Olen keski-iläinen naviossa oleva nainen.Suhde mieheni kanssa on kuin sisarusten.Kärsin tästä ja olen onneton.Näkyykö valoa tunnelin päästä jo.
Olen kokenut elämässäni erittäin rankkoja asioita muutamien vuosien sisällä,muuttuuko elämäni valoisempaan suuntaan ja löydänkö itseni uudelleen ehjänä ihmisenä ja onnellisena?
Olen kokenut elämässäni erittäin rankkoja asioita muutamien vuosien sisällä,muuttuuko elämäni valoisempaan suuntaan ja löydänkö itseni uudelleen ehjänä ihmisenä ja onnellisena?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hei,
Tulkintani mukaan syvää kiintymystä näkyy kahden ihmisen (teidän) välillä, elikkä tämän mukaan ootte kyllä todella tärkeitä toisillenne, vaikea sanoa miksi suhteenne muuttunut sisarelliseksi ja tottumuksen voimasta toimivaksi parisuhteeksi.
Hämmentää tämmöset tulkinnat kirjoittaa, kun nytkin tulkitsisin että olet tosi tärkeä henkilö tälle miehelle, ikään kuin kaikki kaikessa (???? ) Onko liittonne tosiaan paha juttu sinulle? Vaikea sanoa näin netissä tekstin perusteella tulkiten, mutta pohtisit vielä kaikessa rauhassa ja tarkkaan teidän tilannetta vielä että olisiko mitään tehtävissä että onni tekisi jälleen teidän (kauniiseen ) kotiinne pesän.
Yleisesti tulkitsisin (intuitiollani) että sinä olet ehjä, olet sitä ihmistyyppiä joka ei missään nimessä "mene rikki" henkisessä mielessä vahva ja terve yksilö joka tällä hetkellä kaipaa suunnattomasti sitä että saa toteuttaa naisellisuuttaan ja seksuaalisuuttaan.
Tommosta sitten tuli sinulle
Kiitos mama vastauksestasi
Siis kiitos Mama olet aivan oikeassa avioliittoni on kyllä hyvä.
Muutto tälle paikkakunnaööe missä nyt asun on ahdistanut kovin mua en oikeen kotiudu ja se ahdistaa mua kaikella lailla.Näetkö muuttoa.
Kiitos vielä sinulle!
Hei,
Tarkennatko vielä onko paikkakunta sinulle aivan uusi tai siis oletko aiemmin asunut tällä paikkakunnalla jossa nyt asutte, yritän tulkita lisää jos saisin jotain irti lisää tilanteestasi.
Ja käsittäisin että olet pitkässä vakaassa liitossa oleva ihminen , pitääkö tämä paikkansa.
Mama!! Olen ollut 19v saman miehen kanssa yhdessä ja aviossa.Muutimme vuosi sitten pois Läheltä Espoota pois ns maalle olosuhteiden pakosta.Asun nyt 50 km päässä Helsingistä 5000 asukkaan paikkakunnalla.Koen jollain lailla ahdistavaksi tämän nykyisen olotilan,koska täällä ei saa ihmisiin oikein kontakteja.
Olen pois siaruden takia mieheni kanssa työelämästä.
Tulkitsisin että juurikin tuo ympäristönmuutos sopeutumisineen on tässä se murheenkryyni kun ilman sosiaalista elämää ei miin hyvin viihdy.
Kuntouttavia kursseja ja niihin hakemista suosittelisin tarkastelemaan näin ensi hätiin, että saa sitä virikettä ja uusia naamoja siihen arkeen. Maalla on omat hyvät puolensa tokikin.
Mutta mikäli tilanne ei kohene , niin sitten harkitkaa muuttomahdollisuuksia takaisin ihmisvilkkaampaan asuinpaikkaan, muuta en anteeksi tähän osannut tulkita tältä erää kuin tuon.
Kiitos paljon olen jo hakenutkin kuntoutukseen!!