Onko teidän perheessä käytössä yksi yhteinen tili johon ,molemmilla kortit? Itse en voi ymmärtää tätä. Tälläinen yhteinen tili-on eräällä tutullani.Heillä se on ollut alusta asti näin...? Itse pidän taatusti oman tilini ja tuloni omana ja käytän toki rahaa yhteiseen perheemme tarpeisiin ja niin tekee miehenikin.
Onko yhteinen tili vai ei?
Pakko kysyä
29529
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Tuntuu oudolta että naimisissa ollaan mutta pitää olla eri tilit. Eikö osata sitoutua toiseen kun pitää eritellä MINUN ja SINUN rahat? Eikö avioliitossa kaikki pitäisi olla yhteistä?
Siinä yhteisessä tulissä on yksi huono puoli eli jos puoliso kuolee niin et voi sen jälkeen nostaa tililta rahaa ennen kuin perunkirjoitus on tehty ja milläs elät sen muutaman kuukauden. Se yhteinen tili sulkeutuu kuolemantapuksessa ja se siitä. Toinen on se miten rahoja käytetään tulojen suhteessa tai toinen voi määräillä toisen rahoista.
Ei toinen määrää toisen rahoja, kun rahat ovat yhteisiä. Kummallakaan ei siis ole omia rahoja.
Täten rahojakin käytetään järkevästi tarpeen mukaan, eikä missään suhteessa esim. palkkaan nähden.
Ja lähes jokaisella lienee luottokortti, joka auttaa hätätapauksissa. Toisen kuollessa voi tulonsa sitten siirtää uudelle tilille.
No ei todellakaan ole yhteinen tili. Pankkitilit ja omat hankkimat rahat ovat henkilökohtaisia.
Meillä jos olisi rahat yhteistä niin olisimme puolet kuukaudesta persaukisina kumpikin. Nyt minulla on rahaa koko kuukauden ajalle, puolisolla vain viikko tai kaksi kuukaudessa. Minä sitten lainaan jos lainaan hänelle, turhanpäiväisyyksiin (esim. röökiin) rahaa.
Miksi ihmeessä olet naimisissa tuollaisen kanssa?
Voihan miehessä olla monta muuta hyvää puolta, vaikkei hän olisikaan talousnero. Itse olen kerran antanut miehelle vapaat kädet rahoihini, kun sairastin, enkä tee sitä toista kertaa. Oli meinaan 1. kerta kun tilini ylittyi. Kaikilla ei ole numeropäätä.
Ei ole meilläkään yhteiset tilit, koska mulla on rahaa ja mies on PA.
on molemmilla mihin palkka ym. tulee. Erikseen on ruokatili, johon molemmilla on kortit ja jolle molemmat laittaa rahaa tarpeen mukaan. Lisäksi itselläni on oma säästötili, jolle kertyviä rahoja käytetään tarpeen mukaan myös yhteisiin hankintoihin.
Raha-asiat on muuten sovittu molemmille osapuolille sopiviksi ja rahaa käytetään niin, että molemmille jää sopivasti myös omaa käyttörahaa.
Olen rahoitusalan ammattilaienn ja nähnyt todellisuudessa ihmisten rahankäytön ja tunnen myös lakipuolta.
Jokaisella ihmisellä pitää olla oma tili, siihen toki voi antaa toiselle läyttöoikeuden, mutta nuorten parien ei kannata tehdä sitäkään, ennekuin tietää että toiseen voi luottaa näissä asioissa.
Yhteinen tili oli hyvin monessa perheessä riidan aine, kun toinen käytti rahat ja laskut jäi maksamatta.
Muuten avioliitossa ei kaikki ole yhteistä, vaan erotesa maksetaan tasinkoa.
Jos on avioehto ei edes tasinko makseta, vaan kumpikin pitää omat tilinsä ja yhteinen omaisuus jaetaan sen mukaan mikä on omistusosuus.
