Onko vanha ihminen aina ruma?

lasten suusta kuulee totuuden

Ihan rehellisesti sanonpa vain, etten usko ollenkaan.
Oma vaari/pappa/isoisä on aina kaunis, olipa vaikka kuinkakin kirveellä veistetty.
Lapselle hyvyys, ei komeus, on tärkeintä.

Kunhan keksit puheenaihetta. Tikustakin saa asiaa, mikäpä siinä.

Kyllä varmaan lapsista ja nuorista alkaa noin 50- 60-vuotiaan vaikuttaa rumilta. Muistan kun silloin toisella kymmenellä ollessani pohdimme samaa asiaa sisareni kanssa. Vaarimme oli silloin noin 60 vuotta ( monen mielestä komea mies) ja samaa itsekkin nyt kuvasta katsellessa näen. Kylä hän meidän mielestä oli todella vanha ja ruma.
Sitten menin töihin firmaan jossa olin suurin osa 40- 60-vuotiaita naisia. Kyll ajattelin että on se ihminen vanhetessaan ruma. Noin 35 vuotta sitten kyllä keski-ikäiset naiset pukeutuivat tanttamaisesti ja hiukset olivat puolipitkät tai lyhyet rouvakiharat.
No nyt olen 57- vuotias, mutta pukeudun aika nuorekkaati, mutta eihän sitä enää ole kuin varjo enisestä.
Itse kyllä hyväksyn, että ihminen saa olla ikäisensä näköinen. Varmaan me emme näytä teini-ikäisen silmissä somilta.
Kyllä he puhuvat ukoista ja mummeleista keskenään katsellessaan meitä.

lapsille ehkä olet ruma, mutta mummeleille saatat olla suorastaan kultamurunen,

Olen itse myös ruma, mutta onneksi en ole ämmä.

Miehen tärkein ominaisuus varakkuus.

Ovatko ensin ruihnanneet euroja, ja sitten päästelleet, kun et antanut?

Jos vain nuoruus on kaunista, menettää paljon kauneutta maailmastaan.
On jäänyt kehitys kesken, henkinen.

Kuka on ruma? Miten se määritellään?
Tietysti on totta, että jotkut ihmiset voivat olla erityisen viehättäviä ja toiset vähemmän kauniita. Jos lapset nimittävät vanhoja ihmisiä rumiksi, se kertoo jotain heidän vanhempiensa sivistyksestä ja kasvatuksesta.

Myös isoisä voisi keskustella aiheesta lastenlastensa kanssa. Minä on rumaa, mikä on sopivaa ja mikä sopimatonta käytöstä, millaisia merkkejä ikä tekee ihmisiin, olisivat hyviä kysymyiksiä yhteisesti pohdittavaksi. Itse asiassa isovanhempi voisi todeta, että oikeastaan olen komea ikäisekseni ja haastaa lapset pohtimaan asiaa syvällisemmin.. ja sivistyneemmin

Saata näyttääkin 20v neitosen vierellä

Ei toki, olenhan miekin jo yli kuusikymppinen...

Sanoisinko että onpa huonosti kasvatetut lapset. Jos mulle lapsenlapset sanois noin sanoisin että oletpa ruma lapsi.
Oikeesti mä tulkitsen aloitukses brovoksi niin sejasama mitä sanoisin.

Mitä siihen vastaat? Seuraako siitä pohdintaa siitä, mikä on kaunista ja mikä ei? Ainakin lapsukaisille pitäisi opettaa, ettei ketään saa sanoa rumaksi.

Onneksi minulla ei ole lapsia eikä lapsenlapsia. En sietäisi keneltäkään sellaista kielenkäyttöä, jota kuulee lasten harrastavan vanhempiaan ja isovanhempiaan kohtaan.

Aloituksen otsikko kaapas mut syliinsä ja lennätti aina vain kauemmas menneisyyteen. Kauan aikaa sain liidellä otsikon sylis, mutta loppujen lopuksi hää laski minut sievästi alas.

Huomasin istuvani lattialla. Mummuni mökin tuvassa. Mummu istui "kioskituolilla", tuolilla, jolla leikin kioskia silloin, kun mummu ei siinä istunut. Samaisen tuolin olen tuonut tänne omaan kotiini, koska tuolilla on valtavan suuri tunnearvo.
Tunnearvoa antaa ne minun leikit, mutta suurimman jutun antaa se, että mummuni istui siinä ja lausui minulle runoja.

Kuinka paljon istuinkaan siinä mummun edessä lattialla ja korvat höröllä kuuntelin. Sielun silmin näen mummun vitivalkoiset hiukset (joita hyvin usein kampasin) ja hänen rauhallinen olemuksensa ja hänen valtaisa keskittyminen kulloiseenkin runoon.
Mummuni kävi esiintymässä paljon, lausui runoja jos joissakin tilaisuuksissa.
Sitä ihmettelin, miten mummu saattoi muistaa kaikki runot (pitkätkin) ulkoa.

