Okei lähetään siitä että oon tuntenu tän erään ihanan tytön jo yli vuoden, yli vittu vuoden olen siinä roikkunu enkä oo päässy irti. Joka vitun päivä oon kokenu tätä samaa kipua siitä ku en siitä pääse yli ja pelkkä ajatuski siitä että oon sen kanssa vain kaveri... Masentaa. No yhtenä päivänä mulle kuitenki riitti ja mä halusin tehä elämälleni jotain... Me ollaan toisillemme tosi tärkeitä ja me hädin tuskin koskaa riidellään... Mut pakkoha on jotain jossai vaiheessa tehtävä. En jaksanu enää tätä jokapäivästä masennusta ja minä poika menin ja jäädytin meijän välit totaalisesti. Pistin välit poikki. Hiljensin meijän kaveruuden. Tää sattu varmasti muhun enemmän ku siihen. Mut vittu tää vuos on ollu mulle yhtä helvettiä. Olinko teijän mielest jotenki kohtuuton?
Mielipiteitä?
Mielipiteitä?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kuule ihan noin minäkin tekisin, saman kokeneena.. Muuten loppuu happi eikä mistään tule mitään. Ajattelin vältellä kaikin keinoin. Se on joko tai ..kele. Jos pitää yhteyttä sattuu vaan lisää. Sattuu muutenkin. Parempi kun ei näe ollenkaan missään ikinä niin ehkä joskus pääsee yli. Toivossa on tiedätkö hyvä elää.