Kamala aamumasennus, muita??? neuvoja???

En ole nyt masentunut, mutta aamulla pulpahtaa käsilläolevat ja kuvitellut vaikeudet ankeuden mieleen.
Itse piristyn lyhyellä rukouksella jättäen päiväni ja elämän Korkeimman haltuun. En jää mielessäni vellomaan päivän raskautta vaan nousen ylös, laitan kahvin tippumaan, netti päälle ja muutamana aamuna postiluukusta on tipahtanut paikallislehti.
Kokeile sinäkin heti aamulla nousta ja tehdä jotain ennenkuin päästät ajatumyllysi ansenteineen vauhtiin.
Ja minulla on tapana lueskella ja vstailla keskustelupalstoilla. Onhan tämäkin kontaktia. Mä kirjoitan sinulle. Ei me ihan orpona olla.

Jos voit tehdä jotain asioille, joista olet huolestunut - miksi olla huolestunut?
Jos et voi tehdä mitään asioille, joista olet huolestunut - miksi olla huolestunut?

Rentouta mielesi.

Mulla kamala olo myös usein aamulla. Joskus illallakin. Joskus illalla helpottaa. Millä perusteella te sairaslomalla olijat oletta saaneet sairaslomaa? Kuinka pitkä sairasloma on? Minusta tuntuu että en kykene töihin kohta. Kesällä en ottanut töitä vastaan sillä en kyennyt töihin. Nyt on pakko tehdä töitä. Jos jään sairaslomalle, niin menetän varmasti asiakkaani. Harkitsenkin jotain elämänmuutosta, uuden opiskelua, intiaan lähtemistä tms.

Aamut oksennan, istun pöntöllä ja itken kun on niin hirveä olo. Töissä suu puhuu ja pää on sumea ja yritän olla itkemättä, en tajua oikein mitä tapahtuu mutta hoidan ilmeisesti hommani.

Mä tein töitä koko sairaanaolo aikani. kamala se oli ja varmasti viivytti parantumista. Näin jälkikäteen katsottuna olisi kannattanut jäädä pitkälle sairaslomalle. Olin useamman kerran sairaalassakin mutta aina lähdin kirjaimellisesti suoraan töihin uloskirjoituksen jälkeen.

Mulla oli myös tilannen, että en _omasta mielstäni_ olisi voinut jäädä sairaslomalle. Sairaana manikin sitten viisi vuotta...

En kykene edes työhön enää, olen sairaslomalla jo useamman vuoden ollut dg. vaikea-asteinen masennus. Saan terapiaa ja syön lääkkeitä. En pääse aamuisin eroon näistä ajatuksista, jolloin ne vellovat pahimmillaan. Aiemmin kävin töissä, suoritin työt ilman ajatusta, kukaan ei masennustani huomannut, sitten tuli yksi aamu ja romahdus. En jaksanut enää. Nyt elämässä ei ole mitään sisältöä. En jaksa selata internettiä kuin tämän palstan satunnaisesti.

Tuo on monella se vire että sinnittelevät töissä liian piktään. No nyt on aloittajalla taas ilta ja toivon että saa nukutuksi. No päivä kerrallaan. Niihän se on että masentunut ei vain jaksa. Jopa ylösnousu saattaa olla suuri ponnistus.
Kirjoitte silloin kun jaksat. Ei säytetä sinulle enää vaatimuksia.
Hyvää yötä jos satut vielä enne yötä lukemaan tämän.

Sama täällä.
Kokeile kylmää suihkua, se auttaa ainakin itselläni. Sattuu toki hetken, mutta veri lähtee kiertämään ja olo paranee heti.
Jos pelkäät, niin kokeile kylmää suihkua näin:

1. Ota saippua, shampoo ja vettä. Saippuoi itsesi kunnolla hiuksista varpaisiin, tietenkin kasvoja välttäen, sillä niihin ei kannata shampoota tai saippuaa laittaa.

