franny ja zooey

Olen lukenut Frannyn ja Zooeyn ensi kerran teini-ikäisenä ja sitten parin vuoden välein ja se on pysynyt ihan tuoreena. Kirjassa on kaksi eri novellia. Franny kertoo päähenkilö Franny Glassin henkisestä kriisistä, joka muistuttaa Sieppari-Holdenin allergiaa falskeja (phony)arvoja kohtaan. Franny tapaa poikaystävänsä, joka on kultturelli phony eikä ymmärrä lainkaan tyttöystäväänsä. Zooey-novellissa Franny on paennut perheensä luokse ja etualalla on suhde vanhempaan veljeen Zooeyyn. Tässä novellissa tulee esiin Salingerille läheinen Glassin perheen mytologia. Kaikki Glassin lapset ovat jonkinlaisia ihmelapsia ja valaistuneita ajattelijoita. Glasseista ainakin Seymour, BooBoo ja Walt esiintyvät suomennetussa novellikokoelmassa Yhdeksän kertomusta ja koko perhe, kertojana Salingerin alter ego Buddy Glass, taas tarinoissa Seymour: An Introduction, ja Raise High the Roof Beam, Carpenters (lue nämä jos tykkäät Glasseista ja harrastat englantia).

Franny on Frannyn ja Zooeyn kahdesta novellista kirjallisesti se ehdottomasti parempi. Sen voi lukea ilolla vaikkei arvostaisi pätkän vertaa Salingerin ajattelua. Myös Yhdeksän kertomuksen joukossa on tällaisia vähemmän "ideologisia" tarinoita.

Zooey sisältää paljon ajatuksia ja (taas!) jos Glassit kiinnostavat sinua, eli jos olet ehdoton Salinger-fani (sillä Glass-ajattelu on salingerilaisuuden ydin) voit lukea sen ahmien. Mutta jos Glassit ja heidän maailmansa (ks. edellä) eivät miellytä, Zooey voi olla tylsää luettavaa. Monet pitävät Salingerin Glass-päähänpinttymää kovin sentimentaalisena. Mutta lue ja tee omat päätelmäsi omista lähtökohdistasi! Minä ainakin inhoan niitä, jotka tahtovat määrätä mistä kirjoista toisten kuuluu iloita ja löytää merkitystä.