Jossain maassa terveyspalvelu on varmasti huonompi kuin suomessa, hyvä hoito taso löytyy, mutta palvelu tökkii.
Vaivani takia hakeuduin terveyskeskukseen, aikani odottetua passitettiin polille, polilta kehoitettiin ensiapuun, ensiavusta äksyiltiin menemään terveyskeskukseen, uudestaan siellä, siellä sanottiin mitäs sinä täällä taas, silloin sanoin ettekai laita minua menemään polille, neuvonta tyttö jäi katsomaan silmät pyöreenä, kun läksin ovet paukkuen yksityis lääkärille.
Olen kyllä aina apua saanut, tämä oli paras, onko hyviä kokemuksia
Vaivani takia hakeuduin terveyskeskukseen, aikani odottetua passitettiin polille, polilta kehoitettiin ensiapuun, ensiavusta äksyiltiin menemään terveyskeskukseen, uudestaan siellä, siellä sanottiin mitäs sinä täällä taas, silloin sanoin ettekai laita minua menemään polille, neuvonta tyttö jäi katsomaan silmät pyöreenä, kun läksin ovet paukkuen yksityis lääkärille.
Olen kyllä aina apua saanut, tämä oli paras, onko hyviä kokemuksia
Vastaukset 38
Vanhimmat
Paukuttelu auttaa, aloitahan tuo lääke-kuuri.
Silloin ottavat heti oikeaan osastoon.
H.
Todennäköisesti sairautesi ei ollut akuutti ja sinä vain hankala potilas.
Ainakin tunnuit olevan tarpeeksi terve lähtemään ovet paukkuen.
ei paha,ei ole mukava ,kun ympyrässä pyöritään, ympyrän pituus n.7 km
Onnittelen, olet taas terve!!
Kaikenlaisia kokemuksia.
Tullut tulokseen, eniten vaikuttaa, millainen asiakaspalveluhenkilö sattuu vastaan.Pitää muistaa, sitä ne lekuritkin tekevät, siinä puoskaroinnin sivussa. Mua ihmetyttänyt homman tehottomuus. Joskus tuntunut, että jonkin simppelin reseptin saaminen simppeliin vaivan on älyttömän hankalaa. Ja joskus ihmetellyt just tota pitkää kaava tutkimuksissa. Vaikka lekurilladiagnoosi, pitää rampata ties missä kokeissa ja lopulta paljastuu, ylläripylläri, että lekuri oli oikeassa :D
Jotenkin sattumanvaraista. Pahinta, kun harvemmin edes käy terkkarissa, ei ikinä ole ketään tuttua. Siis sellaista, joka tuntisi potilaan ja tietäisi sairaushistorian. Siinä sitten ihmetellään jotain pientä yksityiskohtaa, joka voi liittyä suurempaan kokonaisuuteen. Joku entisajan kunnanlekuri olisipaljon tehokkaampi, se kun tunsi potilaan vauvasta hautaan asti. Ei tarvinnut tietokoneita, vilkas naamaria ja siitä se alkoi etenemään.
Ei suomessa ole resurssipulaa, homma vaan on tehotonta ja henkilökunta nyt mitä milloinkin. Siihen just perustunee yksityisten menestys. Ne kohtelee potilasta maksavana asiakkaana ja tietenkin kustannustehokkuuden takia ovat nopeampia.
Asia ei ole kovinkaan akuutti, mutta ei kiinosta joutua noihin terkkarirumba-juttuihin. Seuraillut joitakin tuttuja, että ne vaikuttais viettävän suurimman osan valveillaolo ajastaan jossain terkkarissa, soskussa, työkkärissä. Sellaista ikiliikkujameininkiä. Systeemi työllistää itseään ja valittavat sitten "kiirettä".
=DW=
"..."
Asiaa, paitsi että unohdit pieru-aloituksen.
Sanovat siinäkin että se saattaa olla sairaus.
H.
kokemusta näistä kaikista,minkäs teet oravanpyörässä pyöritään,onneksi en enään
Sattuikin.