2. Laita vesi heti kylmälle. Ei jääkylmälle ensimmäisillä kerroilla, mutta kuitenkin "liian" kylmälle. Šokki on koko jutun juoni. Opettele oikea hengitystekniikka, eli nenän kautta vatsaan asti ja suun kautta ulos. Rinta ei liiku ollenkaan, kun hengittää oikealla tekniikalla.

3. Laita ensiksi oikea jalka suihkun alle ja hengitä viisi kertaa syvään.
Työnnä sitten vartaloasi hiukan eteenpäin, jolloin vesi osuu lonkankoukistajaasi ja nivusiisi, hengitä kolme kertaa syvään.
Toista vasemmalle jalalle.

4. Nyt käsien vuoro. Koko käsi suihkun alle olkapäätä ja kainaloa myöten.
Hengitä viisi kertaa syvään. Heittele vettä samalla vatsallesi ja rinnallesi. Toista vasemmalle kädelle.

5. Pään kastaminen. Viisi syvää hengitystä, varo kuitenkin veden hengittämistä.

6. Vaikein kohta, eli selkä. Mene veden alle ja unohda kipu. Hengitä seitsemän kertaa niin rauhallisesti kuin pystyt. Hengityksesi saattaa salpaantua tai vauhkoontua, mutta ei haittaa.

Sulje hana ja jatka päivääsi.
Auttaa masennukseen ja ihon kuntoon.

vähän samaa vikaa aamulla. Olen huomannutcettä kun vaan päätän otusta ja käyn hakemassa ulkoa lehden, kahvia päälle ja suihku. Niin sekin jo auttaa. Olisi hyvä myös jos puhuisi jonkin vieraan ihmisen kanssa, puhelimessa tms, niin että ajatus siirtyy johonkin muuhun edes hetkeksi. Pienistä hetkistä kasvaa ajan kanssa pidempiä ja masennus voi kokonaan kadota ja katoaa. Muistuta myös itseäsi siitä, että vaikka just nyt ei mikään tunnu Miltään, niin kun tervehdyt tavalliset asiat tuottavat iloa. Ja tämä on totta. Se pitää vain uskoa.

Eipä sitä millään hokkuspokkuskonstilla saa mitenkään kokonaan katoamaan, mutta on monia pieniä asioita joilla voit aamuja hiukan helpottaa.

- yritä nousta ylös ennen kuin saat huonon olon liian pitkistä unista
- osta jotakin mahdollisimman mieleistä aamupalaksi, jotta motivoidut nousemaan
- koeta keksiä edes jotain mikä kiinnostaa niin paljon, että sitä ajattelemalla saat itsesi helpommin ylös: itse en kyennyt pahimmillaan lukemaan romaaneja ollenkaan, mutta esimerkiksi erilaiset masennusta käsittelevät kirjat tuntuivat kiinnostavammilta, koska elämässäni ei ollut muuta
- jos pystyt eikä se ahdista liikaa, niin aloita päiväsi kuuntelemalla heti herättyäsi netistä ohjattu rentoutusharjoitus
- koeta järjestää jokaiseen päivään yksi kodin ulkopuolinen asia, ja mitä aikaisemmin saat itsesi ulos ovesta, sen parempi päivästä usein muodostuu
- ole itsellesi armollinen ja muista, että kaiken puuhailun on kuitenkin tarkoitus tukea toipumistasi eikä muodostua uusiksi velvoitteiksi

Itselläni ensimmäinen ajatus vuosien ajan aamulla herätessä oli, että kunpa olisin kuollut ja miksi ihmeessä joudun nousemaan uuteen päivään. Nykyään olen jo niin pitkällä, että puolet aamuista on ihan hyviä, ja huonoinakin olo helpottaa aika pian sängystä nousun jälkeen. Tosin tein tuon Keissan mainitseman virheen, että olen sinnitellyt koko ajan väkisin töissä, vaikka pahimmillaan joka kolmas ajatus oli kuolemantoive. Minulla ongelma eteni rataa masennus>uupumus>yleistynyt ahdistuneisuus. Minusta tuo jatkuva puristava ahdistus tulee tästä kirotusta väsymyksestä, joka ei ota hellittääkseen. Koen, että en kerta kaikkiaan vaan konkreettisesti jaksa, ja siksi aamutkin tuntuvat usein toivottomilta. Mutta pienin askelin eteenpäin. Tsemppiä aloittajalle.

