Kuinka moni kamppailulajien harrastaja kokee harrastuksensa enemmänkin elämäntapana, kuin pelkästään urheilulajina tai itsepuolustuksena?
Minulle se on elämäntapa.
Minulle se on elämäntapa.
Kamppailu - Urheilua vai elämäntapa?
Mikko
152436
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
..minä olen vasta aloittelemassa lajiani joten en voi vielä puhua mistään elmäntavasta, mutta mitä lajia harrastat?
Choy Lee Fut Kung Fuahan minä harrastan... Ja on kyllä mukavan haastava laji. Entäs sinä?
reenaatko tsm oulusa...
Eeen... Kung Fuahan minä...
Kyllä se elämäntapa taitaa olla.
Ensimmäisien vuosien aikana tekniikkavalikoima vain kasvoi ja tuli harjoiteltua vähän kaikkea laidasta laitaan. Vanhemmiten on tullut karsittua tekniikkaa pois ja asiat ovat yksinkertaistuneet. Koko skaala täytyy silti käydä läpi tietääkseen mitkä ovat itselle sopivia juttuja. Kun ne itselle sopivat jutut löytyivät niin niitä tuli hinkattua kyllästymiseen asti. Vanhan lajin rinnalle olen nyt ottanut uuden lajin kuin harrastukseksi jota on niin sanotusti kiva opiskella. Harjoittelu meni vähän liiankin vakavaksi välillä ja lopulta se muuttui tylsäksi. Luulen, että kun hallitsee itsepuolustustaidon ja haluaa silti harjoitella mielekkäällä tavalla niin on pakko ottaa mukaan jotain uutta vaikka se ei olisi ihan järkevämmästä päästä noin itsepuolustuksellisesti.
Kungfun harrastajilla on aika vaativa laji jos havittelee oppia sillä puolustamaan itseään.
Mietin, että kuinkakohan kauan menee yhden eläintyylin oppimiseen niin, että voi sanoa hallitsevansa sen? Harjoittelin kurkityyliä monta vuotta ja uskon osaavani sen kohtalaisesti.
Totta! Kamppailulajin harrastamisen kuuluu myös olla hauskaa...
Henkilökohtaisesti pidän Kung Fua hyvänä ja suhteellisen nopeasti opittavana itsepuolustuslajina (Riippuu myös hyvin paljon tyylisuunnista), mutta se tarjoaa lopulta paljon enemmän, jos vain jaksaa harjoitella.
Pelkkä itsepuolustus on mielestäni huono syy aloittaa Kung Fu. Koska se juuri ei ole pelkästään sitä (kuten aiemmin mainitsin)...
Tähän väliin on ihan on ihan pakko vähän ihmetellä, että miksi puhua kungfusta niin kuin se olisi jokin laji? Totta, että moni karate-heppu varmasti on samaa mieltä karate-sanan käytöstä (eli että se on yläkäsite ihan erilaisille tyyleille), mutta KUITENKIN minusta on hölmöä edelleen vääristää käsityksiä kiinalaisista lajeista niputtamalla ne yhdeksi kungfuksi ja sitten sanoa, että kungfu on sellaista ja tällaista ja kungfussa tehdään niin tai näin...
suurelle yleisölle kung fu on yksi laji. tai jopa joillekin jotain muuta kamppailulajia harrastavalle.
Mainitsemasi seikka on juuri se, jonka vuoksi kirjoitin näin: "minusta on hölmöä edelleen vääristää käsityksiä kiinalaisista lajeista niputtamalla ne yhdeksi kungfuksi". Eikö olisi kaikkien etu, että "suuri yleisö" tietäisi paremmin? Miksi pitäisi alistua vallalla olevaan väärään käsitykseen? En tiedä, mitä drako harrastat, mutta jos pyrit sanomaan, että kyse on jostain puristien pilkunnuohoamisesta, niin erehdyt. Japaninkin judot, kendot ja sumot voisi lyödä jonkun yhden sanan alle ja sitten yleistää kaiken sumosta kuulemansa koskemaan myös iadoa ym.
Voin sanoa, että käytin Kung Fu-sanaa väärin mutta se johtuu siitä, että en jaksa mainita jokaista tyylisuuntaa erikseen... Puhdasta laiskuutta...
minäkin yleensä käytän vaan sanaa kung fu kun puhun minun lajeistani, jotka ovat vapaaottelua ja kiinalaisia lajeja. Kaikki on kung futa minulle. Kun menen treenamaan heittoja judo kaverin kanssa niin menen treenamaan kung futani. Kun menen opettelemaan uusia mattotekniikoita niin se on kung futa.
Kamppailulajit ovat mm. hyvä tapa tuoda jonkinlaista kuria elämään.
Tottahan tuokin...
kommentti. Elämään tulee sopiva rytmi ja on jotain muitakin kuin esim. ammatillisia päämääriä. Elämäntavaksi nämä helposti riistäytyy.
Itseä kiinnostaa uudet tekniikat jne. Mutta sellainenkin seikka pakottaa jatkuvaan harjoitteluun, kun elimistön on totuttanut tiettyihin "endorfiiniannoksiin" ei voi enää lopettaakkaan, kun on koukussa. Käämit kiehuu jo parin päivän treenitauon jälkeen. Pienempi paha tämä silti on kuin jos olisin esimerkiksi dokupelle.
tämä on syy sille miksi vanhojen aikojen taoistit ja Zen-Budistit treenasivat ja kehittivät taistelulajeja. Meditaatio oli vain pieni osa heidän kurinalaista elämää.