Just oli verkkouutisissa artikkelia asian tiimoilta. Koska terveydenhoito kallista, tehdään leikauksia. Irtisanotaan ja lomautetaan hoitsuja. Samaanaikaan koulutetaan halvempaa työvoimaa ulkomaalaisista. Noh, tuskimpa tuo palvelu tulee huononemaan, kunhan kielitaito on kohdallaan. Joko hoitsulla tai potilaalla.
Lisäksi oli taas avohoidosta. Näkihän tuon muutama kymmenen vuotta sitten, miten siinä kävi, kun kaikki mielenterveys ongelmaiset laitettiin pillerien kanssa avohoitoon kadulle. Nyt ne alkaneet laittaan dementoituneita loispummeja avohoitoon. Ja sitten poliisit laukkaa koirien kanssa pitkin metsiä etsimässä eksyneitä ukkeleita. Noh, piisaapahan poliisilla töitä, tosin, liikaa niillä niitä on nytkin
=DW=
oliskohan vika maitokahvivärisisissä alushousuissa
Kamalinta on kun ulkomaalaistautaiselle lääkärille annetaan soittoaikoja. Sekä potilas että lääkäri eivät ymmärrä (saa selvää) toistensa puheita ja syntyy erilaisia väärinkäsityksiä lääkityksistä, sairauksista ja jopa hoitomuodosta.
Tai vaikkapa ruosteisissa.
Nämä ovat vakavia asioita, mutta..
(sorry, tämä ei liity mitenkään aloitukseen)
joskus ilo on yhdestä ainoasta sanasta kiinni...
ihana mies, kiitos "ylläripylläristä"
pelastit päiväni ehkä koko viikonlopun
terv.ylläripylläri
Omalla kokemuksella on supisuomalaisen lääkärin epäonnistunut leikkaus, jonka ulkomailta tullut onnistuneesti korjasi.
Eikä ole ainoa tapaus lajissaan omalla kohdallani.
Kielivaatimus tarpeeksi korkealle, hoitohenkilöstölle ja pizzerioihin.
minkälainen kala on kiiski,koku sanoi niitä sastarannalta
???????
Katoppako siihen reshetin saamisen tarvitaan oikea vaiva jonka lääkeri katsoo todeksi, ei potilas.Reppulääkätreitä ei kiinnosta tutustua potilaaseen "vauvasta vaariin"
Tuota pyöritysrumbaahan se tahtoo olla monta kertaa.
Itse sain tässä jokin aika sitten aivan asiallista hoitoa. Hoitajat lapsesta asti tuttuja ja sairauskin entinen. Pääsin heti tarkkailuun ja saivat piuhat paikalleen. Onneksi ei ollut pahempaa ja pääsin muutaman tunnin kuluttua kotiin.
Jälkitutkimukset takkuilivat pahemman kerran. Ei löytynyt lähetettä koneelta ja sain tehdä monenmoista ylimääräistä mutkaa turhan takia. Väitettiin että kaikki ok ja pyydettiin ottamaan uudelleen yhteyttä jos vaiva ei mene ohi tai vaikkapa pahenisi.
Tässä sitten odotellaan minne päin tilanne kääntyy, paheneeko vai paraneeko.
Minä kävin tässä yhtenä viikonloppuna päivystyksessä ja otettiin kokeita. Kysyivät haluanko jäädä odottamaan vastauksia vai menenkö kotiin ja soitan muutaman tunnin päästä vastauksista. No tietenkin menen mieluummin kotiin.
Noh, soitin sitten muutaman tunnin päästä numeroon jonka olin saanut. Sieltä ystävällinen hoitaja kertoi minulle vuolaasti kuinka olin soittanut ihan väärään numeroon jota ei koskaan anneta potilaalle ja hän ei ehdi vastaamaan kun hänellä on "tärkeä työ". Noh, kerroin hoitajalle että soitin siihen numeroon mikä minulle annettiin ja että mihinkäs numeroon sitten minun olisi sopiva soittaa. Soitin uuteen numeroon jossa sama hoitaja joka anoti "väärän numeroin".
Hoidettavaa löytyi, otti puhelinnumeroni että lääkäri soittaa minulle suoraan asiasta. Puhelua ei kuulunut. Soitin kolmen tunnin kuluttua uudelleen, jotta mikähän mahtaa olla tilanne. Tilanne ei ollut mikään kun asiaa ei oltu ollenkaan viety eteenpäin eikä edes kirjattu manintaa että oli sovittu lääkärin soittavan minulle.