Koskaan ei ole järkevää laittaa sananlaskun mukaan "kaikkia munia samaan koriin", joten tilit erikseeen. Se taloudenhoitotili on hyvä, johon kuukausittain kumpikin laittaa sovitun osuutensa, se voi olla puolet maksuista, tai pronsetuaalinen tulojen mukaan, jotta kummallkin jää omalle tililleen pronsentuaalisesti sama määrä, tietenkin voitte sopia muutakin, mutta omat tilit.
Yhteinen tili ja asioiden hoito sopii hyvin harvoille ihmisille.
yhteinen käyttötili, johon kummallakin luottokortit ja toimii loistavasti.
Yhdessä ollaan oltu 19v eikä kertaakaan ole tullut rahasta riitaa.
Piti vielä sanoa, että toiseen täytyy pystyä luottamaan 100%:sesti raha-asioissa, jotta yhteinen tili onnistuu.
Me otimme yheisen tilin samalla, kun otimme asuntolainan. Sitten mentiinkin naimisiin ja eskoinen syntyi, nyt yhteinen tili ollut 6 vuotta eikä puhettakaan, että riitaa tulisi. Emme ole kauheasti rahan perään kumpikaan, samanlaiset menot molemmilla ja aika vaatimattomia olemme elämäntyyliltämme jos materiaan katsoo. Mies tienaa aika paljon enemmän kuin minä, mutta on tyytyväinen yhteiseen tiliin ja siihen, että minä hoidan laskut, säästämisen, budjettien suunnittelun yms. Minä enemmän raha-asioista ymmärrän, miestä ei niin kauheasti kiinnosta suoraan sanottuna, eipä varmaan edes tiedä ainakaan säästötilien saldoa. Toimii hyvin siis yhteiset rahat ja tilit meillä.
Ollaan oltu yhdessä joitakin vuosia, lapsi suunnitteilla ja avioliitosta ollut puhetta. Rahasta ei ole ollut koskaan riitaa. Mies "tienaa" huimat rapiat 500e, työkkäritukia. Minä tienaan n 2000e. Minä maksan laskut ja vuokrat, mies käy kaupassa. Jos mies tarviaa lisärahaa, nostan hänelle sen mitä hän tarvitsee. En ole edes ajatellut, että tarvitsisimme yhteisen tilin. Miksi olisi omat tilit ja vaikka ruokatili? Ehkä se meillä on näin luonnollista, kun kummallakaan ei tuota rahaa taskuun jää. Jos me jotain säästämme, se todennäköisesti on minun tililläni, miehellä kun ei rahaa kaikkien maksujen jälkeen jää. Ihan liikaa häsläämistä minusta useampi tili tahi se että muutetaan yhteiseksi tiliksi, ja mahdollisen eron sattuessa sitten pitää tehdä taas uudet tilit. Kun ei ajattele asiaa liikaa (raha-asioita) tuskin siitä riitaa saa aikaan. Meillä ainoat rahaan liittyvät mietinnänaiheet ovat; yhdessä: kuinka saadaan säästettyä ja minulla; kuinka saan tehtyä enemmän töitä.
Ukko töihin ja äkkiä varsinkin kun meinaatte perhettä perustaa..
Olisipa se tahdosta kiinni. Nyt on vain työkkärin työharjoitteluita tarjolla ja kohta sen pitäisi alkaakin. Töitä ei vain ole. :/
Me muutimme mieheni kanssa kaikki tilimme yhteisiksi, kun olimme seurustelleet noin viisi kuukautta.Siinä vaiheessa jo molemmat tiesimme, että suhteemme tulee kestämään ja tunsimme toistemme tavan käyttää rahaa. Meillä oli myös yhteinen asuntolaina. Nyt olemme olleet naimisissa 1,5 vuotta, emmekä kertaakaan ole riidelleet rahasta.
Meille tuo yhteinen tili ja yhteiset rahat on ollut paras mahdollinen tapa hoitaa raha-asiat. Meillä on lähestulkoon yhtä suuret tulot ja samanlaiset kulutustottumukset. Isommista hankinnoista juttelemme etukäteen ja pienemmät ostokset tekee se, kumpi nyt sattuukaan menemään kauppaan.
