Mutta ei siinä mitään, tykkään.
Ja varmaan aivan eri asiaa on se, etttä joskus esim. pihalta sisään tullessani alan ajatella että jos juuri kun olen vetämässä ovee kiinni ja lukkoon, niin joku tarttuukin oven toisenpuolen kahvasta ja kiskasee ovea auki. joku rosvo. Tai kävästessäni pimeessä pihassa, yhtäkkiä joku pipopäinen onkin takana. hipsin nopeasti sisään ja laitan oven lukkoon. J a vetäessäni ovee lukkoon, ajattelen, et vielä, ei vielä se ole lukossa, mutta nyt. ja sitten olenkin turvassa.
tällaista. Yms.
Ja varmaan aivan eri asiaa on se, etttä joskus esim. pihalta sisään tullessani alan ajatella että jos juuri kun olen vetämässä ovee kiinni ja lukkoon, niin joku tarttuukin oven toisenpuolen kahvasta ja kiskasee ovea auki. joku rosvo. Tai kävästessäni pimeessä pihassa, yhtäkkiä joku pipopäinen onkin takana. hipsin nopeasti sisään ja laitan oven lukkoon. J a vetäessäni ovee lukkoon, ajattelen, et vielä, ei vielä se ole lukossa, mutta nyt. ja sitten olenkin turvassa.
tällaista. Yms.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Niin, kyllä tuo tuttua on, nuorempana varsinkin ja pimeällä. Ei aina osannut arvata filmin nimestä elokuviin lähtiessä oliko tosi jännäri menossa. Nyt on TV:ssä paremmin etukäteisselostus ja ikärajat aika tarkkaankin.
Samalla se on kiihelmöivä tunne, mutta tietoisuus, ettei se voi minulle tapahtua istuu lujasti sittenkin!
Minä kun jätän ulko-oven auki hakiessani postin, ajattelin joskus jonkun saattavan livahtaa sisälle, jos olisi kadulta kytiksessä:D
Tosissani en osaa pelätä, koen iltaisin makuuhuoneeni ja sänkyni maailman turvallisemmaksi paikaksi.
Juu, just tuo, jännärien juttu, ett kun kääännän selän tai olen käymässä ovenluota pimeellä jossain niin sillä välin joku livahtanut talooni ja sitten minä lukitsen oveni ja se hullu on talossa piilossa....