Taas luvattiin viedä tutkimustukokset suoraan lääkärille, kiitin kohteliaasti. Kohta minulle soittaa hoitaja, joka tivaa, olenkos aamulla käynyt heillä kokeissa. Myönsin syyllisyyteni. Sieltä tuli sitten tuutin täydeltä kehuja, kun olin lähtenyt kotiin enkä jäänyt odottamaan vastauksia. Heillä ei KOSKAAN toimita näin että potilas lähtee kotiin odottamaan, systeemit menee sekaisin. Noh, kerroin kun sain suunvuoron että ehdotus kotiinlähdöstä oli hoitajien, ei minun. Tämäkin hoitaja lupasi hoitaa asian.
Menin sitten e-reseptiä kyselemään apteekista. Ja mikä onni ja autuus, siellä oli kahden eri lääkäri kirjoittama resepti ja molemmat vielä eri lääkkeitä. Apteekin työntekijä kysyy ystävällisesti että otanko molemmat. Otin kuitenkin ystävällisesti vain toisen ja toinen mitätöitiin.
Tulee vain mieleen jotta mistähän se kiire oikein koostuukaan ja mitä on hallussa ja kellä.
Sain hyvissä ajoin kesällä tiedon nelivuotiskontrollista. Menin röngtenosastolle 8.15 ja ilmoittauduin kuvaukseen jonka piti olla kello 8.30.
8.45 huomasin istuvani yksin käytävällä ja röngtenhoitajakin poistui huoneesta johon odotin pääsyä.
Menin toimistoon ja kysyin onko ajat myöhässä. Papereista kävi ilmi, että kuvausaikani oli muutettu alkavaksi kello 9.15.
Kysyin miksi. En tiedä, kysykää naistentautienosastolta.
Menin kysymään naistentautienosastolta, olihan minulla aikaa. Sain vastuksen, En tiedä.
Palasin röntgenosastolle ja lopulta röngten huoneeseen kello 9.25. Kysyin röngtenhoitajalta miksi ajat on siirtyneet. En tiedä, olen röngtenhoitaja sain vastaukseksi.
Nyt alkoi pinna täyttyä. haukuin röngtenhoitajan.
Oli siitä se hyöty, että pääsin ultratutkimuksiin ajallaan, ohi yhden odottajan.
Kysyin käyttämistäni lääkkeistä minua tutkivalta lääkäriltä siellä ultrahuoneessa. Sain vastauksen. En tiedä, se ei ole alaani.
Kaikki ihmiset jotka palvelivat olivat vain työssä, he suorittivat työnsä, ei heidän ei tarvinnut tietää muuta kuin mitä tekivät.
Eilen olin naistentautienosastolla, jossa kohtasin ihmisen.
Vastaanottoaika oli 15 minuuttia myöhässä, mutta tutkiva lääkäri (nainen) keskittyi minuun 45-minuutiksi. Häneltä sain vastaukset kaikkiin kysymyksiini. Hän syventyi omatoimiseen verenpainemittaustaulukkooni, verikokeiden- ja kuvauksien tuloksiin sekä lääkitykseeni ja antoi selkeitä neuvoja.
Hyi kauhia.minä en luottaisi gynekologiin sydänasioissa. Tosin en edes gynekolla alkaisi edes kysymään sydänjuttuja. Sydän kun on ihan eri erikoislääkärin alaa kuin synnyttimet.ja hauklumalla ja ovia paiskomalla antas vaan epävakaan kuvan itsrstään, siis munaa itsensä.
sulla on sydänsuruja,mee lääkäriin
Mullako, ei kai? Mistäs sen näkee et ois? Ainakin toivoisin ennemminkin sydäniloja :)
Eipä ole kauaakaan siitä, kun menin kutsuni kanssa silmän-pohja kuvaukseen, joka kolmas vuosi siis.
Varauduin kokemuksesta aurinko-laseilla ja innokkaalla mielellä.
Nättiä tyttöjä siellä.
