Itseäni kiusaa ajatus henkilöistä, jotka päivästä toiseen tekevät ahkerasti työtä meidän kaikkien hyväksi. Nuo henkilöt ovat tyypillisesti siivoojia, joita ei arvosteta juuri miksikään.
Olisi korkea aika ruveta arvostamaan näitä pienipalkkaisia ihmisiä, joiden työn jälki on aina nähtävissä.
Johtajan jääminen pois työstä ei juurikaan näy kun hommat silti hoituvat. Kuvitellaanpa siivoojan olemaan tekemättä työtään, niin kyllä huomataan oitis.
Tälläkin palstalla kirjoittaa arvioni mukaan pienipalkkaisia henkilöitä, joilta annettu arvostus pitkältäkin uralta puuttuu.
Kumarran ja anna syvän kunnioitukseni näin jälkikäteen.
Olisi korkea aika ruveta arvostamaan näitä pienipalkkaisia ihmisiä, joiden työn jälki on aina nähtävissä.
Johtajan jääminen pois työstä ei juurikaan näy kun hommat silti hoituvat. Kuvitellaanpa siivoojan olemaan tekemättä työtään, niin kyllä huomataan oitis.
Tälläkin palstalla kirjoittaa arvioni mukaan pienipalkkaisia henkilöitä, joilta annettu arvostus pitkältäkin uralta puuttuu.
Kumarran ja anna syvän kunnioitukseni näin jälkikäteen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Kukaan ei arvosta ihmistä, jos hän itse ei itseään arvosta.
Siivoojan ammattiin usein nykyisin vaaditaan ammattitutkinto. Sitä työtä ei tehdä enää luutulla ja vesiämpärillä.
On osattava kemiaa ja muutakin tietoa ja taitoa, koneiden käsittelyä, siinä sivussa psykologiaakin.
Nykyisin ei enää ole suurta eroa valkokaulusköyhällistön ja suorittavan ihmisryhmän välillä.
Kirjoitat säälin sekaisin sanoin.
Nykyisin on parasta saada olla vakinaisessa työssä, oli se sitten mikä tahansa.
Jokaisella ihmisellä on oikeus yletä urallaan, niin siivoojallakin, jos hän osaa ja taitaa, ja on urajohdannainen. Miksi pitäisi hävetä, että on siivooja.
Nykysairaaloissa soisi olevan enemmän siivojilla aikaa tehdä työtään.
Liekö sitten ihme, jos siivouksen puutteesta sairaaloissa jyllää sairaalabakteeri poikineen?
Hyöty-yhteiskunta on luonut kääntesen bisneksen, ostetaan, mistä halvimmalla on tarjolla.
Minunkin äitini oli aikoinaan siivooja. Omin avuin ylsi etiäpäin urallaan.
Siivoojan ammatti on kuin sanoitkin, ammatti, jonka tekijää tarvitaan.
Johtaja saa levätä päivän, jos toisenkin, mutta tyhjentämättömät roska-astiat huomataan.
Arvostan jokaista ihmistä, joka tekee työnsä hyvin.
.
Sairaalapöpöihin tärkeämpiäkin syitä, esim. käsihygienian puute ja lääkkeitten käytöllä aikaansaadut vastustuskykyiset kannat. Miksi asetat johtajan sellaiseksi jonka työpanos ei näy. Siivoojalle on helppo löytää sijainen, jos johtaja lepää sairaana, hänen työnsä kasaantuvat myöhemmin tehtäväkseen. Omin avuin on muissakin ammateissa edettävä, esim koulutuksen kautta.
Arvostuksen puutteesta kyllä kirjoitin ja se puuttuu edelleenkin
Kaikkien tulisi saada tietää olevansa arvokkaita ihmisinä ja työssään.
kissan hännän nostaa, jos ei kissa itse. Eipä kaikki niin arvostuksesta piittaa, liksa se lämmittää. Esim. lastentarhanopettajia arvostetaan, mutta palkka on surkea, varsinkin korkeaan koulutukseen nähden.
Voi sentään kun katselen englannista sellasta Kissojen täyshoitolaa missä kissat saa sellasen hoidon että kateeks käy. Katsokaahan tässä linkki
www.ustream.tv/ffrc
No, voi, voi.
arvostanut ja maksanut kunnolla siivoojille. Moni muukin raataa päivästä toiseen muiden hyväksi, myös koulutetut kuten sairaanhoitajat pienellä palkalla.
Minä säälin kerjäläisiä, koska heitä halveksitaan. En hyväksy minkäänlaista toisen ihmisen halveksuntaa.
Viikonloppulapsemme toimii siivojana ja on tyytyväinen elämäänsä.
Jotkut arvostavat kirkonmiehiä toiset ammattiurheilijoita. Erilaisia olemme siinäkin asiassa.
