Yhteen aikaan ystäviä oli paljon, nyt taas kaikki ovat kadonneet. sellaisest henkilöt joihin luuli voivansa luottaa ,puukotti suoraan sydämeen. Vaikea enää luottaa kyseisiin henkilöihin ja muutenkin jutustelu nykyään kovin väkinäistä. Yksin on tosi yksin. Ja vielä jos perhe on todella hajanainen, niin ei hirveästi juttu kavereita.
Yksinäisyys muuttaa ihmistä ja paljon. Ei tule yksin lähdettyä bilettämään tai muutenkaan ulos.
Asun lähellä turkua ja vaikka luulisi niinkin isosta kaupungista ystäviä löytävän, niin tuntuu että kaikilla on jo se "tietty" porukka. Uudet ystävät olisi todella tarpeen.
Harrastuksista ei löydy, ei koulusta ei mistään. Luovuttaa en aio, ja samaa toivon myös muille! Itse olen kokenut vähän kaikenlaista, vaikka ikää vasta 18. Jotenkin tällä hetkellä tulevaisuus tuntuu tosi tyhjältä ilman juttuseuraa. Ja vielä senkin takina, että en ole tottunut olemaan yksin, jotenkin kaikki on yksin hirveän hankalaa. Mitä mieltä ootte?
Yksinäisyys muuttaa ihmistä ja paljon. Ei tule yksin lähdettyä bilettämään tai muutenkaan ulos.
Asun lähellä turkua ja vaikka luulisi niinkin isosta kaupungista ystäviä löytävän, niin tuntuu että kaikilla on jo se "tietty" porukka. Uudet ystävät olisi todella tarpeen.
Harrastuksista ei löydy, ei koulusta ei mistään. Luovuttaa en aio, ja samaa toivon myös muille! Itse olen kokenut vähän kaikenlaista, vaikka ikää vasta 18. Jotenkin tällä hetkellä tulevaisuus tuntuu tosi tyhjältä ilman juttuseuraa. Ja vielä senkin takina, että en ole tottunut olemaan yksin, jotenkin kaikki on yksin hirveän hankalaa. Mitä mieltä ootte?
Vastaukset 1
Vanhimmat
mitäpä jo aloitettaisiin vaikka mailaaminen? siitä voisi olla apua edes hiukan...mulla vähän samankaltainen tilanne, olen vain ainut meidän kaveriporukasta ketä ei ole pieniin päin...ku noilla tulevilla äideillä on kaikenäköistä vauva-hössötystä niin ei jää aikaa ystäville...
Tässä mun meili jos [email protected]