikeasti itse ajattelen tuollaista että miten voisin tehdä jonkun naisen onnelliseksi.
Ja toisaalta viettää itsekin mukavaa aikaa.
En tiedä mitä enää ajatella ja jos ajaudun ajattelemaan niin se yleensä päättyy surulliseen olotilaan. Siksi en haluaisi ajatella. Pakko on mennä nyt petiin.
Ajattelen, että kylläpä sitä ihminen saattaa itsensä kummallisiin tilanteisiin. Ainakin minä ;).
Juuri nyt : Miten saisin tämän kamalan huimauksen pois, että pääsen töihin ja kouluun !!
samoin kuin aloittaja ja että asuisin lähempänä häntä :(
ei jaksa
Sedät ottavat töihin nuoria blondeja mannekiinejä, että voivat käyttää niitä moneen tarkoitukseen. Rakas on käyttänytkin jo puolet pimuista, varsinkin blondeista. Brunejakin muutama haaremissa.
Ei olisi ollut pakko, mutta tahdoit..
Kiirettä ja ne jaksaa heilua.
Haluatko tosissaan, että pistän pakan sekaisin. Kerran lipsahti.., ei enään..
Mietin, että olen aika surkea otus, kun en ole kertonut hänelle tunteistani; pidän niitä noloina. Enkä tiedä miksi minun pitäisi hävetä tunteitani, ketä hyvänsä muuta kannustaisin olemaan rohkea, ja sanoisin että tuskin kukaan ainakaan pahastuu siitä jos joku tykkää, mutta jostain syystä neuvot eivät koske minua. Se ei tunnu kovin reilulta, mutta sellaista se kai aina on.
Juuri nyt ajattelen, että työpaikan naisten käyttäjä ei mulle kelpaa, ei ikinä.
Mietin A:ta ja että mitähän hän miettii...
Ajattelen niin,että miksei elämä voinut yhdistää meitä jo silloin,kun rakkaudelle olisi ollut enemmän tarttumapintaa..nyt oli repuissa jo liikaa,eikä kurssin muutos ollut enää niin helppo.Olisipa ollut tahtoa enemmän..rakastin sua,aina rakastan.
Ajattelen miten hölmö sitä joskus oli kun kuvitteli että näin ruma nainen vois jollekin kelvata. Nykyään tiedän jo etten kelpaa kellekään, enkä mihinkään, koska olen liian rumaksi syntynyt.
Runoa, jonka vilpittömön rehellisesti kirjoitin eilen.. hän mielessäni.
Mietin valhetta salaisuuksissa. Eikä sitä hänelle ole. Hän lienee uskamaton.
Kunpa tietäisinkin mitä Sinusta oikeasti ajattelen!Järki rakentaa patoja mieleen ja sydämeen. Missä tilassa silloin ollaan kun ajatellaan toista lähes tauotta? Tunnetaan huolta ja lämpöä, mutta tosielämässä mitään ei voi kuitenkaan koskaan olla?
Toivotonta! Sanoi epäilys.
Vaarallista! Sanoi pelko.
Turhaa! Sanoi järki.
Yritä edes! Kuiskasi sydän..
-tuntematon-
"Hento kuiskaus pimeässä, se pyytää viereeni vielä jää.." ja täähän on Teräsniskan biisi
laulaen elämän läpi, korulauseita sanellen, vaikka maailma on totta :D
Elämä on kovvaa, sanoi Oskari ja taad pyörtyi.
Only time will tell. Ehkä sinulle jos minullekin :)
Ai että miten hyvä!
hyvä:)
Haluun hänet takaisin:(
Minäpä haastan teidät kaikki kertomaan ikävöintinne kohteelle suoraan, mitä hänestä ajattelette. Mitäpä niitä kauniita sanoja ja tunteita tänne tuhlaa, kun sanoo sen sille, jolle ne kuuluu.
Ei taida monikaan tarttua haasteeseen ;) En itsekään
kuuntelen sydämeni ääntä ja ääneenkin sen äsken hänelle sanoin " minä rakastan sinua". Toivon, että viesti kulki sydämeltä sydämelle.
Haastoit siis kertomaan mitä nyt ajattelen Hänestä: ihastuksestani.
Ajattelen ikävää, joka häntä kohtaan minulla on. Onko mahdollisuutta lievittää sitä millään muulla kuin hänet näkemällä. Voisin kävellä hänen eteensä ja pyytää häntä halamaan niin että katseemme olisivat samaan suuntaan, eli selkäni vasten hänen vatsaansa jne. katsoisimme tulevaisuuteen. Sitä tähteä, jonka voimasta olisimme yhdessä, sitä putoavaa tähteä katsellen. Ja tulevaisuus olisi yhteinen.
Aika kummallista on mitäkin täällä haastaa... mutta palveleeko aloittajaa ja sehän on hyvä :D
en voi kertoa kun ei olla ehnää kohdattu vaika ollen toivonut hänet vielä kohtavaani siloin kertoisin hänele tunteeni jonka siloin peitin ollen sihtä katunut paljon.yhditin näytää kohvaa miestä ettei työ kahverit pääsis kiusaa vaika siloin kun hän ensimäisen kerran läheti terveisiä minulle. menin puhnaises siloin juhtelime monta kertaa minun työ maala myöhemin.
varmaan.
Sanontaa ajattelen: Random Flag = Randall Flagg :D:D
Tuo vain tuli mieleen, että jos nostaa salkoon jonkun arpomansa lipun liputuspäivänä.
Oikeasti hmm ajattelen siivoamista, se on hirviö joka minut aina silloin tällöin kohtaa.
Katson tähtiä, no itseasiassa katson näenkö pilvettömällä taivaalla armeijan lentokoneita, ovat kiinnostavia. Tai satelliitteja, niitäkin.
ufotkin seikkailee meidän taivailla, sieltä aluksestaan lällättelee kun ihmiskunta rämpii omassa pask ulosteessaan