Niin, mitähän sanos ja milleen, että annetusta aiheesta eikä aiheen vierestä edes joskus kirjoittais..Annatteko arvostusta tai säälittekö enää niinkään paljon tietäessänne, ettei alkuperäissuomalainen enää näitäkään vähemmän arvostettuja hommia tee. Maahanmuuttaneen uuden suomalaisen töitä alkavat jo olla suurimmalta osalta.
Aika rankkaa oli ainakin ennen, 25 vuotta sitten, 15-16-vuotiaana Grillikapakan rasvaisia työn jälkiä jynssätä, ei ollut tehokkaita välineitäkään kovin. Yks tyttäreni sitä aikansa teki, kun ei osannut päättää, mitä alkaa opiskella peruskoulun jälkeen.
Joskus olin itekin jelppaamassa, joten tiedän.
Silloin kelpasi työ kuin työ, nyt se kelpaa enää tietylle uudelle kansanosallemme. Mutta he eivät sääliä kaipaa, innokkaina ja hyvin työnsä tekevät. Suuri ero on tämän meidänkin talon rappusiivouksessa, ennen oli musta poika, nyt vaalea tyttö, arvatkaas, kumpi teki tai tekee, paremmin työnsä.
Vastaan ite, ettei siitäkin piruilua tulisi....se musta poika.
Ai niin, tämän samaisen tyttäreni tyttärellä oli hyvä tuuri, kun sai viime kesänä töitä kolmeksi viikoksi lähi-Siwaansa. Niin hyvin hoiti rankan työnsä, että sai nyt lukion aloitettuaan samasta paikasta lauantaityön. Aamulla lähtee seitsemän aikoihin bussilla kouluunsa, palaa neljän-viiden aikoihin. No se siitä, etten taas haksahda jaarittelemaan niitä näitä. Vai haittaisko tuo taas mittään.
Mehän ollaan Susmorsiamen kanssa kuin koulutyöt ainekirjotustunnilla miettimässä, ettemme kirjoittaisi aiheen vierestä tai jopa käsittäisi ihan väärin tehtävänantoa. Entinen tyttö kirjoitti otskosta "Vaaran viehätys" kainuulaisesta vaaramaisemasta ja nelonen tuli.
Ehkä tehtävänantokin on joskus niin ympäripyöreän laaja ja salliva tai epämääräinen, että se hyvin kattaa kaikki siihen tulleet kommentit. Omasta mielestäni rönsyilyt ja sivupolut ovat vain hauskoja, siksipä moitteita uhmaten tai arvostuketta jäämisen uhallakin kirjoitan, jos kirjoituttaa ja mitä aiheesta tai muitten vastauksista mieleen juolahtaa.
Työn arvostuksen pitäisi näkyä ilman muuta palkkauksessa, ei vain juhlapuheissa tai vaalilupauksissa. Olen ollut kahtena kesänä opiskeluaikana tukholmalaisessa sairaalassa sairaala-apulaisena, joten rankka siivous on tuttua. Tosin tein sitä rahan, hyvän palkan takia, niillä rahoilla pärjäsi nuukasti eläen pitkään. Nykysiivous on kemikaalinhuuruista liiketoimintaa, siksi omankin kotini haluan siivota itse niin kauan kuin jaksan. Sitäpaitsi pidän kaikesta sellaisesta työstä, missä näen käteni jäljen.
Työhön sitoutuminen ja se miten sitä itse arvostaa, on tärkeää. Lahjojensa ja mahdollisuuksiensa kehittäminen on arvostettavaa. Tänä aamuna ajatuksissani arvostan postinjakajamme työtä, hän lähtee aamuyöstä kierrokselleen ja palaa sitten iltapäivällä koulusiivoojaksi. Tapanani on pienenä arvostuksen osoituksena antaa postinjakajalle joululahja... taitavalle hammaslääkärillenikin vien kukkia.
Minä minä kans!
Nykysiivoojilla on koneet joilla puhdistetaan lattiat, ainakin kouluissa ja virastoissa, helppoa ei silti ole, ei saa jäädä vauhtiviivoja tai raitoja.
Siivousaineet ovat kemikaaleja, saippualiuokset ja mäntysuovat ovat olleet ja menneet, nyt käytetään kemiallisia.
Seurasin hammaslääkärillä käydessä miten desinfisioidaan kaikki potilaan jälkeen, jopa laatikotkin joista otettiin välineitä, olivat kosteuspyyhkeitä ja homma hoitui muutamassa minuutissa.
Nii, onhan miun kohallain ihan eri vappaus kirjoittaa, kirjotinpahan vaikka enkelin kielillä, ni miinukselle mennee !!! Mitenkähän ne enkelit kielet....
Nyt lähenki kipsutteleman kaupoille, vaiko kopsuttelemaan. Sitäkiii sais hyvän jutun aiheen, miten monella tavalla voi ilmaista kävelytapaa ...heh, siis yritän kipsutella tai kopsutella niin että kengät kopajaa.