Perheeseemme kuuluu yhteinen lapsemme sekä lapseni aikaisemmasta suhteestani. Mieheni on tällä hetkellä töissä ja minä olen äitiyslomalla. Yhteiselle tilille menee kaikki tulomme ja sieltä maksetaan kaikki perheemme menot. Ikinä mieheni ei ole "valittanut" minun lapseni kuluista, vaan luonnollinen lähtökohta on ollut se, että sitä ostetaan mitä tarvitaan eikä pidetä lukua siitä, kuka on saanut mitäkin ja kuka sen maksaa. (Suomi24:ää kun lukee, niin huomaa, että monessa uusperheessä tilanne on toisenlainen.) Myös ne rahat, jotka jäävät säästöön ovat yhteisiä säästöjä.
En suostuisi yhteiseen tiliin eikä miehenikään.Oma raha ja omat menotkin.Erilaiset harrastukset ja omiakin muita menoja.Minäkin tiedän yhden parin jolla oli yhteinen tili.Mutta rva kulutti rahaa hulppeasti ja mies ei voinut ymmärtää.No tilit muuttuivat erillsiksi ja edelleen rvan rahat loppuu ennemmin.Eli rva ei osaa hallita rahankäyttöään..
Yhteiset rahat tietenkin. Sitä ostetaan mitä tarvitaan. Isoista hankinnoista keskustellaan ostetaanko ja koska ostetaan. En ymmärrä miksi rahat pitää omia jos molemmat käy töissä. Yleisesti itse käyn töissä, jotta perheelläni on rahaa ja siihen kuuluu myös puolisoni. En ymmärrä miksi minun pitäisi rehvastella rahalla ja tuhlata vain itseeni koska tienaan enemmän..saman verran kitenkin viikossa töissä ollaan. Palkkani nyt sattuu olemaan isompi.
Sama juttu näillä joilla toinen ei tienaa..joksus voi tulla päivä että tilanne on toisinpäin, sairastuminen, lomautukset tai työttömyys..silloin varmaan toivoisit että puoliso jakaisi omistaan jotta pääset parturiin ym...
Mutta jokainen perhe toki tekee niin kuin se heille sopii parhaiten.. Joskus vaan tuntuu että varaudutaan jo valmiiksi että jos tulee ero niin on sitten tilit erillään ja kuitit tallessa jotta varmasti saa omat pois.. Meidän taloiudessa on useampi tili mutta molemmat saa käyttä kaikkia tilejä..
Se, että on erilliset tilit ei välttämättä tarkoita sitä, että toinen rehvastelisi rahalla ja tuhlaisi vaan itseensä. En ymmärrä miten se nyt liittyy asiaan? Minä voin esim. maksaa puolisoni matkan, maksaa ravintolassa ravintolaskun, maksaa kaupassa, ostella lahjoja jne. En laske tarkkaan, että ollaanko varmasti maksettu 50/50, enkä todellakaan säilyttele kuitteja ja laskeskele senttejä tai varaudu eroon. Mun mielestä on ihan normaalia, että on omat tilit.
Olen elämäni aikana elänyt kolmessa avo- tai avioliitossa. Jokaisessa molemmille oli alusta asti selvää, että kaikki rahat ovat yhteisiä. Vuosien varrella tulotaso on keikkunut joko niin että minä tai mies tienaa enemmän. Koskaan kenenkään kanssa ei ole ollut rahasta riitaa. Isot päätökset kulutuksessa on tehty yhdessä.
Tilikin on siis ollut yhteinen, samoin säästötili.
En ole koskaan tajunnut ihmisiä, jotka väittävät luottavansa, arvostavansa, jakavansa puolison kanssa arjen, juhlan, pelot, haaveet, sitoutumisen, tekevät yhteisiä lapsia, jakavat ruumiinsa, kotinsa, ystävänsä... Mutta ei rahoja!!! Joku ei täsmää... Se ei ole minun silmissä normaalia.
