Aito lestadioplainen käy raskasta ristin tietä

Jos lestadiolaisuus noin ikävää ja raskasta on, en sitten rupea poikeamaan rukoushuoneilla, koska jos vaikka hypnosoivat minutkin ja minulle tulee yhtä raskasta olla ja vaeltaa parannuksen tekijänä. Nyt ei minulla ole raskasta, kun en voi ketään kehoittaa parannnukseen, koska eivät lähimmäiset tarvitse parannusta. Ovat yhtä terveitä uskossaan kuin minäkin. ...ai nii pelastuksesta. Ei laiva vielä uppoa. Ja onhan meillä kaikilla pelastusliivit päällämme.....paitsi hevosmiehellä, kun hän ei sovi muuten sontakärryihinsä liivien kanssa. Pimee herra on myös ottanut ne häneltä pois. Hän voi olla se harva joka ei pelastu.

"Ja kun paastoatte, älkää olko synkännäköisiä niinkuin ulkokullatut; sillä he tekevät kasvonsa surkeiksi, että ihmiset näkisivät heidän paastoavan. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa." (Matt. 6:16)

Sopineeko tähänkin?

Jonain päivänä joku mooses jossain kuulee Herran sanan: Mene ja vapauta minun kansani! Uskooko joku vielä Herran puhuvan?

Minulle ainakin koitti tuo kuorman keveys jo -70 luvulla ja aina vaan samaa piisaa!

On ne Jumalan laarit vaan isot.

Tosin olen saanut monta eri prenikkaa rintaani, aikamoinen on kokoelma, ihan pitää selkäpuolel jo viimeset laittaa.

atreistimulkku ja oho olen jo unohtanut kaikkein viimeset.. no se on jo armoa armon päälle.

Jeesuksen kuorma on tosiaan keveä. Mutta se keveys johtuu siitä että ihminen on silloin sinut itsensä ja lähimpiensä kanssa. Kun epäuskossa elävät synneistä nauttivat väärintekijät ovat vapaita syytöksistä, niin se usko on saatanasta.

Jeesus kutsuu parannukseen ei iloitsevaksi pahantekijäksi ilman katumusta ja parannusta.

Minun tuntemat Lestadiolaiset itseni mukaanlukien ovat pääsääntöisesti iloisia elämänmyönteisiä ja sisimmässään rauhaa ja iloa kantavia Jeesuksen seuraajia jotka uskovat syntinsä anteeksi annetuiksi Jeesuksen sovitustyön tähden.