No siihen en nyt joua ennää, onhan niitä ´onomatopoeettisia´ ilmaisuja....juu, juu, tiiän kyllä, että tuo tarkoittaa luonnonääntäkuvailevia, mut käytän sitä, kun se on niin mukavansorttinen sana....
Arvostuksen puute. No, sehän lähtee pienelle somalipojalla jo lapsena koetuksi. Siitä minulle tämä ajatuskulku kun torilla väkijoukossa huomasin noin 5v somalipojan pitävän kiinni lahkeestani, eikä lähtenyt edes isänsä kutsusta vierestäni. Kehuin pojan olevan mukava kaveri, mutta sivulla joku ehätti sanomaan mustien tekevän lapsia kun saavat valtiolta rahaa. Eipä kuulostanut hyvältä se kommentti siinä tilanteessa..
Minä olen sitä mieltä että poika huomasi ystävällisen arvostavan ilmeeni riippumatta ihonväristä. Lapset ja sivoojat kyllä huomaavat jo kasvoista sen arvostuksen puutteen. Ja poika oli jo siihen tottunut että ystävällisyys valkoiselta oli ihme hänelle, että oikein piti tulla lähelle.
Kiitos joutavoinen kun kirjoitit hyvin .
Täälä me jo ollaan totuttu näihin eri ihonvärisiin --ja tässä minun talossa (10 kerrosta) tapaan hississä aamusella n klo 7-8 välisenä aikana näitä sulosennäkösiä ja kohteliaita nuoria naisia jotka käyvät auttamassa meidäntalon vanhuksia uuteen aamuun -- Juttelemme aina muutaman sanasenkin- Mutta kiirettä pitää kuulemma uuteen paikkaan , ilosen tuntusia hymysuita ovat . N 30vuotta sitten Meissä Suomalaisissa oli sellasia vanhuksia että eivät näistä tykänneet ---se oli sellasta ennakkoluuloa --joka nyt on tyystin muuttunut myönteiseksi heitäkin kohtaan.
Minäkin kohtelen näitä "uusiutuvia " siivoustyttöjä, kuin mukavia ja iloisia työntekijöitäni, jotka suorittavat puhdistustyön kotonani.
Muistan ajat jolloin itse olin vanhustyössä nuorempana, miten sitä ehtikään tullessa jo ostaa kauppatavarat, valmistaa aterian ja siivota, vielä pesaista vanhuskin ja auttaa pukeutumisessa?
En yhtään ihmettele, että siivouspartio hoitaa heilläkin perussiivouksen ja ruokahuolto tuo kotiin aterian.
Olihan se kodikkaampaa ja tuotti iloa kohentaa koti somaksi, mutta aikarajoitus asetti kovin paineita tekijälle.
Systeemi jatkuessaan olisi tuottanut lisää raihnaistuvia kodinhoitajia varhaiseläkkeelle, tai puutteellista työsuoritusta vanhukselle.
Nyt on alalle koulutettua työvoimaa, joiden useimpien työvälineiden ammattimaista käyttöä voi ihan ihaillakin.
Muistuu taas mieleeni tuo vilkkaan hauska musiikkia rakastava puolalatar, joka kimeästi kiljaisten remppasi valokatkaisijaa *Jesus Maria kun minä ei saa täältä valo pois päältä*
Olis pitänyt sanoa: * Voi Herre Gud ändå, et sinä voi sitä saadakaan, kun se valo tulee kattoikkunasta*! :D
On se vaan melkoista sähläämistäkin välillä, jolloin lamputkin lentää säpäleiksi joulukiireessä :D
Lamppua ei sitten korvaa omakaan vakuutusyhtiö, (sadan € omavastuu) eikä siivousfirma.
Niinpä olen muistojen albumiin sen jo laittanut:D
Kuka voitti ketjussa paremmuuden?
Miksi moista kyselemään? Täysin tyylitöntä minusta, huh!
Huumori niin usein unohdetaan, voidaanhan vastata vaikkapa että ainut pluspisteellinen nikki pisteitä peräkkäin, repliikillään ´ No, voi,voi. ´
Nii, että hohhoijaa vaan.
Oho, näenkö näkyjä, katsoin vielä kerran uudelleen ja nyt se olikin nollilla. Sensijaan pluspiste oli siirtynyt nikille ´ olen aina. ´ Kyllpä tää on tosiaan outoa.
3 nyt, huhhuh, tuntuu ihan pahalta kuin taas joku seonnut olis asialla.
Kyllä niitä pätkittyjä viivoja on ollut minullakin aivan yllin kyllin.
Jollain kun on sitä negatiivista energia niin jakaa sitä toisillekin ;-)),
minä taas elän pienellä palalla unelmaa koko viikon, että silleen.
Nuo peukalot joutais poistaa, voi välillä olla vaikka keskisormi ;-DDD