Tunnen liikaa lainsäädäntöä ottaakseni yhteisen tilin. Miehelläni on enemmän varallisuutta, tilillä rahaa muttei juurikaan palkkatuloja. Tuloina osinko- ja vuokratuloja pääsääntöisesti. En ikinä ottaisi hänen kanssaan yhteistä tiliä omasta halustani. Itselläni on säännölliset tulot, joskaan ei mitkään kummoiset. En ala kustantamamaan hänen elämäänsä, jos hän on sitonut varallisuutensa kiinteästi (mikä on tietenkin järkevää). Meillä tulee olemaan myöhemmin avioehto mikäli naimisiin mennään. Näinollen ero tilanteessa en saisi penniäkäään miehen omaisuudesta vaikka avioliittolain nojalla olenkin vastuussa ruoalla hengissä" pitämisestä. Ei ole typerää olla kaukaalta viisas.
Meillä on kummallakin oma tili, sekä minulla vielä ns. varatili. Molemmilla on oikeus esim. netissä katsella, siirrellä ja maksella noita kaikkia tilejä. Laskut ja menot maksellaan sieltä missä on ja jonkin verran laitamme tuonne ns. varatilille josta on hyvä ottaa jos tulee yhtäkkisiä menoja tai sitten vaan säästämme sinne. Kaikki tämä on pelannut jo yli kolmekymmentä vuotta. Meidän molempien lompakot ovat samassa kaapissa ja käyttöoikeus on kummallakin. Tietenkin isommista ostoista sovitaan yhteisesti.
On yhteinen tili. Ei ole ongelmia. Kummatkin käyttää mitä käyttää ja luotamme toisiimme. Yhteinen on elämämmekin ja siinäkin yritämme luottaa toisiimme.
Toisaalta, me olemmekin AVIOLIITOSSA. Olemme sitoutuneita toisiimme.
Olemme AVIOLIITOSSA.
Olemme sitoutuneet toisiimme ja rakastamme ja kunnioitamme toisiamme.
Ja meillä on eri tilit. Itse asiassa yhteensä aika monta tiliä, mutta molemmilla omansa. Vain S-bonustili on sama, siis minulla rinnakkaiskortti miehen s-bonuksiin, mutta korttia ei kumpikaan ole käyttänyt kuin kerran, pari kuussa jossain.
Minä taas en ymmärrä, miten tämä olisi keskinäisestä luottamuksesta pois? Minä maksan yhtiövastikkeen, mies lainanlyhennyksen. Minä ostan suurimmaksi osaksi lasten vaatteet ja tarvikkeet, kodinhoitojutut ja sitten ne hömpät. Mies maksaa auton kustannukset (itse en autoamme oikeastaan edes käytä, mitä nyt yhteiset matkat jonnekin jolloin luonnollisesti kumpi vaan tankkaa). Vuoron perään maksetaan vakuutukset, netti, sähköt, muut kulut.
Miehellä on oma säästötili, minulla omani. Lapsilla on omat tilit johon meillä ei ole käyttöoikeuksia. Koskaan ei ole tullut riitaa mistään, se jaksaa kumpi kerkeää.
Helppoa, eikä tarvitse tehdä erillisiä tilisiirtoja joka kuukausi eikä miettiä että meneekö tämä nyt prosentuaalisesti tasan. Minusta minulla ei myöskään ole oikeutta sanella, mihin mieheni rahansa käyttää, eikä hänellä ole samaa oikeutta minuun. Asiaa ehkä auttaa se, että olemme tavallisen fiksuja rahankäyttäjiä molemmat.
Meillä on omat tilit ja yhteinen tili josta huolehditaan että kuun alussa siellä on about 2000 e. Nyt jään hoitovapaalle joten mies laittaa suurimman osan tuosta summasta. Jos tätä järjestelyä ei olisi niin mies elelisi hoitovapaani ajan kuin kroisos ja minä köyhäilisin. Pakkohan yhteinen tili on olla jotta tasa-arvo toteutuisi. Ymmärtääkseni valtiokin näin ajattelee - vai kuka muka pystyy elämään ja maksamaan lainoja hoitorahalla?
Itse oon nähnyt että kun tulee lapset niin näille 'mun rahat/sun rahat' tyyppisille naisille käy aika huonosti.
tarkoita sitä, että rahat olisi visusti omia, jos on omat tilit. Meillä lainanlyhennys on mennyt aina kokonaan miehen tililtä, itse maksan tällä hetkellä kaikki muut talouden laskut. Äitiysloma taas puolen vuoden päästä edessä ja sitten niitä laskuja sujautellaankin miehen maksettavaksi sen verran kuin tarvii.