Kun nämä runonlausuntasessiot alkoivat, olin n. neljä vuotias. Monen monituista vuotta sain nauttia hänen runoista ja siitä syttyi oma kiinnostukseni runoihin. Itse en lausu runoja.

Nyt aloitukseen:
"Onko vanha ihminen aina ruma?"
"Näin väittää nuoriso."

Itse nuorena näin mummuni, paappani sekä monet muut vanhat ihmiset kauniina. Arvelen kauneuden johtuvan siitä, että he olivat niin Mukavia.
Mukavat ihmiset ovat kauniita. Empaattiset, iloiset, positiiviset ihmiset eivät kerrassaan voi saada itseään rumiksi.

Oli ikä mikä tahansa, ihmisen kokonaisuus välittää toiseen ihmiseen ajatuksen, onko hän ruma vai kaunis.

Kauniit/sievät/nätit ihmiset voivat tuntua heevetin rumilta, jos kakshaaranen kieli lipoo suupielistä ulos.

Oon 35 vuotta opettanut nuoria ihmisiä. Toki puhe välillä menee myös isovanhempiin ja muihin vanhoihin ihmisiin. Koskaan, en ikinä, kuunaan, milloinkaan ole huomannut, että nuoret väittäisivät vanhojen olevan rumia.


Miten aloittaja VOI yleistää asioita. "Näin väittää nuoriso"-ilmaisu on aika höntti.


Jos lapsenlapsesi sanovat sinua rumaksi, voisiko syynä olla se, että olet tympeä ja välinpitämätön lastenlapsiasi kohtaan.
Ei, en väitä asian olevan niin, tuli vaan mieleen ja siksi kysyn.

Muistan kuinka hyvältä tuntui mennä mummoni luo lapsena, hän oli äidillinen, aina jotain hyvää tarjottavaa. Minusta hän oli kaunis, ei haitannut koukistuneet sormet eikä suonikohjut. Katselin niitä mielenkiinnolla, kyselin että sattuuko niihin.Hän oli oikea työn sankari, vaatimaton ihminen, piti silti talouden pystyssä.
Toinen oli "prinsessa-mummi", viimeisen päälle laitettu, ei pitänyt vaivalloisista lapsista. Harvoin siellä käytiin, kokeilin mummon meikkjä ja lierihattuja salaa. Kyllä hänkin kauniilta näytti lapsen silmiin, ainakin vaatteet ja meikkaus.

Minusta on jopa sairasta sanoa ketään rumaksi. Harva saa tilata kauneutta ja komeutta syntymäarvonnassa.
Miten vanhuus olisi rumaa?
Vai onko vanha muistutus siitä, että itsekin ehkä ehtii ikääntymään. Pelottaa.
Minusta ruma on vain ilkeä ihminen, jonka naama on vääristynyt katkeruudesta ja pilkasta.

Anteeksi vaan mutta sanon samaa kuin joku muukin tässä ketjussa: lapsenlapsesi käyttäytyvät huonosti, sallivatko vanhempansa sen?

Pikku tapahtuma.
Likan poika oli meil kortterissa kesätöittensä vuoksi ja oltiin vaimon kanssa lährös kylään.
Vaimo tapansa mukaan yritti ohjata mun asuvalintaa muorikkaampaan suuntaan kun olin vetänyt suosikkipaitani päälleni.
Et sä voi tota laittaa kun näytät pappalta, lopuks otettiin poika ratkasemaan kiista.
Sain kuulla sellasen viisauren et vielkin ihailen sen kypsyyttä.
poika sanoi ,mikset sä vois näyttää pappalle kun sä kerran oot pappa.
Vaimo unohti repliikkinsä ja mä kätkin hymyni.

Vanha on aina kaunis, jos onnellisuus näkyy silmissä, ei ole väliä, onko tukka hyvin, tärkein on onnellinen elämä ja se näkyy silmistä.

Keräähän lisää vuosia, koko ajan kaunistut. Minäkin varmaan voittaisin ikäluokkani kauneuskilpailut. Muille onneksi en ole tässäkään asiassa kilpailuhenkinen.

Tuhmat lapset.

Ei ole vanha ihminen ruma, hän on vain vanha ja sitä vanhuutta katsotaan monin erilaisin silmin, - pinnallisin ja arvottaen, tai rakastavin ja arvostaen.

sanoisin lapsenlapsille, noin ei saa sanoa kenestäkään, silloin he oppivat ja elämässä ei tule vaikeuksia ihmisten kanssa...

lapset ei tietenkään tahallaan sano, mutta hienotunteisuutta pitää opettaa...

http://www.iltalehti.fi/kauneus/2013092217517382_ka.shtml

Olen käyttänyt niveaa niin kauan kuin muistan. Nyt on muutkin huomanneet kuinka hyvä voide on.
Välillä on ollut harha-askelia muihin voiteisiin, aina olen palannut Nivean lukse.