Samaa vikaa täälläkin. Mulla aamuiset ajatukset helposti masentaa ja ahdistaa. Vaikea nousta sängystä. Lisäksi tuntuu että jokainen aamu samanlainen. Ajatuksia ei pidä paeta vaan tavallaan katsoa tilannetta yläpuolelta "nyt ne taas tuli mieleen" mutta menevät myös ohitse kuin musta pilvi taivaalla.

Tarkoituksella pidän joka päivä vellomistunnin, annan itselleni luvan miettiä ja pohtia kaikkea mikä mieltä painaa. Paras keinoni paeta ajatuksia on kuitenkin liikunta, jossa negatiiviset ajatukset häviävät. Aika parantaa haavat siihen uskon. Uskoa ja toivoa en menetä! Tsemppiä!

Joo, aamulla on raskasta nousta. Realiteetti hyökkää niskaan.

Olen aamu uninen, enempi yön kukkuja.

En ole sitten yhtään aamuihminen... näin etätyölomalla äksyilen vaan äidille heti aamusta ja se vetää herneen nenäänsä. Siitä tulee kurja olo. Ja sitten pitäisi alkaa töitä tekemään. Haluisin herätä omaan tahtiin ja jos herään liian aikaisin niin alkaa vaan masentamaan ja ahdistamaan kaikki. Yritän jokapäivä päästä tämän yli ja sitten alkaa helpottamaan lounaan jälkeen. Asun kotona ja hävettää ja vituttaa! Kaikki tekopirteys ja radiosta ja tvstä tulevat mainokset ja sun muut vituttaa ja ahdistaa. Tuntuu ettei elämässä enää nauti mistään muusta kuin pelaamisesta ja siellä pelikavereille juttelusta. Menneisyyden haamut masentaa ja vituttaa. Olen niin myöhässä siitä oikeasta elämisestä. On sielä menneisyydessä paljon hyvääkin mutta vellon vain kaikessa paskassa. Aion kyllä hakea lääkitystä tähän olooni syksyllä viimeistään. Pelottaa vain ettei nuo lääkkeet autakkaan ja minulle tulee vieläkin paskempi olo ja tapan itseni! En halua kuolla! Mutten jaksa tätä elämääkään jos se tällaisena jatkuu. Mutta en luovuta! Aion haistattaa vitut tuolle saatanan sairaudelle!! Sitten taas kun kirjoittelen täälä niin tuntuu että olen vaan antanut voiton tälle masennukselle.

Aamut ovat melkein yhtä pahoja, kuin illat. Nukun aina mahdollisuuksien mukaan aamut ja herään vasta puolilta päivin. Joskus se auttaa, kun siitä viimeiset kuusi tuntia on torkkunut ja sitä ennen nukkunut kahdeksan tuntia.

Aloitan päiväni kolmella kuivalla martinilla ja neljällä-viidellä mentholsavukkeella ennen kahvikupposta. Kyllä lähtee!

Sama juttu.En pääse ylös aamulla millään.
Ei ole mitään syytä.Toivoisin päivän menevän nopeasti jotta pääsisin taas nukkumaan.Ahdistus on välillä kammottava,jokainen minuutti on kamppailua.
Koita löytää joku syy nousta,esim.siivoaminen,peseminen,kaupassakäynti.Ajattele rakkaitasi,lempiruokaa..
Tulevaisuus tulee jokatapauksessa,huominen.
Kaikki paha on jo tapahtunut..

Voimia!

Kun herää niin tämä maailma "hyökkää" kimppuun.Kaikki ne asiat mitä on tapahtunut tulee tajuntaan.

Ei jaksaisi nousta millään. Silmät "kierossa" aamutoimet. Jokainen päivä on vaan täyttä tuskaa.

