Olen aina auttanut omia ystäviäni kun heillä on ollut vaikeaa ja kun heille on sattunut kaikkea ikävää, olen lohduttanut ja jopa vaatettanut, nyt koin itse vaikean tilanteen omassa elämässä ja kun minä olisin tarvinnut sitä "olkapäätä" niin kaikkialla oli hiljaista eikä kukaan kysellyt vointiani tai tullut käymään, nyt kun on aikaa kulunut tapahtuneesta olen alkanut miettiä asioita ja tullut siihen tulokseen, että jos minun täytyy tulla itsekseni toimeen vaikeuksien keskellä niin nyt saavat nämä "ystävätkin" tulla toimeen omillaan, aion katkaista välit kaikkiin ja vetäydyn omiin oloihin.
Ystävät ????
uusi alku
12293
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Noinhan se tahtoo hyville ja kilteille ihmisille käydä... Mitään et saa sitten takaisin, kun autat muita. Eivät tosiaan ole oikeita ystäviä tuollaiset, joten joutavatkin jäämään.
Viisas päätös, olen kokenut saman.
En auta enää kuin omia läheisiäni, muut pärjätköön omillaan.
Ei kannata olla kiltti, mutta minkäs luonteelleen voi.
Sillä, jolla on terävimmät kyynärpäät, pärjää tässä itsekeskeisyyden ja
itserakkauden narsistisessa yhteiskunnassa.
Olen ollut aivan samanlaisissa tilanteissa monesti. Kuuntelin ystäväni itkuja oman eronsa aikaan pitkin yötä ja monta tuntia päivässä ja kun oma eroni tapahtui, kummasti oli oman uuden miehensä kanssa kiirettä eikä tukea ehtinyt antamaan.
Itse haluan auttaa ja tukea ystäviäni niin paljon kuin mahdollista, mutta muutaman tällaisen yksipuolisen suhteen olen antanut lopahtaa. Ystäviä ei ole koskaan liikaa, mutta oma ajatusmaailmani menee nykyään niin, että jos ystävyys syö enemmän kuin antaa, se ei ole ylläpitämisen arvoista.
se on melko kylmää kyytiä joskus.
Sitä en tiedä, mitä asialle voi tai pitäisi tehdä.
En halua kuitenkaan katkeroitua, sillä tavoin ainoastaan sulkee itseltään myös kaiken hyvän pois..
Ainakin nyt tietää kehen voi luottaa ja kehen ei, myös sen mistä kannattaa pyytää apua ja mistä ei. Sai silmät avautumaan.
pois, vain oikeat ystävät jäävät jäljelle.
Jaksa tähän nyt kommentoida sen kummemmin. Ei jaksa näitä palstoja enää.
ennemmin tai myöhemmin meistä jokainen näyttää onko oikea ystävä vai vale sellainen.
................................................................... .
eikös ystävyyden pitäisi olla pyyteetöntä kuten antamisen ilonkin?
Toki ystävyydeltä voi odottaa vastavuoroisuutta, mutta
olen itse valmis kuuntelemaan ja ryntäämään apuun mihin tahansa aikaan vuorokaudesta, mutta en edellytä sitä ystäviltäni, tuskin heistä kukaan ihan samalla aikataululla toimisikaan tai vastailisi ahdistuneiden puheluihin kesken makeimpien uniensa...
Eihän kukaan vaadi ystäviä yöllä vastaamaan puheluihin, päivälläkin on aikaa ja se ei paljon maksa jos päivällä soittaa ja kysäisee mitä kuuluu, varsinkin kun he tietävät että perheessä on sattunut jotain ikävää, mutta tällaisissa paikoissa se ystävyys punnitaan, ystävyys on nimenomaan vastavuoroisuuttaa, koska jos toinen vain aina tekee ja toiset ei siihen vastaa mitenkään niin sitä voi kutsua yksipuoliseksi ystävyydeksi.