Taskussani oli myös tasku-kirja. Se oli tarina jostain johon ei Aivoa tarvinnut.
Istuin alas tietäen että nyt olen yleisön palveluksessa.
Tunsin olevani kuin David Bowie tai joku muu julkku.
Nainen hyökkäsi heti kimppuuni ja tipahti silmilleni.
Siinä me julkut pyyhimme kyyneleitämme, oiskohan meitä ollut kuus.
Laskin olevani neljäs, joten menin tupakille.
Sain siitä moitteet, koska olin sairaala-alueella.
Minut jätettiin rauhaan, kun kerroin olevani kutsuttu vieras, joka joutuu maksamaan jos ei ole paikalla sovittuna aikana.
Aikanaan sitten kaunis nainen katsoi syvälle silmiini.
Kävelin sitten kotiin ja päästin mennessäni paukun, se ei ylettynyt heilauttamaan ovia.
Minulla oli kiva päivä.
Olin onnellinen siitä että osasin varautua oikein.
Kukahan aloittaa seuraavan lääkäri-leikin?
Senlaisen aloituksen vaikka, jossa yli-lihava saa väärän rollaattorin päästessään kotiin?
Kaksi-jakoisella mahalla mutta samoilla läskeillä.
Tai sit joku jolla on nilkka nyrjähtänyt ja auttava sairaala-apulainen oli liian ruma mies.
H.
Tilaa aika itsellesi lääkäriin ja tutkituta pääsi.
Voi että. Tuostapa tulikin mieleeni kun minä kävin näyttämässä silmänpohjani. Oli lääkärinä sellainen ulkomaalainen komea mustakiharatukkainen mustasilmäinen komistus. Taisin katso liian hyväksyvästi kun häntä meinasi alkaa hymyilyttämään. Mutta mihin sitä silmäpolilla silmänsä panisi :)
Täältä etsiä turha viisaita juttuja,minkä olet täällä,anna viisas vastaus hänks
Me fra Barad-dur, ei svenska flika, me will.
me baby, asulym, me pengka mykke.
Lite svenska, ja lär.
Du vaker, baby me me?
Kompis jöteborg, ha vapen. ja shoota mykky pengka du.
Me du elske myky.
Jos kieli on tahmea, voi se olla merkki jonkinlaisesta sairaudesta.
Yhteiskunnassakin.
Me luke uutis nyhet, me bra.
H.
Hamaslekureista.
En mieluusti mene yksityiskohtiin, etenkään terveysasioissa. Vaan päätin kuitenkin kirjoittaa sairaushistoriaani hampaiden osalta. Se on jotenkin surkuhupaisaa.
Mä siis olen pykälän nuorempi, kuinmonet palstalle kirjoittavaista. Mulla oli "priima" hammashoito alusta asti.
Ekakerta hammaslekurille kansakoulun ekalla. Koko luokka bussiin ja kaupunkiin, kunnassa kun ei ollut lekuria siihen hommaan. Niinpä siellä sitten päivä istuttiin ja luettiin Aku Ankkoja odotushuoneessa. Kiva kun kaikki otettiin sisään aakkosjärjestyksessä ja meitsi oli viimeisiä. Kiinnosti kattoa, kun luokkakaverit tulee lekurilta sylkien verta ja kuunnella sitä itkua. Silloin siis katottiin suuhun ja tehtiin samantien hommat.
Myöhemmin skolessa oli joku sadistiksi luokiteltava hamaslekuri, joka säästösyistä oli määrätty rajoittamaan puudutusaineen käyttöä. Sillä oli joku katuporalta vaikuttava porakone, millä se laittoi paikkojen reiät. Amalgaamipaikkoja, eipä siihen ole sanomista, pysyneet hyvin.
Joskus myöhemmin törmäsin samaan mimmiin samoissa asioissa, yksityisenä. Tilasin hammasremontin, ilman puudutusta. Sattui kyllä stanasti, mutta mikä ei karkaise, se tappaa.