Nukkuminen on ihanaa koko maailma murheineen on poissa.

Mutta Ne Aamut...niin raskaita ne ovat.

Aamuisin noin vuorokaudenajoista iskee täälläkin pahiten.

Mielestäni ja oman kokemuksen pohjalta (ainakin minulle) paras konsti tähän on vain lähteä toimittamaan vaikka vähän puoliväkisin jotain päivän tekemisiä. Kuten nyt vaikka ensiksi aamutoimia.

Masentamisiin ja niiden sävyttämiin ajatuksiin märehtimään jääminen taas harvemmin auttaa. Tämä ei tarkoita, että niitä tarvitsisi sivuuttaakaan - mutta nekin lähtevät paremmin liikkeelle ja jäsentymään, kun saa ensin itsensä liikkeelle.

Jos ei mikään oikein huvita, niin voi kokeilla laittaa itsensä tekemään vaikka jonkin aivan pienen, hoitamista odottavan askareen - ja olla sitten loppupäivää kohti tyytyväinen vaikka siitä.

Tällaisia vippaskonsteja itselläni on masennukseen, joka tosiaan tyypillisesti iskee päälle tehokkaimmin aamulla heti valve-elämään ja sen tilanteisiin havahduttua, niin kuin kommentissa yllä hyvin kuvailtiin...

Aamut on helvetisti useimmiten, ei aina. Olen vuosia sitten sairastanut masennukseen ja syönyt useamman vuoden lääkkeitä. Siitä nyt jo melkein 20 vuotta aikaa. Viimeisin parin vuoden aikana aamut alkaneet olemaan vaikeita, vaikka elämässä kaikki ok. Itseasiassa asiat paremmin, kuin pitkiin aikoihin. Hyvä parisuhde, töissä menee ihan hyvin ja on harrastuksia.
Aamulla vaan on usein vaikeaa, masennus ja ahdistus iskee kovaa päälle. Sydän hakkaa niin, että otan joskus beetasalpaajaa. Tupakkaa alkanut taas kulumaan, vaikka se pahentaa oloa entisestään. Päivän mittaan tilanne lähes aina tasaantuu ja olo paranee. Lääkäriin ei huvittaisi mennä, kun se on taas sama homma, että escitalopram resepti kouraan.

Aamulla herään ahdistukseen, en saa enää nukuttua vaikka haluaisinkin.
Päivät samanlaisia oli arki tai viikonloppu, odottaa iltaa että pääsee takaisin
peittojen alle pimeään nukkumaan. Tätä jatkunut jo vuosia enkä näe mitään hyvää
tai onnellisuutta tulevaisuudessani tapahtuvan.

Mua masentaa kun menetin kaverit ja kaikki, ei oo paljo ketää kelle soitella, on aika yksin, vanhemmat vaan, ja sitte tuntuu et ihmiset vihaa minua, kohta kai työtki loppuu, en tiedä mitä teen, en halua jäädä himaan masentuu lisää jos työt loppuu, ja tuntuu ettei naisia saa ja pyörii elämäs semmosta ympyrää, oon masentunut ja syön ssri lääkettä venlaa.

Aamumasennus on kamalaa, ei jaksaisi aloittaa uutta päivää. Nyt sen vuoksi parin viikon sairaslomalla ja pelottaa jo etukäteen milloin pystyy töihin, etenkin kun hoitajana pitäisi tukea liikuntavammaisia asukkaita ja korona on heidänkin pinnaa kiristäny. Ei vaan jaksa kun on puolikuntoinen itsekkin.

Aamumasennusta kokeva, katso tuo toinen ketju "Aamuahdistus." Siellä on vinkkejä ja linkkejä. Periaatteessa samasta asiasta kysymys, kun kyseiset tunnetilat osin samojen hormonien ja välittäjääaineiden säätelemiä. Vuorokausirytmi vaikuttaa asiaan, ja siihen on konsteja, luonnonmukaisiakin ja haitattomia.