Meillä on omat tilit kummallakin, mutta käytännössä yhteiset rahat. Verkkopankkitunnukset kaapissa molempien ulottuvissa, joten siitä sitten siirtelemään toisen tililtä jos tarvetta.
Tämä toimii meillä ja on toiminut jo 8 vuotta.
En ymmärrä miksi pitäisi olla yhteinen tili? mutta jokainen tavallaan :D
Jos avioliitossa kaiken pitäisi olla yhteistä niin kait kaikilla on sit yhteiset samat harrastukset ja työpaikkakin samassa paikassa eikä omaa aikaa ystävien kesken vaan ku ystävätkin on yhteisiä. :D
Vaikka ollaan avioliitossa on oltava silti itsenäinen ihminen. ketään kun ei voi omistaa. Omat unelmat, omat harrastukset ja ajanvietot tietty yhteinen aika se tärkein, mutta eihän kukaan voi kuin paita ja perse 24/7 kattoa samaa naamaa.
Ihmiset ja parisuhteet ovat erilaisia, ei ole vain yhtä ainoaa oikeaa tapaa vaikka niin jotkut tuntuu ajattelevan. Pääasia on se, että tapa toimii ja sopii molemmille? Voi olla myös, että toinen on tuhlari ja hassaa kaikki yhteiset rahat. Yhteinen tili sopii paremmin niille, joilla rahankäyttö on hanskassa. Mitä sen väliä miten muut parit tekee?
Meillä on yhteinen tili, josta menee laskut. Molemmilta sama summa sinne kuukausittain (joillakin menee suhteessa tuloihin). Korttia tilille ei ole vaan se on puhtaasti laskujen maksuun. Suurinosa laskuista menee automaattisesti, sähkö, lainan lyhennykset ym.
Lisäksi meillä on omat tilit. Tämä toimii meillä hyvin avoliitossa, miksi tapaa pitäisi muuttaa vain siksi, että mentiin naimisiin? Ja ei lainkaan mukaan omaisuus ole yhteistä aviossa. Avio-oikeus toiseen omaisuuteen erotessa/kuoleman tapauksessa on eri asia.
Anteeksi vain ehkä olen itsekäs ja tarkka rahoistani, mutta minä en halua yhteistä tiliä ja varsinkaan yhteistä säästötiliä. Kokemusta on, että rahat kuluu sieltä aika äkkiä. Ja ehkä jollakin ei ole sillä väliä vaan tokaisee hymyssä suin, että ”yhteisiä rahojahan nämä ovat”, eikä pidä lukua kuka on saanut mitäkin (vaikka toinen olisi aina saamapuolella). Mutta minä en ole vaan sellainen. Ja kyllä luotan monessakin asiassa puolisooni, mutta en rahankäytössä. Jos tuhannen kerran totean, että sähkölaskua tms. ei ole voitu veloittaa tililtä, kun siellä ei ole katetta niin kyllä siinä luottamus menee. Ja meillä ainakin tulee riitaa ja stressiä vaikka joillekin ehkä kertaakaan ole tullut.
Mieheni ei osaa säästää, jos minä pienistä tuloistani säästän vuosia niin en kyllä halua, että mieheni isompituloisena hassaa kaiken. Olen kyllä säästöistäni maksanut yhteisen kotimme remppoja ym. Mutta osan haluan käyttää ihan itseeni. Tai pitää pahan päivän varalla. Minä haluan säästää, mies ei. Hän maksaa matkat, kodinkoneet ym. mieluummin luotolla. Ja luottokortteja onkin useita. Nyt kun meillä on omat tilit niin ei tarvitse riidellä niin usein rahasta. Ymmärrän kyllä, että jos on samanlaiset kulutustottumukset ja laskut tulee maksettua ja isommista ostoksista keskustellaan yhdessä, niin silloin yhteiset rahat on ehkä hyvä ratkaisu.