Joopa. Muutama hammas hajonnut. Muovipaikkoja. Ei ne kestä. Vanhat amalgaamit on edelleen suussa, muovipaikkojen tämänhetkistä sijaintia en ala arvailemaan. Muovi kun on halvempi ja helpompi kuin amalgaami, Se on ainoa vaihtoehto, jos ei mene yksityiselle. Oli tossa taannoin, soitin ajanvaraukseen ja narisin, että paikat hävinneet hampaista, siis muovipaikat .:Tyttö kysyi puhelimessa "Syöttekö kiviä ? " Kiintoisa suhtautuminen "asiakaspalvelu henkilöltä" Ei en syö kiviä, en ole kaivinkone.
Laitettiin juu sitten uudet muovipaikat, ainakin yks jo hävinnyt jonnekin.
Siitä idioottimaisesta juurihoitorumbasta jaksa kirjoittaakaan, se hammas piti poistaa vuoden kuluttua. Helevatan kallis juurihoito, sen päälle irtikiskomiskulut. Hö, ois kiskoneet sen pois jo silloin, kun meni valittelemaan.
Aiheesta ehkä vois olla pari muutakin hauskaa juttua, mutta ne kai ei ole kovin kiinnostavia kenellekää. Tälle sivustolle muuten ilmaantui peräpukamalääkkeen mainos, kun tämä aloitus tuli. Hassua, kaiketi. Luultavasti seuraavaksi ilmaantuu koirien tekohampaiden mainos.
=DW=
Koirien tekarimainos onkin pitkään aikaan mainosten aatelia.
Jaksaa naurattaa kerta toisensa jälkeen, mitä harva mainos saa aikaan.
Mitähän nuo kurvinuket mainostavat?
Ennen vanhaan saatiin rippilahjaksi tekarit.
Meillä oli ala-asteella juoppo hammaslääkäri joka pikku pienissä teki hommia. Siihen aikaan ei paikkailtu vaan poistettiin kaikki, tosin puudutusainetta käytettiin, muistaakseni.
Siitähän on näytelmäkin Jumalan hampaat.
Ai jaa, eipä ole tuttu?
Just tuosta, että rippilapsilta tultiin pakulla repimään hampaat, jotta saavat rippilahjaksi tekarit.
Oispas hauska katsoa se. Onkos sitä dvd:nä.
Tuota on ihmetelty paljon.
Aikanaan, karamelliä ei varmasti syöty liikaa. Ruoka oli terveellistä, maitoakin juotiin paljon. Vieläpä lehmänmaitoa. Liikuntaa oli, kansa eli terveellisesti.
Ei kai ole tutkimustuloksia. Mulla epäilys, syy oli paljolti hammasharjojen puutteesta. Ihan arvailua, mutta mun käsittääkseni sotien jälkeen suomessa oli pula vähän kaikesta, kuka stana ostaa hammasharjan, jos sillä voi ostaa ravitsevaa ruokaakin ?
Mun lapsuudessa ja nuoruudessa korostettiin hampaiden harjausta. Ja purskuteltiin fluoria koulussa. Mun ikäluokan hampaat paljon paremmassa kunnossa, kuin vanhempien ikäluokkien. Periaatteessa ravinto mennyt kehnommaksi, kalsium katteluksessa, elintavat muutenkin täysin erilaisia nykyisin. Mutta, tekareita on lähinnä suurilla ikäluokilla. Ja mä muistan itekkin oikein hyvin, kun naapurissa kaikilla pojilla oli tosiaan tekarit rippilahjana.
Itellä lähes kaikki hampaat suussa. Harjailen jne. en ehkä niin tunnollisesti kuin kakarana, mutta plakkeja pois, edes välillä. Koska tupakoin, mulla rajummanluokan hammastahnat. en hajuakaan, onko niistä haittaa vaiko hyötyä. Mutta onpahan nätinpi hymy :DDDDD
=DW=
Tositarina Lapista 1930-luvulta, lyhytelokuva 20 min., valmistunut 2006, kertoo netti.
kiitos tiedosta, hankinpas sen jostain käsiini.
Minulla on liian hyvää jatkuvasti tutkimuksia kaikenlaisia---lääkkeitä syön tosin olen päättänyt omilla toimilla lopettaa, vähemmin ruokaa ja paastoja alointan 6-1 saa nähdä jos ei auta tulee 5-1 jne.